Minkä ikäiselle lapselle olette opettaneet pöytäetiketin?

Synnäriltä ei päästetty kotiin ellei osannut käyttää valkoista lautasliinaa. Olet ap auttamatta liian myöhässä. 

Äh.

Silloin, kun se luonnolliselta on tuntunut.

Älä liikaa koululta lastasi. Kyllä hän oppii mallista ja pikkuhiljaa opetat,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä ovat kasvaneet siihen ihan vauvasta asti. Ihan esimerkkiä muista oppimalla. Osaavat kiittää ja pyytää nätisti jo parivuotiaina, tyyliin "Saisinko maitoa, kiitos.". Esimerkin voima on uskomaton!

Maito ei ole oikea juoma hienoille illallisille.

Eijh nijh olekkkkaan.

Meillä vedetään viinaa… eikun viiniä joka aterialla. Siinäpähän oppii tavoille. HIK vaan sullekkhi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä ovat kasvaneet siihen ihan vauvasta asti. Ihan esimerkkiä muista oppimalla. Osaavat kiittää ja pyytää nätisti jo parivuotiaina, tyyliin "Saisinko maitoa, kiitos.". Esimerkin voima on uskomaton!

Kyllä meidänkin lapset osasi pyytää kauniisti vielä parivuotiaina, sitten niille tuli oma tahto. Nyt muutamaa vuotta vanhempina ne osaa kyllä käyttäytyä, jos siis haluavat.

Lapset ovat oppineet seuraamalla aikuisia, ei ole tarvinnut erikseen opettaa.

Pienillä ei tietenkään motoriikka eikä pitkäjänteisyyttä ole aikuisen tasolla eikä sellaista ole vaadittu. Lapset ovat saaneet ihan omaan tahtiin opetella ruokailutapoja. Pienet ovat syöneet käsin ja sotkeneet, mutta siitä ei olla koskaan tehty mitään numeroa. Yritettiin vain ennalta estää isommat sotkut.

Viimeistään kouluikäisinä ovat jo hyvin osanneet käyttää veistä ja haarukkaa.

Etenkin juhla-aterioilla ovat olleet ylpeitä saadessaan samat hienot kattaukset aikuisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä ovat kasvaneet siihen ihan vauvasta asti. Ihan esimerkkiä muista oppimalla. Osaavat kiittää ja pyytää nätisti jo parivuotiaina, tyyliin "Saisinko maitoa, kiitos.". Esimerkin voima on uskomaton!

Kyllä meidänkin lapset osasi pyytää kauniisti vielä parivuotiaina, sitten niille tuli oma tahto. Nyt muutamaa vuotta vanhempina ne osaa kyllä käyttäytyä, jos siis haluavat.

Meillä nyt 15-17-vuotiaat lapset ovat koko ikänsä osanneet käyttäytyä silloin, kun on käsketty. Ei ole ollut lasten päätettävissä milloin käyttäydytään hyvin ja milloin ei. Kiukutteluja toki oli, mutta niitä en laske huonoksi käytökseksi, vaan normaaliksi osaksi lapsen kehitystä. 

Pikkuhiljaa, iän mukaisesti heti kun siirtyi syömään yksi vuotiaana aikuisten ruokaa.  Pienestä pitäen otimme lapset mukaan ravintoloihin.  Eivätkä saaneet juosta, kävellä ravintolassa saati metelöidä.   Oli kiva ja helppo ottaa mukaan lapset mihin vaan kun oli kärsivällisyyttä opettaa käytöstavat.

Opettakaa vaan jossain vaiheessa. Yläkoulussa näkee välillä rahvaan lapsia, joilla ei ole mitään pöytätapoja. Alahuuli saatetaan laittaa lautasen viereen ja sitten vedetään ruokaa lautasta pitkin suoraan suuhun....

