Kaveri perui kummipyynnön
Kaveri pyysi minua syntymättönän lapsensa kummiksi jo puoli vuotta sitten vielä useamman ystävän läsnäollessa. Olin tietysti otettu ja iloinen ja suostuin mielellään kummiksi.
Nyt kun vauva syntyi ja ristiäiset lähestyvät, äiti peruikin kummipyynnön.. Vähän ikävää, kun olin jo asiaan varautunut, hankkinut kummilahjaa ja miettinyt ristiäisvaatteita yms. Mitään riitaa meillä ei ole ollut, käsittääkseni hän halusikin vaan pyytää toisia kavereitaan (lapselle tulee kai jo ainakin 5 kummia ilman minua).
Loukkaantuisitteko te vastaavassa tilanteessa? Olisin kyllä varmasti ollut hyvä kummi lapselle, minulla on yksi kummilapsi ennestään, ja häntä kyllä muistan säännöllisesti, niin kuin tietysti olisin muistanut tätä uuttakin.. (tokihan lapselle voi olla läheinen, vaikkei kummi olekaan, mutta kyllä minua jäi tuo peruminen harmittamaan)
Kommentit (21)
Olisi pyytänyt vasta sitten kun on aivan varma asiasta.
Minusta lapsen äidin käytöstä ei voi mitenkään perustella. Loukkaantuisin mitä suurimmassa määrin.
tosi tökeröä käytöstä pyytää ensin kummiksi ja sitten perua :O
En välttämättä olisi kyllä näyttänyt loukkaantumistani, mutta mielessä se olisi ollut ja pitkään.
Eri asia jos teillä olisi ollut joku riita tai olisitte vain etääntyneet toisistanne paljon.
mä loukkaantuisin. Miten hän sen sulle perusteli?
Todellakin loukkaantuisin. Taitaisi välit katketa.
Kaveri perusteli, että hänen jollain ystävällään oli ollut ongelmia elämässään, ja halusi piristää ystävää pyytämällä kummiksi. Tavallaan kyllä ymmärrettävää, mutta itse olisin kyllä vastaavassa tilanteessa ennemmin pyytänyt useamman kummin, kuin perunut jonkun jo pyydetyn.. (no en kyllä pyytäisi ketään kummiksikaan ennen lapsen syntymää)
ap
Itse en tosin suhtautuisi kovin vakavasti pyyntöön joka tehdään noin kauan ennen lapsen syntymää. Sanoisin vaikka että voin tulla jos vielä silloin niin haluat, katsellaan lähempänä..
Kun se lapsen syntymä (esikoisen varsinkin) nyt vaan muuttaa ihmistä ja sen myötä käsitys siitäkin minkälaiset ihmiset haluaa pitää lähimpinään, voi muuttua.
Onko teidän ystävyys siis muuttunut jotenkin, olitteko ennen lähinnä bilekavereita kenties..?
mitä mieltä olette kun ihmiset aina puhuu että sitten kun meille tulee lapsi niin susta tulee kummi. joskus olen sanonu siskollenikin, kauan ennen, nyt en haluakkaan ja tiedän että vetää herneen nenään. en ala selittään nyt syytä miksi en.
ja miehelleni yks kaveri sanoi kännissä että muistatko kun joskus sovittiin jne. mies tuli reissulta kotiin ja sanoi mulle että ei kyl muista, sanoin et kai mullakin kummivalinnoissa sanaa on, ja mies oli ihan että hän ei ainakaan niitten kummiksi halua.
tästä taas saakin pitkän keskustelun siitä kenen mielestä kuuluu kutsua molemmat jos on pari?
Voi lasta muistaa, vaikka ei kummi olisikaan. Voihan olla, että miehelläkin on oma mielipide siitä, kuka otetaan kummiksi.
seuraavan kerran kun tekee mieli tilittää, niin valitse sen seuraava siinä jonossa.
Ei tarvitse ostella lahjoja. Voithan vähän ilkeillä ja kerrot mitä kaikkea teet kummilapsesi kanssa.
Monet kyllä valitsee kummit väärin. 5 kummia kyllä kertoo ahneudesta.
Itse en tosin suhtautuisi kovin vakavasti pyyntöön joka tehdään noin kauan ennen lapsen syntymää. Sanoisin vaikka että voin tulla jos vielä silloin niin haluat, katsellaan lähempänä..
Kun se lapsen syntymä (esikoisen varsinkin) nyt vaan muuttaa ihmistä ja sen myötä käsitys siitäkin minkälaiset ihmiset haluaa pitää lähimpinään, voi muuttua.
Onko teidän ystävyys siis muuttunut jotenkin, olitteko ennen lähinnä bilekavereita kenties..?
Mutta se on kai aika yleistä, pienen vauvan synnyttyä se vauva vie tietysti aikaa. Kyllä me bilettämässäkin käytiin ennen yhdessä, mutta ollaan kyllä oltu muutakin kuin vain bilekavereita. Olin kyllä vähän yllättynyt silloin kun kummiksi pyydettiin, vaikka ollaan oltu hyviä ystäviä, niin ei ehkä niin hyviä, että olisin kummikutsua odottanut. Näytti kaveri tulleen sitten katumapäälle..
Juu, itse en tosiaan meinaa kovin paljon aikaisemmin kummeja kysellä, ettei vaan itse joudu koskaan syömään sanojaan.
kummiksi, eikä siitä koskaan puhuttu sen jälkeen. Toisaalta olin tässä tapauksessa vain helpottunut
Täällä suureen ääneen kailotetaan omaa paremmuuttaan ja ei ole tirin tarin tietoa kummin oikeasta tehtävästä. Jos mä olen ihan rehellinen niin en ikinä voisi sanoa itseäni hyväksi kummiksi.
Täällä suureen ääneen kailotetaan omaa paremmuuttaan ja ei ole tirin tarin tietoa kummin oikeasta tehtävästä. Jos mä olen ihan rehellinen niin en ikinä voisi sanoa itseäni hyväksi kummiksi.
Mutta en usko, että sitä haettiinkaan. En lähde kummiudella kilpailemaankaan, mutta pointtina se, että tuskin olisin ollut paljon huonompi kummi kuin muutkaan.
ap
ja vastasyntyneen vauvan kanssa?
Jos et, ymmärrän hyvin
kaveri pyysi kummiksi jo ennen lapsen syntymää ja oikein sylikummiksi.Sitä sitten hoki aina ja kaikille, että musta tulee SYLIkummi, muista kummeista ei niin väliä. Sitten kirkossa ku pappi kysy, että kuka on sylikummi, nii ilmottiki, että yks toinen kummeista. Olin vähän hämmentyny ja hiukkasen ehkä vittuuntunutkin. Ei silleen nyt ihan kamalaa, mutta ois voinu siitä jotain ennemmin mainita. Aika noloa tehä noin.
Miten hän perusteli perumista?