Elämältä mennyt pohja
Viimeiset kaksi vuotta on ollut yhtä helvettiä. Ensin koronan aiheuttamat pelot, sitten siitä seurannut työttömyys ja nyt tämä vallitseva sotatila. Välillä mietin, että elämä ei ole oikeasti enää elämisen arvoista, ja haluan vaan kuolla. Mitään menetettävää ei ole ainakaan, koska kaikki on mennyt jo itseltäni. Sitten toinen puoli itsessäni pelkää sodan laajentumista tänne asti ja kuolemaa. Tässä ajatusmyrskyssä ei pysy enää selväjärkisenä. Enkä tiedä, mitä tälle tilanteelle voi tehdä. Haluaisin saada itselleni varman työpaikan taas, että elämässä olisi edes joku asia hyvin. Rahatilanne on päivä toisensa jälkeen tiukka.
Tämmöinen avautuminen tällä kertaa.
Kommentit (23)
Martti Luther sanoi jotenkin niin, että vaikka tietäisit huomenna kuolevasi, niin istuta tänään omenapuu. Se on hyvä neuvo: elä tässä hetkessä. Älä mieti tulevaa.
Ja lopeta uutisten lukeminen.
Älä seuraa uutisia ja elä kuten ennenkin. Media tekee kaikista ongelmista isompia kuin ne todellisuudessa on ja tulevaisuuteen et voi vaikuttaa, joten keskity nykyhetkeen.
Kaikella on positiivinen puolensa, kun oikein mietitään. Kun kaiken tuon lisäksi jäät asunnottomaksi, Ukrainan tilanne ja sen seuraukset ja pikapuoliin muotoutuva uusi koronavariantti eivät enää tunnu missään.
Usko pois. Kerron kokemuksen perusteella. Kun koti menee, ei työstä ja tulevaisuudesta kannata enää haaveilla, ainakaan jos on yli viisikymppinen.
Mua on hyväksikäytetty lapsena nuorena ja aikuisena. Olen ollut vuosikymmeniä väkivaltaisten kuvotusten otteessa.
Olisin onnellinen jos huolet olisi noin yleisluonteisia, aiheita mitä voi jakaa. Hyväksikäytöstä ei voi puhua kun muille tulee huono olo. Ei tarvi kuin sanoa sana hyväksikäyttö, niin heti tulee kehoitus hiljentyä.
Koronan ajan olen käyttänyt maskia ja ottanut rokotukset, mikä ongelma? Jos ei ole töitä, voi kehittää itseä muuten. Ja jos uutistenluku ahdistaa, niitä ei kannata lukea.
Täällä kirjoittelee toinen itsetuhoinen. Olen halunnut kuolla jo vuosia. Nyt kuitenkin tämän sodan myötä itsetuhoiset ajatukseni ovat hellittäneet, sillä ajattelen että jos täälläkin tulee tosi tilanne eteen niin voin olla hyödyksi vaikka kuinka kriittisessä ja hengenvaarallisessa tilanteessa eikä minulla ole mitään menetettävää. Muut pelkäävät elämänsä, lastensa ym. puolesta. Minulla ei ole mitään. Ei lapsia, perhettä, terveyttä, työtä. Pari ystävää toisella puolella Suomea. Ja halu pitää Suomi vapaana ja itsenäisenä.
Joten pysyhän vielä kasassa. Jos paska on lentääkseen tuulettimeen, niin sillähän tästä elämästä sitten eroon pääsee. Kunhan pannaan perkeleesti kampoihin ensin.
Jos kaikki menee ihanasti ja maailma muuttuu taas linnunlauluksi ja sateenkaariksi, niin katso sitten uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Mua on hyväksikäytetty lapsena nuorena ja aikuisena. Olen ollut vuosikymmeniä väkivaltaisten kuvotusten otteessa.
Olisin onnellinen jos huolet olisi noin yleisluonteisia, aiheita mitä voi jakaa. Hyväksikäytöstä ei voi puhua kun muille tulee huono olo. Ei tarvi kuin sanoa sana hyväksikäyttö, niin heti tulee kehoitus hiljentyä.
Koronan ajan olen käyttänyt maskia ja ottanut rokotukset, mikä ongelma? Jos ei ole töitä, voi kehittää itseä muuten. Ja jos uutistenluku ahdistaa, niitä ei kannata lukea.
Hei, olen pahoillani kokemuksistasi. Pyydän kuitenkin, ettet väheksyisi toisten ajatusmaailmaa ja huolia.
Itsekin olen elänyt lapsuuteni todella epäterveessä ympäristössä, ollut väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Kannan sitä taakkaa jatkuvasti ja lisäksi minulla on täsmälleen samat huolet kun aloittajalla tässä hetkessä. Ymmärrän aloittajaa erittäin hyvin ja tuo oli, että "elämältä on mennyt pohja" kuvastaa omaakin elämää.
En tiedä, jotenkin tuntuu, ettei osaa enää rakentaa tulevaisuudelle toivekkaita ajatuksia. Kun kaikki on mennyt eikä tulevaisuudesta tiedä, sitä odottaa koko ajan pahinta ja passivoituu, ahdistuu ja masentuu.
Itse voin todella huonosti myös. Olen jollain tasolla luovuttanut, olen kadottanut kykyni "taistella" ja mennä eteenpäin määrätietoisesti. Luonnetta ei ole, olen vain ahdistunut ja passivoitunut.
Ymmärrän siis todella hyvin teitä ja kamppailen myös kuoleman ajatuksien kanssa jatkuvasti. Jatkuvasti myös mietin, että voi kun olisikin jokin taika olemassa, että osaisin kääntää asiat voitokseni ja suunnata rohkeasti ja aivan into piukeena, määrätietoisesti kohti tulevaisuutta mutta kun sitä ei hitto vieköön tunnu olevan.