Olisko 2-vuotiaalla ollut juustotarjottimen kanssa jalallisessa liköörilasissa rypälemehua. Posliiniastioita käytettiin jo vauvalle, vaikka sose saattoikin olla kahvikupissa ja ruokalautasena leipälautanen. Eli lapsi ei edes muista aikaa, jolloin hänllä olisi ollut ruokapöydässä jotain erikoiskohtelua (=tuttipullo ja syliruokailu) ja aina on tajottu samaa kuin muutkin syö sekä muu perhe söi vuorollaan hönen toiveita. Elämää, ei sen ihmeempää.

Vierailija kirjoitti:

Opettajana joudun jopa yli kymmenvuotiaille neuvomaan ”haarukka vasempaan, veitsi oikeaan” ja että juodaan lasista vasta sitten kun suu on ensin pureskeltu ja nielty tyhjäksi. Valitettavasti. Että sellaiset ”etiketin hallitsevat pikku kapinalliset” täällä lapsiaan näyttää kasvattavan. Toki teen rauhallisesti työni ja lapset kyllä näyttävät oppivan, kun heitä jaksaa kärsivällisesti neuvoa, mutta äitinä todellakin nolostuisin, jos omat lapseni olisivat yhtä tietämättömiä kaikista peruskäytöstavoista.

Ja kun joku oli sitä mieltä, että arkena ei tarvitse pyytää kohteliaasti saati kiittää… Ei voi muuta kuin ihmetellä, mitä haittaa hyvistä tavoista suomalaisten mielestä voi mahdollisesti olla.

Juu vaan.. Mun pojalle sit kävi niin, että oli eskarissa erheyksissään ensi kertaa ruokaillessaan kysynyt, että "Eikö täällä ole servettejä?" Niin tätien reaktio oli ollut nauraa, että "Kyllä herra hienostelijalle pitää nyt kelvata ihan tavallinen käsipaperi niinkuin muillekin". Eikä jäänyt ensimmäiseksi ja ainoaksi kerraksi kun nolattiin koulutaipaleella opettajien toimesta erilaisten tapojen vuoksi. Meillä kun niitä lautasliinoja on käytetty ennen aina, joitain vuosia sitten luovuin ja vaihdoin talouspaperiin, kun tapaa pidettiin niin outona. Kuten myös pöydän kattamista ja pöytätapoja ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Oli ihmettelemistä kun kaveriperheen lasten kanssa käytiin mäkkärissä ja kaverin 5v poika kysyi aterimia. Kysyin että miksi ihmeessä käsillähän ne syödään. Kuka muka hienostelee noin??

Rasittuiko sinulla se toinenkin aivosolu moisesta hienostelusta, kun pitää täällä paheksua?

Eikait tuollaista ole itsekkään opetellut koskaan... Valkoista lautasliinaa... Ei olla ainakaan vielä 10 vuotiaalle opetettu kuin että ruoka suussa ei puhuta ja syödään reippaasti, ei mässytetä...

Vierailija kirjoitti:

Pikkuhiljaa, iän mukaisesti heti kun siirtyi syömään yksi vuotiaana aikuisten ruokaa.  Pienestä pitäen otimme lapset mukaan ravintoloihin.  Eivätkä saaneet juosta, kävellä ravintolassa saati metelöidä.   Oli kiva ja helppo ottaa mukaan lapset mihin vaan kun oli kärsivällisyyttä opettaa käytöstavat.

Ei meillä edes käydä ravintoloissa. Ei olla käyty 10 vuoteen kertaakaan...

Siis käyttääkö joku kotona oikeasti lautasliinoja?

Rulla talouspaperia ja sitähän kuluu lapsiperheessä, milloin on maidot sylissä, milloin mitenkin...

Lapsia minulla ei ole mutta osasin itse kaksi vuotiaana käyttää haarukkaa & veistä sekä kiittää ruuasta kun olin syönyt. Nämä taidot osaan edelleen.

