Päiväkoti- ja kouluruoka on lähes yksinomaan einestä.
Onko kaikki einesvastaisten mammojen lapset kotihoidossa ja koulussa omilla eväillä?
Neulokaa uusi pipo kun alkaa jo liikaa kiristää.
t. ruokaa laittava eineksetkin kelpuuttava mamma
Kommentit (3)
Siis mikä on sinusta eines?
Itse en ole niinkään kiinnostuut, että onko joku eines vai ei vaan siitä, että mitä se tuote sisältää. Yritän olla syöttämättä itselleni ja lapsilleni kovin paljon e-kirjaimia. Olen todella onnellisessa asemassa, että lapseni ovat Espoossa (eikä esim. Helsingissä) päiväkodissa ja koulussa eli täällä on jo jätetty natriumglutamaatit pois ruuista toisin kuin tuossa pienessä naapurikaupungissa. Sinälläänhän tuo natriumglutamaatti ei nyt ole kovin vaarallinen monillekaan, mutta kertoohan se jotain elintarvikkeesta, jos se ei muuten maistu millekään, jos siihen ei laiteta arominvahventeita.
Lisähuomautksena mainittakoon, että eipä ole yskittänyt tätä astmaatikkoa sen jälkeen, kun olen ruvennut vahtimaan E-koodeja urakalla. Keväällä kun siitepölyt alkaa kukkia, niin sitten varmaan tukehdun taas, mutta jos tämän pari kuukauttakin ehdin tänä talvena olla yskimättä, niin olen maailman onnellisin.
Minull eines on puolivalmista tai valmista ruokaa. Ihmettelin vaan tuolla toisessa ketjussa joidenkin kommentteja siitä kuinka vaarallista einekset ovat. Kyse oli kuitenkin vain kotihoidetun lapsen lounaasta. Ihan samaa einestä se on siellä päiväkodissakin. Jopa enemmän.
ap
ja juu, lapsi on kotihoidossa. Tosin ikää hänellä ei ole vielä vuottakaan...
Olen einesvastainen, mutta ei se niin pitkälle yllä, että sen vuoksi jättäisin lapsia laittamatta päiväkotiin ja kouluun tai laittaisin omat ruoat mukaan. On mulla muitakin ravitsemuksellisia ajatuksia, joita ei voi aina toteuttaa joka paikassa helposti. Ei se, että näen esim. täysjyvätuotteet paremmiksi tee mahdottomaksi syödä muuta, silloin kun niitä ei ole saatavilla (tai sattuu vain tekemään mieli muuta).
Ruoassa on yleensä tärkeintä kokonaisuus, ei tarvitse hirttäytyä näkemyksiinsä, vaan niitä voi toteuttaa niin paljon kuin näkee tilanteessaan järkevästi mahdolliseksi.