Lue keskustelun säännöt.
Miehen raskas lapsi vie järjen
Huono äitipuoli
02.03.2022 |
En oikeastaan tiedä, mitä haen tällä julkaisulla. Ehkä jonkunlaista vertaistukea, mutta ymmärrän, että aihe voi nostattaa myös tunteita pintaan ja olen valmis ottamaan myös vastaan kaiken kritiikin jota on tulevaksi.
En pidä mieheni lapsesta. Niin kamalalta kun se kuulostaakin, en edes siedä häntä. Ainut syy, miksi olen tässä suhteessa on mahdottoman suuri rakkaus miestäni kohtaan. Olen itse lapseton, enkä halua omia lapsia tulevaisuusessakaan. Lapsi on pian 9-vuotias, käytökseltään mielestäni lähempänä 5-vuotiaan tasoa. Lapsi ei osaa tehdä itse mitään, vaan kaikki tehdään hänen puolestaan.
”Isi anna mulle lasi kaapista!”
”Isi laita mulle hammastahna hammasharjaan!”
”Isi laita laturi mun puhelimeen kiinni!”
Ja isihän tekee. Lapsi ei kykene edes yrittämään tehdä asioita itse. Hän myös saattaa herättää meidät keskellä yötä kertoakseen että hänellä on kuuma tai jano. Lapsi ei halua pestä hampaitaan, harjata hiuksiaan tai käydä suihkussa. Perushygienia-asioista joutuu käymään taistelua jatkuvasti ja yleensä lapsi myös haisee pahalta, koska ei todennäköisesti osaa tai halua pyyhkiä vessassa käydessä itseään. Suihkussa lapsi myös vain seisoo paikallaan, ei pese mitään intiimialueitaan. Lapsi ei joka päiväisistä muistutuksista huolimatta suostu edes pesemään käsiään vessassa. Lapsi myös mässyttää, sotkee, läärää, piereskelee ja on todella ällöttävä. Minun kodissani, oksettaa.
Lapsi ei usko mitään ja saa kaiken periksi huutamalla. Jos hän haluaa jotain, hän huutaa siihen asti että saa asian periksi. Itse en haluaisi antaa periksi mutta isä taipuu tahtoon. Monesti olen asiasta sanonut mutta siihen ei tule muutosta. Lapsi myös jatkuvasti ravaa meidän makuuhuoneessa kielloistani huolimatta, koska se on ainut asia jonne en lasta halua - oma rauhallinen paikkani ilman ällöttäviä likaisia käsiä ja rääkymistä. Lapsi raivoaa muutenkin, ei osaa hallita tunteitaan. On myös aika empatiakyvytön tapaus ja todella raskas, lapsellinen lapsi ikäisekseen. Puhuu ikäisekseen todella lapsellisia asioita, eikä voi keskustella normaalisti. Välillä myös tuntuu olevan vaikeuksia selittää jotain asiaa. En tiedä onko hänellä jotain kehitysviivettä, vanhemmat ei ole kiinnostuneita tutkimaan.
En tiedä millaista lapsella on äidillään. Äiti on ainakin todella raskas tapaus myös. Raivoaa lapsen isälle usein pienistäkin asioista eikä ole kovin tasapainoisen oloinen mitä olen hänestä kuullut. Vihaa myös minua vaikkei olla koskaan juteltu - yllättävää.
Kaikista näistä tunteista huolimatta en näytä lapselle mitään vihan tunteita. Hän kyllä selittää minulle paljon asioita ja katsoo ehkä jollain tavalla ylöspäin minua, en usko siis että hän vaistoaa sen, miten paljon inhoan olla tässä tilanteessa. Katson leffoja, leikin ja ulkoilen lapsen kanssa, höpötän ja hassuttelen - vihaan jokaista hetkeä.
Tiedän että ero on aina ratkaisu tähän, olen sitä miettinyt kyllä mutta vielä rakkaus miestäni kohtaan on aina voittanut. Meillä on maailman ihaninta joka toinen viikko kun lapsi ei ole meillä, silloin olen tosi onnellinen. Lapsen tulo meille kuitenkin ahdistaa aina niin paljon, että olen kireä ja itkuinen viimeisen päivän ennen lapsen saapumista.
Haluaisin tietää, mitä mieltä olette lapsen käytöksestä? Onko tämä osaamattomuus ihan tyypillistä yli 8-vuotiaalle vai pitäisikö vanhempia yrittää vain painostaa avun piiriin? Mitä minä voin tehdä voidakseni paremmin? Otan ilolla vastaan jokaisen kommentin.
Kommentit (196)
Mitä lapsen isä sanoo? Miksi sinä yrität ratkaista asiaa vauvapalstalla? Trollolloo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.
