Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäiselle lapselle olette opettaneet pöytäetiketin?
28.02.2022 |
Ruokaa ei syödä käsin vaan aterimilla, pöydässä ei röyhtäillä eikä puhuta ruoka suussa. Käytetään valkoista lautasliinaa ja kaikki muut todella tärkeät taidot. Voiko kolmevuotiasta alkaa opettamaan jo pöytäetikettiin?
Kommentit (38)
Alusta asti heti, kun on alkanut ymmärtämään asioita. Ei nuo mitään rakettitiedettä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muut ihan alusta lähtien, ikätasoisesti toki, mutta tuo lautasliina-asia vähän tökkii. Ei meillä ole valkoisia lautasliinoja, varmaan ap viittaat vieläpä kankaisiin? Ihan on paperisia opeteltu käyttämään, mutta samalla tavallahan sitä valkoista kangasliinaakin käytetään.
Pusi pusi. Kuule, jos haluat keksiä hyviä provoja, niin lue noita oikeita aloituksia, ota mallia, äläkä vedä yli. Tämäkin olisi voinut olla uskottava ilman tuota lautasliinaa. Olisit voinut tuoda sitten kommenteissa esiin sen, kuinka opetat lasta mm. painelemaan suunpieliä kevyesti kankaisella lautasliinalla suun hankaamisen ja pyyhkimisen sijaan - kuten oikeisiin hyviin pöytätapoihin kuuluu.
Itselleni on opetettu ns. vanhanaikaisia pöytätapoja ja eri välineiden ym. käyttöä ja sopivaa seurapiirikäytöstä n. 5-vuotiaasta alkaen, toki normaalit tavat oli siihen mennessä jo opittu. Äitini suvun mielestä olimme jotain bättre folkia ja piti osata "hienot tavat". Minua opetettiin myös istumaan ja kävelemään oikein, sekä opetettiin vanhanaikaisia tapoja, kuten virkkausta, kirjontaa ym. Pitsinnypläykseen ei mun sorminäppäryys enää riittänyt. Ja kaikenlaista muuta turhaa.
Toisaalta tuon vuoksi sitten huvittaa kun ihmiset niin kovasti nykyään yrittää, mutta oikeasti perintönä saadut tavat erottaa kyllä. Itse tosin mieluummin olen juntti ja jätän veitsenkin käyttämättä ravintolassa ihan vaan siksi että voin.
Tämä muinaistärkeily oli vanhanaikaista jo sillon 80-luvun alussa, saati nykyaikana.
Heti alusta asti tietenkin pikkuhiljaa. Pyytäminen, ojentaminen, kiittäminen aterimien käyttö pikkuhiljaa. Oman mallin antaminen.
Kyllä meillä ovat kasvaneet siihen ihan vauvasta asti. Ihan esimerkkiä muista oppimalla. Osaavat kiittää ja pyytää nätisti jo parivuotiaina, tyyliin "Saisinko maitoa, kiitos.". Esimerkin voima on uskomaton!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pusi pusi. Kuule, jos haluat keksiä hyviä provoja, niin lue noita oikeita aloituksia, ota mallia, äläkä vedä yli. Tämäkin olisi voinut olla uskottava ilman tuota lautasliinaa. Olisit voinut tuoda sitten kommenteissa esiin sen, kuinka opetat lasta mm. painelemaan suunpieliä kevyesti kankaisella lautasliinalla suun hankaamisen ja pyyhkimisen sijaan - kuten oikeisiin hyviin pöytätapoihin kuuluu.
Itselleni on opetettu ns. vanhanaikaisia pöytätapoja ja eri välineiden ym. käyttöä ja sopivaa seurapiirikäytöstä n. 5-vuotiaasta alkaen, toki normaalit tavat oli siihen mennessä jo opittu. Äitini suvun mielestä olimme jotain bättre folkia ja piti osata "hienot tavat". Minua opetettiin myös istumaan ja kävelemään oikein, sekä opetettiin vanhanaikaisia tapoja, kuten virkkausta, kirjontaa ym. Pitsinnypläykseen ei mun sorminäppäryys enää riittänyt. Ja kaikenlaista muuta turhaa.