Masennuksen kanssa kamppailu on raastavaa ja vielä kun tällaiset ajat jostain syystä vain lisäävät merkityksettömyyden tunnetta ja synkkää tulevaa.
Tekisi mieli huutaa, ei sekään auta.
Toivotaan kuitenkin parasta, edes yritetään jotenkin päivä kerrallaan..
Jos hengelliset asiat yhtään kiinnostavat niin suosittelen rukoilua ja Raamatun lukua, niistä voi saada eläämäänsä voimaa ja toivoa :)
Älä huoli!
Ota kuitenkin pohjat ennenku menet baariin.
Tulee halvemmaksi! 👍
Mulla meni työpaikka vuosia ennen koronaa sairastumisen takia, ja siitä asti elämä on ollut köyhyyttä, sairastamista, yksinäisyyttä, kuntoutuksia, työttömyyttä. Kävin minäkin niin pohjalla, että mietin lakkaamatta itsemurhaa. En kuitenkaan siihen pystynyt, joten täällä nyt pyristellään eteenpäin.
Ainakin olen oppinut sietämään epävarmuutta, elämään enemmän hetkessä ja iloitsemaan pienistä asioista. Tsemppiä, ap! Et ole yksin, tämä tilanne koettelee monen sietokykyä.
Sain kasvoihin osuneen pahan nyrkinlyönnin. En uskaltanut mennä lääkärille ja nyt kärsin aivan liikaa.
Ap kuulostaa aika nuorelta. En ymmärrä, mikä näistä Z-sukupolven edustajista on tehnyt niin hauraita, etteivät he kestä mitään? On niitä työttömiä ollut ennenkin, ja Venäjä on sotinut ennenkin. Lakkaa tuijottamasta omaan napaasi, ja avaudu maailmalle. Täällä on paljon sellaista, missä voit olla hyödyksi.
Omasta mielestä eletään nyt mielenkiintoisinta aikaa koko ihmis historiassa. Todella hienoa olla tällä hetkellä täällä maailmassa. Ei se ole kuin asenne kysymys.
Iltalehden jatkuva scrollailu on lähes varma tie mielenterveysongelmiin. Tajuatteko, että tällaiset sodat ja muut ovat heille valtavaa sesonkiaikaa, joilla tienataan huikeita summia?
Ap lopeta uutisten seuranta ja muista että sinä olet arvokas!
Minun tilanne on hirveä. Koronarokotteen ottaneena tulen kuolemaan pian, mikä ahdistaa ja pelottaa älyttömästi. (nämä eivät ole rokotteita vaan myrkkyä jolla tähdätään depopulaatioon) Olen aivan lamantunut ja masentunut asiasta. Mitä teen?
Tämä aika ja toisiaan seuranneet kriisit koettelevat mielenterveyttä, se on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää. Minutkin koronaan liittyvät pelot ajoivat pitkälle sairaslomalle. Voisitko ap hakea apua ahdistukseen? Itsellä jo avun piiriin hakeutuminen antoi uskoa tulevaisuuteen, ja iloa alkoi löytyä elämään. Uutisten lukemista kannattaa tosiaan rajoittaa, ja keskittyä muihin, itselle mieluisiin asioihin. Läheisille kannattaa myös puhua, jos vain mahdollista ja hakea vertaistukea. Hurjasti tsemppiä ap, toivon sinulle kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Ap lopeta uutisten seuranta ja muista että sinä olet arvokas!
Minun tilanne on hirveä. Koronarokotteen ottaneena tulen kuolemaan pian, mikä ahdistaa ja pelottaa älyttömästi. (nämä eivät ole rokotteita vaan myrkkyä jolla tähdätään depopulaatioon) Olen aivan lamantunut ja masentunut asiasta. Mitä teen?
Eikös koronarokotteen ole ottanut jotain 4 miljoonaa suomalaista? Et siis ole yksin, voimia!
Kaikki yliahdistuneet ja kuolemankaipuiset voisivat nyt matkata Ukrainaan ja tarjota itsensä tykinruuaksi. Olisi kuolemalla jokin merkitys.
Sota voi tehdä sulle ja monelle muulle ihan hyvää kun pääset ryömimään rynkky kädessä rintamalle niin unohtuu pikkumurheet.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa aika nuorelta. En ymmärrä, mikä näistä Z-sukupolven edustajista on tehnyt niin hauraita, etteivät he kestä mitään? On niitä työttömiä ollut ennenkin, ja Venäjä on sotinut ennenkin. Lakkaa tuijottamasta omaan napaasi, ja avaudu maailmalle. Täällä on paljon sellaista, missä voit olla hyödyksi.
Ja ennenkin ovat monet kokeneet työttömyyden sekä sodat raskaana. Jos ei osaa kuin ilkkua ja vähätellä toisen huolia, voisi vain olla ihan hiljaa.
Hmm...en nyt oikein tiedä, mitä sulle sanoisin. Kun on koko elämänsä elänyt epäluotettavan rajanaapurin kanssa, en oikein osaa ahdistua tästä nykytilanteesta. Kylmän sodan varjossa meni niin lapsuus kuin nuoruuskin. Perustin perheenkin silloin. Ja lapsena tuli sairastettua tuhkarokkokin, joka kuuluu yleisvaarallisiin tartuntatauteihin. Ehkä olen ainakin jossain määrin fatalisti ja elän elämääni kunnes se päättyy.
Voisitko koittaa vähentää uutisten seuraamista?