Psykoterapian jälkeen
Olen ollut kaiken kaikkiaan n 10-12 vuotta terapiassa. Mulla on pitkään ollut tunne, että tiedän itsestäni kaiken. En sillä leveile, mutta kun keskustelen ihmisten kanssa esim töissä, voin inspiroida mieleni mukaan juttuja, koska hallitsen itseni. Oikeastaan se oli psykoanalyysi, koska tuotin puhetta mitä mulla oli mielessä ja psykiatri myötäili. Unimaailma on todella rikas, mutta unistani en puhunut niinkuin psykoanalyysissä. Sattuuko jollakin olla vastaavaa?
Kommentit (16)
Toivottavasti pissa ei nouse päähän liikaa ja kehitys keskeydy tuohon ” tiedän no itsestäni kaiken”. Yleensä kehitys jatkuu läpi koko elämän, olisi ikävää jos sinulla tyssäisi tähän hetkeen.
Just joo. Jos 10-12 vuotta elämästään on haaskannut, niin pakko kuvitella ainakin itselleen siitä olleen jotain hyötyä.
En ymmärtänyt pointtiasi.
Mullakin on unimaailma todella rikas, viime yönkin vietin kuten edellisen edesmenneiden vanhempieni seurassa.
10-12 vuotta psykoterapiassa kuulostaa nimenomaan psykoanalyysilta, ja tekstisi sen läpikäyneen ihmisen tuotokselta. Itseen voi myös eksyä.
Terapiassa olen ollut.. ainoastaan unissa on alkanut tulla että saan ikään kuin vastaukset niissä ja kannustuksen.
5 v terapiassa, nuorena 3 ja nyt 2..
Ei, se vaan on tunne mikä on tullut. Eli sitä ei ollut ennen terapiaa, päinvastoin. Epäilen, että kaikki lyhyet, ratkaisuterapiat ovat turhia. Mikä nopeasti tulee, se nopeasti häviää, terapeutti kuittasi. Hän sanoi myös että hyvällä terapeutilla täytyy olla neurokirurgin ammattitaito, siis vertaus. Kyllä terapialla on ollut suuri vaikutus, mutta ihmisellä täytyy olla älyä, siis tunneälyä, että se toimii.
Thomas kirjoitti:
Ei, se vaan on tunne mikä on tullut. Eli sitä ei ollut ennen terapiaa, päinvastoin. Epäilen, että kaikki lyhyet, ratkaisuterapiat ovat turhia. Mikä nopeasti tulee, se nopeasti häviää, terapeutti kuittasi. Hän sanoi myös että hyvällä terapeutilla täytyy olla neurokirurgin ammattitaito, siis vertaus. Kyllä terapialla on ollut suuri vaikutus, mutta ihmisellä täytyy olla älyä, siis tunneälyä, että se toimii.
Mitäh?
"Inspiroida mieleni mukaan juttuja"?
Uskon sinua. Itsekin olen käynyt pitkän psykoterapian ja työnohjauksessa, missä on samoja piirteitä kuin terapiassa. Omien reaktioiden ja toimintatapojen ymmärtäminen on asiaa, mistä suurin osa ihmisistä on täysin tietämättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Inspiroida mieleni mukaan juttuja"?
Jep - tykinruoka-ainesta 😅
En taida päästä psykologin ohi. Kun minulla on tämä B-lausunto. Armeijan olen käynyt, 11 kk.
Hieman sama olo kyllä, en tosin koe tietäväni itsestäni kaikkea mikä on hyvä juttu sillä se olisi tylsää, mutta tiedän itsestäni jotenkin hämmentävän paljon verrattuna muihin ihmisiin. Ja näen helposti mitä ihmisten peruspositiivisen, iloisen jne kuoren alla on, mutta eihän sitä voi ääneen sanoa.
Vierailija kirjoitti:
10-12 vuotta psykoterapiassa kuulostaa nimenomaan psykoanalyysilta, ja tekstisi sen läpikäyneen ihmisen tuotokselta. Itseen voi myös eksyä.
Hauki on kala hauki on kala... kuka sä olitkaan, kun et haukea tunnista? Ap kyllä tunnistaa.
No sanottakoon, että vältän oman napaan tuijottamista. Olen ystävällinen ja tulen ihmisten kanssa toimeen. Olen altruastinen viimeisen päälle. Olen lahjoittanut suuren määrän rahojani muille. Kyllä, omituista. Olen askeettinen. Liiallinen kiltteys mut on yleensä vaikeuksiin ajanut. Mulla oli karmea lapsuus. That' my story, but it's not end.
En ymmärtänyt. Mene nukkumaan.