Meillä ei ole mitenkään opettamalla opetettu, mutta lapsella on kova tahto tehdä samoin kuin aikuiset. Päälle 2-vuotiaana alkoi vaatia, että hänelläkin on oltava sekä veitsi että haarukka, kun ennen söi pelkällä haarukalla. Syömisen siisteys menee kehittyvien taitojen mukaan. Ravintolassa myös halusi 2-vuotiaana oman menun. Aina on istuttu yhdessä aterialla kunnes kaikki on valmiita, ja aina on syöty yhtä aika. Siitä ei ole varmaan koskaan mainittu ääneen, lapsi on vain oppinut että näin tämä tapahtuu.

Meillä on otettu lasta todella paljon ulos syömään aina kun mahdollista (korona), ja se kyllä minusta opettaa lasta aina enemmän kuin pelkkä kotona olo. Siellä näkee, miten muut pöytäkunnat käyttäytyvät, miten tarjoilijalle voi puhua, miten toimitaan kun tulee jotain tuntematonta ruokaa eteen jne.

Suomessa on joskus vähän haastavaa löytää ravintoloita, jonne pikkulasten kanssa on oikeasti tervetullut. Näitä paikkoja kyllä on, ja suuret kiitokset heille, mutta jos vaikka on liikkeellä jossain ja menee umpimähkään johonkin satunnaiseen paikkaan, voi olla että henkilökunta on koko visiitin ajan loukkaantuneen oloinen ihan vain siitä, että on tultu lasten kanssa. Syöttötuoleja ei löydy, tarjoilija ei puhuttele lasta, puolikkaita annoksia ei saa, vaipanvaihto pitää tehdä pisuaarin lattialla jne. Parhaissa paikoissa sitten päinvastoin. Korostan, että en todellakaan kaipaa mitään erityiskohtelua tai jalustalle nostoa lapsen kanssa asioidessani, mutta kyllä se vähän sitä ateriointia hankaloittaa jos joutuu pitämään oman syömisen ajan lasta sylissä - kun se pöytätapoihin tottunut lapsi ei osaa siinä rauhoittua syömään. Hyvässä paikassa huomioidaan kaikki seurueen jäsenet.

Joo, kyllä on käynyt joitakin kertoja niin että lapsi kiljuu tai itkee hetken ja se ei ole varmastikaan mukavaa muillekaan ravintolassa. Silloin yritetään mennä toiseen tilaan rauhoittelemaan, ja kyllä hävettää tottakai tuottaa häiriö toisten ravintolahetkeen. Lasta ei kuitenkaan voi opettaa olemaan ihmisiksi ravintolassa ilman harjoittelua. Nyt 3-vuotiaana oma lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään viihdykkeitä ravintolassa ja osaa keskittyä siellä ruokaan ja seurusteluun.

Kun maalaisjärjellä miettii, niin sehän alkaa kun lapsi siirtyy maistelemaan kiinteää ruokaa. Ainakin itse syötin lusikalla ja pyyhin suun esim. harsolla.

Lapsen opetellessa itse syömään, oli ruokailuvälineet. Suun pyyhin kostutetulla paperilla ja kädet pestiin vesihanan alla.

Rintaruokinnan jälkeen pyyhin välineen maidon harsolla, myös pesin kasvot vedellä jottei tahmeaksi jää.

Mielestäni asiat tulee luonnostaan sen kummemmin " opettamalla". Mallioppiminen sitten myöhemmässä vaiheessa.

Hyvät tavat on neljällä pojalla hallussa.

Lapset on olleet samassa pöydässä heti kun ovat oppineet istumaan syöttötuolissa. Lusikka ja haarukka käytössä n 1v, ei ole juuri tarvinnut syötellä. 

Tavat ja säännöt on tulleet luonnostaan esimerkin voimalla. Meillä on aina lapset olleet myös mukana ystävien ja suvun päivällisillä. Ainoa poikkeus heillä se että saavat nousta pöydästä pääruuan jälkeen koska kestää ennenkuin me aikuiset pääsemme jälkiruokaan saakka. EI ole mitenkään outoa että ruokailu kestää juhlissa 4-8h

Lelut, tabit ja kännykät kiellettyjä pöydässä