Lapsen etunimen vaihtaminen kun lapsi on 2-vuotias

Mä tahtoisin vaihtaa meidän kolmen lapsen toiset nimet (vanhin jo 7v). Tuli valittua vähän paniikissa jotkut vain ja täräytettyä nimivalinnat maistraattiin, että jonkun nimen saivat. Joka kerta oli tosi vaikea keksiä hyviä toisia nimiä. Ärsyttää tosi paljon kun sopivat nimet keksittiin vuosia myöhemmin, olisi ihan sairaan hyvät! Välillä olen miehelle vihjaillut, että jos nyt vielä äkkiä vaihdettaisi ne paremmat, mutta alkaa lapset olla sen ikäisiä, että voisivat oikeastaan itse valita jos nimet heitä haittaisi. Enkä tietenkään ole lapsille sanonut, että "onpas teillä aika pyllyt toiset nimet, sopisiko vaihtaa", joten taitaa nyt jäädä vaihtamatta kun eivät ole tajunneet pitää niitä huonompina kuin, mitkä minulla olisi mielessä. Lisäksi jos nyt vaihdettaisiin niin haluaisivat itse päättää ja toisiksi nimiksi tulisi Paqpa, Anna-Elsa ja Vainu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpa munkin vanhemmat olisi tajunnut vaihtaa mun nimen. Se on tehnyt mun elämästä helvettiä. Se oikein korostaa typerää sukunimeä.

No mikset vaihda sitä nimeä, jos et tykkää? Etunimen vaihtaminen on nykyisin todella helppoa.

Eipä mun äitini ole lakannut kutsumasta minua sillä itse valitsemallaan nimellä, vaikka luovuin nimestäni jo 30 vuotta sitten.

Koulukaverini vaihtoi kutsumanimensä ehkä 8-9 vuotiaana. Alunperin käytössä oli pidempi toinen nimi, halusi ottaa käyttöön lyhyemmän ensimmäisen nimensä. Muuten meni ok, mutta lempinimi, joka oli johdettu siitä pitkästä nimestä, ei jäänytkään pois, vaan kaikki käyttivät edelleen sitä. Tyyliin oli Annukka, jota kutsuttiin Anskuksi, vaihtoi nimensä Sannaksi, mutta edelleen kutsuttiin Anskuksi. Ymmärtääkseni identifioitui kuitenkin vuosien saatossa siihen uuteen nimeensä ja vanha lempinimi jäi pois, emme ole enää tekemisissä.

Aikuinen kaverini teki taas sellaisen liikun, että vaihtoi lempinimensä ihan viralliseksi nimekseen. Tyyliin oli oikeasti Liisa, mutta kutsuttiin Lissuksi, ja nyt on sitten ihan virallisesti Lissu kaikissa asiakirjoissakin. En oikein ymmärrä tämän pointtia. Hirveä rumba vaihtaa kaikki henkkarit oikeastaan ihan turhan takia.

Vierailija kirjoitti:

Koulukaverini vaihtoi kutsumanimensä ehkä 8-9 vuotiaana. Alunperin käytössä oli pidempi toinen nimi, halusi ottaa käyttöön lyhyemmän ensimmäisen nimensä. Muuten meni ok, mutta lempinimi, joka oli johdettu siitä pitkästä nimestä, ei jäänytkään pois, vaan kaikki käyttivät edelleen sitä. Tyyliin oli Annukka, jota kutsuttiin Anskuksi, vaihtoi nimensä Sannaksi, mutta edelleen kutsuttiin Anskuksi. Ymmärtääkseni identifioitui kuitenkin vuosien saatossa siihen uuteen nimeensä ja vanha lempinimi jäi pois, emme ole enää tekemisissä.

Aikuinen kaverini teki taas sellaisen liikun, että vaihtoi lempinimensä ihan viralliseksi nimekseen. Tyyliin oli oikeasti Liisa, mutta kutsuttiin Lissuksi, ja nyt on sitten ihan virallisesti Lissu kaikissa asiakirjoissakin. En oikein ymmärrä tämän pointtia. Hirveä rumba vaihtaa kaikki henkkarit oikeastaan ihan turhan takia.

Jos ei kukaan koskaan kutsu muuksi kuin Lissuksi. On vähän hassua sen virallisen kerran olla Liisa. Vaihtamisen vaiva on tasan sama kuin sukunimeä vaihtaessa.

Joku kolmekymppinen Pirjo vaihtoi nimensä lempinimekseen, koska kaikki olettivat aina Pirjon olevan vähintään 50 v. Haittaisi jo arkisia kanssakäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän nuoren, joka vaihtoi etunimensä 20 vuotiaana.. Kärsivällinen oli , kunnes kaikki pikkuhiljaa oppivat käyttämään uutta.

Veljentyttäreni vaihtoi etunimensä noin 24 vuotiaana. Pari vuotta sitten valmistujaisissa enonsa sanoi, että nimesi voi vaihtua vaan minulle olet edelleen "xxx" ja sitä aion käyttää. Nauroi vain hän ja sanoi ettei ole ongelma, tottelen sitäkin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän nuoren, joka vaihtoi etunimensä 20 vuotiaana.. Kärsivällinen oli , kunnes kaikki pikkuhiljaa oppivat käyttämään uutta.