Toisaalta tuon vuoksi sitten huvittaa kun ihmiset niin kovasti nykyään yrittää, mutta oikeasti perintönä saadut tavat erottaa kyllä. Itse tosin mieluummin olen juntti ja jätän veitsenkin käyttämättä ravintolassa ihan vaan siksi että voin.
Tämä muinaistärkeily oli vanhanaikaista jo sillon 80-luvun alussa, saati nykyaikana.
Veitsen käyttämättä jättäminen kuuluu hyviin pöytätapoihin, kun syödään sellaisia ruokia, joissa ei ole mitään leikattavaa, esim. salaatit, pastaruuat, laatikot jne. Suomalainen juntti luulee syövänsä hienosti, kunhan käyttää veistä.
Vierailija kirjoitti:
Alusta asti heti, kun on alkanut ymmärtämään asioita. Ei nuo mitään rakettitiedettä ole.
Nyt puhutaan siis pöytäetiketistä, niin että lapsi oppii syömään kaikkien kanssa niin tavan tallaajien kuin kuninkaallisten ja diplomaattien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ovat kasvaneet siihen ihan vauvasta asti. Ihan esimerkkiä muista oppimalla. Osaavat kiittää ja pyytää nätisti jo parivuotiaina, tyyliin "Saisinko maitoa, kiitos.". Esimerkin voima on uskomaton!
Maito ei ole oikea juoma hienoille illallisille.
Hienoillakin päivällisillä pärjää, kun tietää suurin piirtein aterimet ja osaa kiittää ja pyytää. Toisista voi katsoa mallia. Ihan perustapoja pöydässä onn muiden huomioiminen ja odottaminen ja se on syytä opettaa lapselle. Emäntää, kun seuraa niin pieleen ei voi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei annettu tissiäkään, jos ei pyydetty kauniisti ja käytetty oikeanlaisia aterimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pusi pusi. Kuule, jos haluat keksiä hyviä provoja, niin lue noita oikeita aloituksia, ota mallia, äläkä vedä yli. Tämäkin olisi voinut olla uskottava ilman tuota lautasliinaa. Olisit voinut tuoda sitten kommenteissa esiin sen, kuinka opetat lasta mm. painelemaan suunpieliä kevyesti kankaisella lautasliinalla suun hankaamisen ja pyyhkimisen sijaan - kuten oikeisiin hyviin pöytätapoihin kuuluu.
Itselleni on opetettu ns. vanhanaikaisia pöytätapoja ja eri välineiden ym. käyttöä ja sopivaa seurapiirikäytöstä n. 5-vuotiaasta alkaen, toki normaalit tavat oli siihen mennessä jo opittu. Äitini suvun mielestä olimme jotain bättre folkia ja piti osata "hienot tavat". Minua opetettiin myös istumaan ja kävelemään oikein, sekä opetettiin vanhanaikaisia tapoja, kuten virkkausta, kirjontaa ym. Pitsinnypläykseen ei mun sorminäppäryys enää riittänyt. Ja kaikenlaista muuta turhaa.
Toisaalta tuon vuoksi sitten huvittaa kun ihmiset niin kovasti nykyään yrittää, mutta oikeasti perintönä saadut tavat erottaa kyllä. Itse tosin mieluummin olen juntti ja jätän veitsenkin käyttämättä ravintolassa ihan vaan siksi että voin.
Tämä muinaistärkeily oli vanhanaikaista jo sillon 80-luvun alussa, saati nykyaikana.
Veitsen käyttämättä jättäminen kuuluu hyviin pöytätapoihin, kun syödään sellaisia ruokia, joissa ei ole mitään leikattavaa, esim. salaatit, pastaruuat, laatikot jne. Suomalainen juntti luulee syövänsä hienosti, kunhan käyttää veistä.