Vaikea sanoa onko kehitysviivettä vai näytteleekö vain. Sinänsä nuo kuvaamasi asiat ovat aika tyypillisiä siinä, kun lapsi pelkää menettävänsä vanhempansa huomion, haluaa sitoa hänet itseensä sillä, ettei "osaa" tehdä asioita. En keksi muuta kuin että keskustelet asiasta miehen kanssa. Jos kyse on kehitysviiveestä tms. asiaan on pakko puuttua. Sinänsä jännältä kyllä kuulostaa, jos lapsi on jo pari vuotta käynyt koulua ja siellä ei olisi huomattu mitään erikoista. Kuvittelisin, että sottaisuus voi liittyä johonkin heikkoon omanarvontuntoon. Vaikuttaa, että lapsi on käytännössä ihan heitteillä eron jäljiltä. Ymmärrän tunteesi, mutta koska vaikutat sinänsä aikuiselta ihmiseltä, painostaisin miehen hakemaan apua lapselle, ihan lapsen itsensä takia. 9-vuotias ei varmasti nauti siitä, että hän esim. haisee, minkä kaverit huomaavat koulussa.
Se on heidän perhe. Ei oikeastaan kuulu sinulle. Voit asua erillään ja olla yhdessä miehen kanssa sitenkin. Ja sitten kun lapsi on iso, kokeilkaa yhteistä kotia uudelleen. Jos 9v ei osaa käyttäytyä, se on aika myöhäistä vanhemmilta opettaa. Johdonmukainen kasvatus unohtui ajoissa. Isä voi ohjata oikeaan suuntaan ystävällisesti lasta ja se vähitellen jäävät lapsen mieleen. Kohta onkin esimurrosikä parin vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oma lapseni on vähän samanlainen ja en tiedä mitä tehdä. On siis avuton, luulen, että ei tekisi yhtään mitään, ellen kulkisi perässä paimentamassa. Olen tähän itse syyllinen sillä lapsi on tosiaankin tottunut siihen, että kuljen perässä paimentamassa. Yritän koko ajan siirtää lapselle vastuuta omista asioistaan ja lopettaa puolesta tekemistä. Mulla on tietysti se ero ja helpotus, että lapsi on oma ja rakastan häntä, olen vain itse epäonnistunut tässä kohdassa. Olen myös todella huono opettamaan käytännön asioita.
Olen käynyt lukemattomat kerrat lapsen kanssa keskustelun vaikka hampaiden pesusta. Että ne pestään kahdesti päivässä, vaikka en erikseen sitä sanoisikaan. Ja että jos ei pese, se on hän itse, joka siitä kärsii, en minä tai kukaan muukaan.
Jään seuraamaan. Olisi pitänyt toimia toisin kommentit ei nyt auta.
Varmasti on muitakin ratkaisuja, kuin ero. Esim ensihätään viettää aikaa jossain muualla, kun lapsi tulee. Kavereilla, töissä, hotellissa, harrastuksissa...
Lapsen painosta pitäisi pitää huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä sanoo? Miksi sinä yrität ratkaista asiaa vauvapalstalla? Trollolloo?
Sympatiani ovat ap:n puolella, mutta tuossa on vinha perä, että minkä hemmetin takia äitipuolet ovat aina niitä, jotka huolehtivat ja huolestuvat ja isä muuttuu uuden naisystävän myötä lähinnä neliraajahalvaantuneeksi. Jos mies ei kykene kantamaan vastuuta käytännössä, vaihtaisin osoitetta. Ja se vastuu ei ole sitä, että palvelee lastaan naurettavissa asioissa vaan ottaa silmän käteen ja näkee, että tällä lapsella ei ole asiat hyvin ja hakee apua.
Lapsi on siis kehitysvammainen, no ei se sille mitään voi. Sun nyt pitää vaan kestää, tai jättää miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuropsykiatriaa? Ottaisin yhteyttä terveydenhoitajaan, jos olisin lapsen vanhempi. Ei kuulu normaaliin käytökseen enää nuo asiat tuossa iässä.
Aloittajan tulisi ymmärtää, että lapsella ei ole kaikki hyvin, eikä asiat parane sillä, että "et siedä häntä". Vastenmielistä käytöstä sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Hankkikaa lapselle asianmukaista apua.
Miksi edes asutte yhdessä? Muuttakaa erileen. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.
Mikähän olisi "kolikon toinen puoli" Nyt täällä on "äitipuoli" nillittämässä 8 vuotiaan lapsen käytöksestä... Tuosta nillityksestä päätellen kolikon toinen puoli voisi olla aika erilainen kertomus....
Kun teillä ei ole yhteisiä lapsia, niin eikö olisi paras vaihtoehto että sulla olisi oma koti ja viettäisitte yhdessä aikaa vain joka toinen viikko? Lapsiviikoilla sitten voisitte tavata vähän vähemmän, sen verran mitä itse jaksaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on siis kehitysvammainen, no ei se sille mitään voi. Sun nyt pitää vaan kestää, tai jättää miehesi.