Veljentyttäreni vaihtoi etunimensä noin 24 vuotiaana. Pari vuotta sitten valmistujaisissa enonsa sanoi, että nimesi voi vaihtua vaan minulle olet edelleen "xxx" ja sitä aion käyttää. Nauroi vain hän ja sanoi ettei ole ongelma, tottelen sitäkin edelleen.

Ihme eno.

Vierailija kirjoitti:

Cleo ei kuulosta kyllä yhtään ruotsalaiselta eikä edes yleisen kansainväliseltä jos noin niinkuin ruotsalainen kansainvälisellä hakee yleensä kuitenkin enemmän anglosaksista nimeä... Cleo olikin huono valinta alunperin eikä ihme, että oli epävarma kannattiko lapselle antaa uniikki lumihiutalenimi "Cleo". Mila on ainakin sitä paljon parempi. Kannatetaan.

Ruotsalaiset antaa tosi paljon englanninkielisiä nimiä lapsilleen, ehkä tuo Cleokin oli sellainen yritelmä. Sitten kun sukunimi on kuitenkin aina ruotsalainen, niin ei mätsää yhtään. Kiva olla joku Colin Svensson tai Kit Månsson.

Annika vaihtuu Esteriksi.

Vierailija kirjoitti:

Cleo on lyhenne cleosias -sanasta, joka tarkoittaa lyhyenläntä. Pilkkanimi siis alunperin.

Voi ei, meidän mäyräkoiran nimi on cleo ja on varsin pitkä nakki.

En ole koskaan nähnyt pikkulasta, enkä vähän isompaakaan, joka olisi ollut Cleon "näköinen"/jonka olemukseen Cleo olisi sopinut. Cleo kuulostaa minulta ihan aikuisen nimeltä, sellaisen ilkeän besserwisserin, joka jyrää muut alleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cleo on lyhenne cleosias -sanasta, joka tarkoittaa lyhyenläntä. Pilkkanimi siis alunperin.

Voi ei, meidän mäyräkoiran nimi on cleo ja on varsin pitkä nakki.

Minäkin tiedän yhden Cleo-nimisen koiran, todella fiksu ja vähän ärhäkkä dobermanni.

Vierailija kirjoitti:

Joku kolmekymppinen Pirjo vaihtoi nimensä lempinimekseen, koska kaikki olettivat aina Pirjon olevan vähintään 50 v. Haittaisi jo arkisia kanssakäymisiä.

Olisin minäkin vaihtanut.

Kyllä meidän 2v tomerasti ilmoittaa oman nimensä ja jos kutsun jollain lempinimellä niin saattaa silloinkin spontaanisti tuumata ettei ole "lempinimi" vaan *virallinen nimi*. Joten aika vaikea olisi vaihtaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtavathan ne adoptiovanhemmatkin usein lapsen nimen, isommankin kuin 2-vuotiaan, mutta tuntuu kyllä oudolta, että biologinen äiti haluaa vaihtaa nimen. Kakkonen väitti, ettei se 2-vuotias mitään tajua ja tottuu nopeasti uuteen nimeen. Kyllä kaksivuotias tajuaa jo varsin paljon ja hämmentyy varmasti, jos häntä on kaksi vuotta kutsuttu Pekaksi ja yhtäkkiä kutsutaankin Henryksi. On eri asia, jos lapsi itse haluaa kutsuttavan itseään jollain toisella nimellä.

Adoptiossa yleensä vaihtuu vain sukunimi!

Usein vaihtuu myös etunimi. Kotimaisissa adoptioissa lapsen suojelemiseksi ja tunnistettavuuden heikentämiseksi, kansainvälisissä adoptioissa ihan käytännön syistä. Surnupurimuriniunau on vähän hankala tässä maassa.

Lausuuko ruotsalaiset se cleo kliio ja Milan Maila vai jotenkin Miila? En tiedä mut oon aina yhdistänyt mila nimen pieneen itämummoon Ljudmila.

Mun ystäväni vaihtoi etunimensä 40- vuotiaana kun kääntyi ortodoksiksi. Kyllä meillä kaikilla oli siinä sulattelemista, mutta nykyään ei asiaa enää edes muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtavathan ne adoptiovanhemmatkin usein lapsen nimen, isommankin kuin 2-vuotiaan, mutta tuntuu kyllä oudolta, että biologinen äiti haluaa vaihtaa nimen. Kakkonen väitti, ettei se 2-vuotias mitään tajua ja tottuu nopeasti uuteen nimeen. Kyllä kaksivuotias tajuaa jo varsin paljon ja hämmentyy varmasti, jos häntä on kaksi vuotta kutsuttu Pekaksi ja yhtäkkiä kutsutaankin Henryksi. On eri asia, jos lapsi itse haluaa kutsuttavan itseään jollain toisella nimellä.

Adoptiossa yleensä vaihtuu vain sukunimi!

Kyllä ulkomailta adoptoiduille valitaan yleensä ihan suomalainen etunimi, jotkut vanhemmat jättävät alkuperäisen nimen toiseksi tai kolmanneksi nimeksi adoptoimalleen lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Lausuuko ruotsalaiset se cleo kliio ja Milan Maila vai jotenkin Miila? En tiedä mut oon aina yhdistänyt mila nimen pieneen itämummoon Ljudmila.

Kleeo ja Miila.

Uppup