Lapsen etunimen vaihtaminen kun lapsi on 2-vuotias
Luin juuri, että eräs ruotsalainen influensseri vaihtoi lapsensa etunimen (Cleo -> Mila), koska oli alun alkaenkin epävarma lapsen nimestä, ja koska hän ei halunnut lapselle nimeä joka "kaikilla" on. Ilmeisesti tuo Cleo-nimi on nyt in ruotsalaisten influenssereiden/vähänkään julkisten ihmisten lasten keskuudessa, koska se ei ole kovin yleinen nimi noin yleensä (Ruotsissa on noin 900 Cleoa ja noin 1600 Milaa).
Mitä mieltä tällaisesta peliliikkeestä? Minusta se on vaan outoa.
Kommentit (39)
Vaihda vaan. Ei 2-vuotias mistään mitään tajua, tottuu uuteen nimeen nopeasti.
Cleo on lyhenne cleosias -sanasta, joka tarkoittaa lyhyenläntä. Pilkkanimi siis alunperin.
En vaihtaisi, lapsi on jo tuohon ikään mennessä tottunut nimeensä, voi olla erittäin hämmentävää että se vaihtuu, nimi on osa identiteettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda vaan. Ei 2-vuotias mistään mitään tajua, tottuu uuteen nimeen nopeasti.
Tuon ikäinen on jo fiksu, osaa puhua, kävellä, juosta, pukee itse tai ainakin harjoittelee sitä, ei välttämättä käytä enää vaippaa edes.
Kumpa munkin vanhemmat olisi tajunnut vaihtaa mun nimen. Se on tehnyt mun elämästä helvettiä. Se oikein korostaa typerää sukunimeä.
Vaihtavathan ne adoptiovanhemmatkin usein lapsen nimen, isommankin kuin 2-vuotiaan, mutta tuntuu kyllä oudolta, että biologinen äiti haluaa vaihtaa nimen. Kakkonen väitti, ettei se 2-vuotias mitään tajua ja tottuu nopeasti uuteen nimeen. Kyllä kaksivuotias tajuaa jo varsin paljon ja hämmentyy varmasti, jos häntä on kaksi vuotta kutsuttu Pekaksi ja yhtäkkiä kutsutaankin Henryksi. On eri asia, jos lapsi itse haluaa kutsuttavan itseään jollain toisella nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Cleo on lyhenne cleosias -sanasta, joka tarkoittaa lyhyenläntä. Pilkkanimi siis alunperin.
Pilkkanimestä muistui mieleen Cicero. Marcus Tullius Cicero, jonka lähipiiri ehdotti vaihtamaan nimensä kun nimettiin ensimmäiseen merkittävään virkaan. Suvun lisänimenä oleva cicero tarkoittaa vakoa nenän päässä. Marcus Tullius sanoi ettei vaihda vaan Cicero-nimestä kuuluisamman kuin mikään toinen roomalainen nimi. Aika lähelle on päässyt ja ainakin samaan sarjaan on yltänyt kuin muut edelleen tunnetut ja kiinnostavat aikalaisensa.
Lapseni päiväkotikaveri vaihtoi nimeä 5-vuotiaana. Tai siis vanhemmat vaihtoi. Ilmeisesti käyttöön otettiin lapsen toinen nimi. Pk-kavereille tää ei ollut ongelma, ”no se nyt vaan on nyt Petteri eikä Niko niinku ennen”
Vierailija kirjoitti:
Kumpa munkin vanhemmat olisi tajunnut vaihtaa mun nimen. Se on tehnyt mun elämästä helvettiä. Se oikein korostaa typerää sukunimeä.
Sen voi vaihtaa itse koska tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni päiväkotikaveri vaihtoi nimeä 5-vuotiaana. Tai siis vanhemmat vaihtoi. Ilmeisesti käyttöön otettiin lapsen toinen nimi. Pk-kavereille tää ei ollut ongelma, ”no se nyt vaan on nyt Petteri eikä Niko niinku ennen”
Lapselle itselleen se on voinut olla ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Kumpa munkin vanhemmat olisi tajunnut vaihtaa mun nimen. Se on tehnyt mun elämästä helvettiä. Se oikein korostaa typerää sukunimeä.
No mikset vaihda sitä nimeä, jos et tykkää? Etunimen vaihtaminen on nykyisin todella helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtavathan ne adoptiovanhemmatkin usein lapsen nimen, isommankin kuin 2-vuotiaan, mutta tuntuu kyllä oudolta, että biologinen äiti haluaa vaihtaa nimen. Kakkonen väitti, ettei se 2-vuotias mitään tajua ja tottuu nopeasti uuteen nimeen. Kyllä kaksivuotias tajuaa jo varsin paljon ja hämmentyy varmasti, jos häntä on kaksi vuotta kutsuttu Pekaksi ja yhtäkkiä kutsutaankin Henryksi. On eri asia, jos lapsi itse haluaa kutsuttavan itseään jollain toisella nimellä.
Adoptiossa yleensä vaihtuu vain sukunimi!
Tiedän nuoren, joka vaihtoi etunimensä 20 vuotiaana.. Kärsivällinen oli , kunnes kaikki pikkuhiljaa oppivat käyttämään uutta.
Näitä oli tiukoilla taistolaisilla aikanaan näitä ystävyyskansaltamme (hah, nyt ainakin kaikki tajuaa tän irvokkuuden viimeistään!!!) lainattuja nimiä, joita sitten vaihdettiin vähemmän kuvottaviksi ajattelun kirkastuttua (ainakin hivenen). Tiedän itsekin yhden entisen Iljan tai Iivanin, kumpi nyt olikaan, joka sai uuden nimen melko pienenä.
Cleo ei kuulosta kyllä yhtään ruotsalaiselta eikä edes yleisen kansainväliseltä jos noin niinkuin ruotsalainen kansainvälisellä hakee yleensä kuitenkin enemmän anglosaksista nimeä... Cleo olikin huono valinta alunperin eikä ihme, että oli epävarma kannattiko lapselle antaa uniikki lumihiutalenimi "Cleo". Mila on ainakin sitä paljon parempi. Kannatetaan.
Lina vaihdetaan, koska muistuttaa liikaa limaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtavathan ne adoptiovanhemmatkin usein lapsen nimen, isommankin kuin 2-vuotiaan, mutta tuntuu kyllä oudolta, että biologinen äiti haluaa vaihtaa nimen. Kakkonen väitti, ettei se 2-vuotias mitään tajua ja tottuu nopeasti uuteen nimeen. Kyllä kaksivuotias tajuaa jo varsin paljon ja hämmentyy varmasti, jos häntä on kaksi vuotta kutsuttu Pekaksi ja yhtäkkiä kutsutaankin Henryksi. On eri asia, jos lapsi itse haluaa kutsuttavan itseään jollain toisella nimellä.
Adoptiossa yleensä vaihtuu vain sukunimi!
Jotkut vaihtavat etunimenkin. Mun serkku on adoptoitu ja sen alkuperäinen etunimi on nyt sen toinen nimi.
Mun lapset edes tienneet tuon ikäisenä nimeään. Kaikilla oli joku lempinimi viritelmä.
No tietysti kannattaa vaihtaa 2-vuotiaalta, jos on vaihtaakseen.
Helpommin se 2-vuotias uuteen nimeensä tottuu, kuin vanhempi lapsi.
Viimeiset hetket tuollaiselle juuri 2v.
Cleo kuulostaa pojan nimeltä, vaikka onkin ehkä lyhenne Cleopatrasta?