No mä tarkoitinkin esim. lihan pienimistä haarukalla ja perunoiden muusaamista ravintolassa. Tai että joskus seivästän ison lihapalan ja haukkaan siitä palasen. Syön myös melko usein sormin :D Semmosta pientä kapinallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alusta asti heti, kun on alkanut ymmärtämään asioita. Ei nuo mitään rakettitiedettä ole.
Nyt puhutaan siis pöytäetiketistä, niin että lapsi oppii syömään kaikkien kanssa niin tavan tallaajien kuin kuninkaallisten ja diplomaattien kanssa.
Ei nykyajan ihmiset tunne etikettiä muualta kuin ruokapakkauksista, eivätkä monet tiedä sen nimeä siitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ovat kasvaneet siihen ihan vauvasta asti. Ihan esimerkkiä muista oppimalla. Osaavat kiittää ja pyytää nätisti jo parivuotiaina, tyyliin "Saisinko maitoa, kiitos.". Esimerkin voima on uskomaton!
Hullua touhua. Riittää varmaan jos lapsi sanoo "saako maitoa" tms, jos on arki. Joskus ojennuksen jälkeen sanotaan kiitos, mutta ei se aina ole välttämätöntä hokea sitä vimmaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ovat kasvaneet siihen ihan vauvasta asti. Ihan esimerkkiä muista oppimalla. Osaavat kiittää ja pyytää nätisti jo parivuotiaina, tyyliin "Saisinko maitoa, kiitos.". Esimerkin voima on uskomaton!
Hullua touhua. Riittää varmaan jos lapsi sanoo "saako maitoa" tms, jos on arki. Joskus ojennuksen jälkeen sanotaan kiitos, mutta ei se aina ole välttämätöntä hokea sitä vimmaisesti.
Höpsis noin kukaan oikeasti edes puhu. Lauseen perään liitetty 'kiitos' on lähinnä kettuilua, tai äidin lausumana piilotettu uhkaus "Siivoa huoneesi, kiitos." tarkoittaa tosiasiassa "Siivoa huoneesi, tai saat katua." Sehän on muutekin vaatimus, eikä pyyntö. Lauseen perään liitetty kiitos tarkoittaa sitä, ettei kohteella oikeasti ole valinnanvaraa edes jättää pyyntöä toteuttamatta, koska kysyjä jo kiittää tapahtuneesta. Tuolla yritetään vain jäljitellä englanninkielen kohteliaisuutta liittää 'please' jokaisen pyynnön perään. Ei sovi suomenkieleen.
Opettajana joudun jopa yli kymmenvuotiaille neuvomaan ”haarukka vasempaan, veitsi oikeaan” ja että juodaan lasista vasta sitten kun suu on ensin pureskeltu ja nielty tyhjäksi. Valitettavasti. Että sellaiset ”etiketin hallitsevat pikku kapinalliset” täällä lapsiaan näyttää kasvattavan. Toki teen rauhallisesti työni ja lapset kyllä näyttävät oppivan, kun heitä jaksaa kärsivällisesti neuvoa, mutta äitinä todellakin nolostuisin, jos omat lapseni olisivat yhtä tietämättömiä kaikista peruskäytöstavoista.
Ja kun joku oli sitä mieltä, että arkena ei tarvitse pyytää kohteliaasti saati kiittää… Ei voi muuta kuin ihmetellä, mitä haittaa hyvistä tavoista suomalaisten mielestä voi mahdollisesti olla.
Heti, kun lapsi oppi itse syömään, aloimme opettaa siisteyttä ja pöytätapoja. Opettelu sujui häneltä alusta asti hyvin ja nyt neljävuotiaana käyttää siististi veistä ja haarukkaa, ei touhua ylimääräisiä pöydässä, ei puhu ruoka suussa ja osaa lopuksi kiittää. . Viimeksi eilen huvitti, kun mieheni kanssa meillä oli viiniä ruuan kanssa, niin lapsikin halusi juoda samanlaisesta "hienosta" lasista, ja voi sitä onnea kun ei laitettukaan lasiin maitoa vaan punaista mehua - ihan kuin vanhemmillakin.
