Annan anteeksi sinulle -elokuva eilen

mutta minä en kyllä ottaisi! En voisi koskaan unohtaa tai luottaa häneen enää.



Minun maailmassani tuollainen teko särkee lopullisesti sen, mihin vanhempien ja lasten välinen suhde perustuu. Kyseessä on nimenomaan luottamus, lasten ikiaikainen ja kaiken kestävä luottamus siihen, että vanhemmat toimii häntä kohtaan hyvin ja oikein, ja tätä luottamusta ei saa väärinkäyttää. Minusta eilisessä ohjelmassakin oli kysymys siitä, että hyväksikäytetty lapsi puolusti isäänsä aivan aiheetta ja huolimatta siitä, että isä teki hänelle väärin ja sen takia, koska niin lapset tekevät.



Ystäväni on töissä lasten vastaanottokodissa. Hän on kertonut tarinoista todella huonosti kohdelluista lapsista, joiden vanhemmat lyövät heitä, eivät ruoki, jättävät viikonlopuksi yksin kotiin jne. Ja silti saman lapset henkeen ja vereen puolustavat omia vanhempiaan ja perheensä yhteenkuuluvutta - he saattavat jo kynsiä poliiseja ja sosiaaliviranomaisia, kun he tulevat hakemaan heitä kotoaan.

periaatteessa en ja vierestä on myös helppo sanoa, että miten helvetissä kukaan voisi ottaa, mutta jotenkin sen eilisen myötä pääsin sisälle myös sen naisen ajatusmaailmaan ja syihin ottaa mies takaisin

että oliko miehen työ sekkoittanut hänen päänsä vai tekikö siksi juuri sitä työtä, että saisi katsella lapsipornoa?



AP

jäi tunne, että se jäi epäselväksi myös kaikille muille kuin sille miehelle itselleen - tai ehkä hänellekin.



Mutta minun katsomiseni katkeili tosi pahasti kuopuksen nukahtamisvaikeuksien vuoksi



-kakkonen

Miten tuon miehen kanssa voisi olla sängyssäkään, kun ei koskaan tietäisi, seisooko sillä, koska ajattelee tytärtään(tämän kevereita) vai minua? Ymmärrän, että isä välittää lapsistaan muutenkin, kuin seksuaalisessa mielessä, mutta mitä elämää tuollainen toisen jatkuva vahtiminenkaan on?

minä en osaa vastata.

Kaikki lähti siitä että lapsen mielipidettä huomioitiin! Hänhän halusi myös isän ja nainen miehensä. Ei siis se, että nainen vaan itsekkäästi on välittämättä lapsen tilasta.



Jos parisuhde on kunnossa ja jotain tapahtuu, niin kai se nyt on ihan ymmärrettävää että kokee ristiriitasia tunteita: oksettaa, pitää rikollisena mutta toisaalta taas kumppani on yhä tänään se sama ihana itselle mikä oli eilen.



Ja parilla oli mahdottoman avoin suhde: mieshän kertoi kaiken.



Minäkään en käsitä miksi olla toisen kanssa jos toiseen ei luota ja vahtii, mutta toisaalta ei ole muutakaan vaihtoehtoa.



Kaikista vaikeinta on juuri sillä naisen ystävällä joka asuu naapurissa. Hänelle naapurin miehestä on tullut vaan pedofiili.



Eli minusta teidän pitäisi ajatella lisää sen tyttären kantilta: on uhri, mutta silti haluaa isän luokseen niinkuin muillakin.

Jos teon jättää tekemättä, niin fantasiat kai saa olla jokasella?

mutta aikuisenhan se asia pitää päättää,ei lapsen. Jos isä on lapsen kehitykselle vaaraksi,niin äidin/yhteiskunnan pitää katsoa, ettei se toistu. Tämä isä oli jäänyt kiinni ja oli vielä toistanut tekonsa, mistä tietää, ettei sama meno jatku edelleen? Enkä kyllä lähtisi elämään niin, että pitäisi katsoa, miten isä pukeutuu ja käyttäytyy tyttären aikana, kokisin sen vanginvartijan rooliksi. Ja eiköhän aika moni haluaisi pitää lapsensa naapurin"hiplaaja"sedän/tädin luota pois?