parisuhde keinohedelmöityksen esteenä
Onkohan kohtalotovereita tässä erikoisessa tilanteessa:
Olen avoliitossa, jossa suhteen alulla käytiin ”haluatko lapsia” keskustelu positiivisin tuloksin. Nyt mies on muuttanut mieltään, ei halua enempää lapsia (aiemmasta suhteesta pari) ja minä haluan edelleen. Keskustelun kautta ollaan löydetty ratkaisu; minä hankin lapsen yksin lahjoitetuilla siittiöillä, suhteemme jatkuu edelleen, vaikkei hän lapsen isä olekaan. Ei ehkä unelman elämistä, mutta vaikeassa tilanteessa paras mahdollinen ratkaisu 😅
Ongelma onkin seuraava: en saa lahjasoluilla hedelmöityshoitoa, koska en ole sinkku. Tiesin, että tämä on kriteeri julkisen puolen hoidoissa, mutta ilmeisesti moni yksityinenkin klinikka noudattaa tätä periaatetta..
Tässä on melkoinen väliinputoajan olo, minun pitäisi siis erota pääosin onnellisesta parisuhteesta, jotta voin mahdollistaa oman lapsen saamisen.
Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa ja miten asia on ratkottu?
Kommentit (13)
Keksitty juttu. Lado seteliä tiskiin, etköhän saa mehua pakastimesta.
Kyllä pariskunnat saa hedelmöityshoitoja
Kävin itse tutkimuksissa yksityisellä ja heillä käytäntönä oli, että parisuhteen päättymisestä täytyy olla puoli vuotta ennen kuin voi aloittaa hoidot itsellisenä naisena. Teidän tapauksessa täytyy varmaan harkita kumppanuusvanhemmuutta tai etsiä lahjoittaja itse.
Mikä olisi puolisosi rooli lapsen elämässä? Entä jos hän muuttaakin mielensä ja haluaa sittenkin lapsen kanssasi, kun olet ensin saanut lapsen lahjasoluista?
miksi sinun pitää kertoa asumisjärjestelystäsi mitään yksityiselle klinikalle?
Vierailija kirjoitti:
miksi sinun pitää kertoa asumisjärjestelystäsi mitään yksityiselle klinikalle?
Tätä minäkin ihmettelin.
Se parisuhdestatus on pelkkä "rasti ruutuun" vaihtoehdon täyttäminen lomakkeessa.
Ei ainakaan kahdessa helsinkiläisessä klinikassa missä kävin, sen syvempää kuulustelua ollut.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Miten siis kasvattaisitte lapsen? Meillä asuu joku mies, mutta se ei ole lapselle isä/vanhempi?
Ajattelen samaa. Oletko nyt ap ihan varma, että haluat tällaista? Kuulostaa mielestäni järjestelyltä, joka voi aiheuttaa paljon ongelmia ja pahaa oloa niin sinulle ja teille yksilöinä, parisuhteellenne kuin perheen lapsille. Jos haluat myös parisuhteenne kestävän, yrittäkää päästä yhteisymmärrykseen lapsiasiasta tai sitten eroatte nyt, jolloin voit vielä tavoitella perheunelmaa jonkun toisen kanssa. Minun on vaikeaa ymmärtää, miten miehesi voisi olla todella sujut tämän ratkaisun kanssa; miten luulet hänen suhtautuvan lapseesi, jos hän ei tosiaan halua olla tämän biologinen isä, mutta kuitenkin olisi valmis suhteeseen kanssasi? Miten uskot, että tällaisen miehen läsnäolo perheessänne vaikuttaisi tähän syntyvään lapseen? Mitä sinä odotat mieheltäsi mahdollisena odotusaikana ja lapsen synnyttyä? Oletko varma, että olisit tyytyväinen silloinkin? Mieti nyt tosissasi, onko oman biologisen lapsen saaminen tuossa tilanteessa järkevää ja onko järkevää olla yhdessä miehen kanssa, joka tuohon järjestelyyn suostuu.
Ei tuossa kuviossa ole järjen hiventä, mieti nyt ap itsekin.
Ap, lapsi ei mitenkään mene siinä sivussa. Ette voi elää sitä parisuhde-elämää niin että vauva on siinä samalla sinun oma projekti. Muutos lapsettomasta vauvan vanhemmaksi on niin kokonaisvaltainen muutos, etenkin ensimmäiset vuodet on hyvin intensiivisiä. Mitä se sun mies siis tekisi sinä aikana kun sinun tulee antaa kaikkesi vauvalle?
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsi ei mitenkään mene siinä sivussa. Ette voi elää sitä parisuhde-elämää niin että vauva on siinä samalla sinun oma projekti. Muutos lapsettomasta vauvan vanhemmaksi on niin kokonaisvaltainen muutos, etenkin ensimmäiset vuodet on hyvin intensiivisiä. Mitä se sun mies siis tekisi sinä aikana kun sinun tulee antaa kaikkesi vauvalle?
Mieheni aiempi naisystävä oli koettanut salaa raskaaksi ja käynyt jopa hedelmälisyyttä parantavia hoitoja jonkin aikaa ilman kumppaninsa tietoa asiasta. Hänellä ilmeisesti oli sellainen ajatus, että mieskin ajan myötä hyväksyisi "vahingossa" syntyneen lapsen ja olisi lopulta onnellinen pienestä perheestä.
Onko sinulla ap samanlaisia aatoksia? Koska jos on, niin älä tee sitä liikkua. Et voi tehdä sitä sen toiveen varaan, että mies lopulta ottaa lapsen omakseen. Niin ei todennäköisesti tule tapahtumaan vaan asia jää välillenne kiistaksi ja epäluottamusta aiheuttavaksi, lopulta erottavaksi ongelmaksi
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Miten siis kasvattaisitte lapsen? Meillä asuu joku mies, mutta se ei ole lapselle isä/vanhempi?