Oli ihmettelemistä kun kaveriperheen lasten kanssa käytiin mäkkärissä ja kaverin 5v poika kysyi aterimia. Kysyin että miksi ihmeessä käsillähän ne syödään. Kuka muka hienostelee noin??
Iän mukana pöytätapakasvatus - kuten muukin kasvatus - tuli automaattisesti. Kyllä tavallisesti vanhemmat tuntevat sen verran lapsensa, että tajuavat minkä ikäiseltä voi vaatia mitä asioita lelujen paikalleen korjaamisesta selkä suorassa istumiseen, silmiin katsomisesta tervehtiessä suun kiinni pitämiseen toisten puhuessa.
Mielestäni lasten yökyläily puolin ja toisin esimerkiksi esikouluikäisenä tekee hyvää: siinä näkee mitä toinen lapsi osaa, ja mitä oma. Ja voi korjata omaa tapakasvatusta jos tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Pusi pusi. Kuule, jos haluat keksiä hyviä provoja, niin lue noita oikeita aloituksia, ota mallia, äläkä vedä yli. Tämäkin olisi voinut olla uskottava ilman tuota lautasliinaa. Olisit voinut tuoda sitten kommenteissa esiin sen, kuinka opetat lasta mm. painelemaan suunpieliä kevyesti kankaisella lautasliinalla suun hankaamisen ja pyyhkimisen sijaan - kuten oikeisiin hyviin pöytätapoihin kuuluu.
Itselleni on opetettu ns. vanhanaikaisia pöytätapoja ja eri välineiden ym. käyttöä ja sopivaa seurapiirikäytöstä n. 5-vuotiaasta alkaen, toki normaalit tavat oli siihen mennessä jo opittu. Äitini suvun mielestä olimme jotain bättre folkia ja piti osata "hienot tavat". Minua opetettiin myös istumaan ja kävelemään oikein, sekä opetettiin vanhanaikaisia tapoja, kuten virkkausta, kirjontaa ym. Pitsinnypläykseen ei mun sorminäppäryys enää riittänyt. Ja kaikenlaista muuta turhaa.
Toisaalta tuon vuoksi sitten huvittaa kun ihmiset niin kovasti nykyään yrittää, mutta oikeasti perintönä saadut tavat erottaa kyllä. Itse tosin mieluummin olen juntti ja jätän veitsenkin käyttämättä ravintolassa ihan vaan siksi että voin.
Tämä muinaistärkeily oli vanhanaikaista jo sillon 80-luvun alussa, saati nykyaikana.
Tää on hyvä! Meillä sukulaistäti joutui töissä ollessaan syömään tosi isojen pamppujen kanssa.
Hän kertoi ettei milloinkaan noudattanut pönötysetikettejä. Tottakai hän ne etiketit tiesi ja tunsi.
Ulkomaalaiset varsinkin pitivät kovasti hänen tyylistään.
Pääasia lasten opettamisessa oli hänen mielestään se että kaikki istuvat saman pöydän ääressä. Niin vauvat kuin dementoitunut pappakin. Lapsille ei kateta omaa pöytää vaan otetaan mukaan seurusteluun. Heitä myös kuunnellaan kun he puhuvat. Siinä on sitä sivistystä. Sydämen sivistystä.
Kyllä minä olen oppinut siitä huolimatta nuo pönötysetiketit ja tiedän millä aterimilla ja mistä lasista juodaan. Huom. Lautasliina ei ole sen vuoksi että sillä sillä pyyhitään suusta valunutta ruokaa. Sillä taputellaaan huulet puhtaiksi aina ennenkuin juodaan lasista, jotta lasiin ei jää jälkiä ruoan rasvasta tai huulipunasta,
Pari vuotiaasta, oppii syömään sivistyneesti.
Jos kasvatat duunariksi, niin peruskoulu opettaa...