Miksi alapeukkuja? Onko teistä ap:n kuvaama lapsi normaali?
Se sun super-ihqu mies on kasvattanut sen ällötävän kakaran.. eli kannattanee kattoa ihan pitkään ja hartaasti sitä miestä siinä sun edessäsi. Onkohan se sit kuitenkaan niin ihana?
Ap sä et ole valmis äitipuoleksi. Eroa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on siis kehitysvammainen, no ei se sille mitään voi. Sun nyt pitää vaan kestää, tai jättää miehesi.
Kova on kommentti että lapsi on "kehitysvammainen" .... Mitäs jos lapsi kertoisi oman kantansa asiasta..... Jospa se kehitysvammainen onkin äitipuoli.... ? Tuossa ei anneta mitään mahdollisuutta lapsen esittää omaa näkökantaansa.... Ei valitettavasti oikein "rakastavalta" äitipuolelta tuo aloittaja vaikuta.... Taitaa olla oikeasti niin että äitipuoli on kateellinen lapselle kun isi haluaakin ottaa myös lapsen huomioon....
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, että olet kestänyt tuollaista käytöstä ja jaksat olla lapsen kanssa. Sinä olet fiksu. Alan ammattilaisena vaikuttaa siltä, että lapsella on jonkinlainen kehitysviivästymä ja mallioppimista äidiltään kun on tullut.
Mies ei tuota huomaa ja ei vain osaa muuttaa itseään.
Jos erosta ei ole pitkää aikaa, voi tuo eroahdistus olla päällä.
Jos sinulla pinna kestää, yritä voittaa lapsen luottamus.
Kokeile kehumista, vaikka kuinka pienestä syystä.
Ammattilainen ei vedä mitään johtopääksiä kenestäkään nettikirjoituksen perusteella.
Oletko ajatellut, että olet mahdollisesti ensimmäinen suht järkevä aikuinen lapsen elämässä?
Voiko olla, että lapsen vanhemmat epäilevät jonkin asian olevan hullusti, eivätkä siksi halua että lasta tutkitaan? Toinen vaihtoehto on, että isä tietää ettei äidillä ole ollut osaamista/halua kasvattaa lastaan, ja häpeää sitä, mutta ei toisaalta halua puuttua asiaan äidin riidanhaluisuuden vuoksi. Jos äiti on täysin mahdoton tapaus, niin miehesi ei ehkä jaksa käsitellä hänen kohtauksiaan, eikä siksi puutu asioihin.
Olen törmännyt useisiin lapsiin, jotka eivät osaa/halua käyttäytyä omien vanhempiensa aikana. Esitetään vauvaa, pienempää lasta, vaaditaan jakamatonta huomiota, heittäydytään täysin kädettömiksi. Oma poikani pystyi eromme jälkeen pompottamaan isäänsä ihan miten halusi. Kun hän tuli isänsä luota, niin hän yritti myös minun kanssani samaa - eikä onnistunut. Eli kyse on siitä mitä kukakin odottaa ja vaatii lapselta. Osa lapsista osaa pelata aikuisia todella taitavasti, älä aliarvioi tätä mahdollisuutta. Yleensä eronneiden vanhempien lapset toivovat lähes aikuisuuteen asti, että vanhemmat palaavat takaisin yhteen, joten kyse voi olla myös siitä, että lapsi on asettanut tavoitteekseen työntää sinut ulos isänsä elämästä. Ja on nyt onnistumassa siinä?
Jos lapsi olisi oikeasti pahasti ongelmainen, niin onko mahdollista, että sitä olisi katsottu sormien lävitse eskarissa ja nyt koulussa? Jos viet/viette lasta kouluun, niin olisiko sinun mahdollista vaihtaa muutama sana opettajan kanssa ja varmistua hänen mielipiteestään?
Jos lapsi on teillä joka toisen viikon, ja vietät paljon aikaa hänen kanssaan, niin sinulla on mielestäni oikeus vaatia myös joitain oikeuksia hänen kasvattamisensa suhteen. Voit asettaa omat säännöt sinun kotonasi ja sinun seurassasi käyttäytymiseen, ja vaatia että hän noudattaa niitä.
MIeti myös sitä, minkälainen elämä tällä lapsella tulee olemaan, jos kukaan järkevä aikuinen ei häntä ohjeista. Ei ole hänen syynsä, jos vanhempansa ovat täysiä lapasia. Sinun ei tarvitse sellainen olla.
Näen että teillä on todella hyvät edellytykset tasapainoiseen suhteeseen ja onnelliseen uusperhe-elämään. Suosittelen että teette vielä yhteisen lapsen tuohon.