Mikähän siinä on, että jotkut ovat niitä kaveripiirin "kunkkuja" joiden kanssa kaikki haluavat olla?

Lapsilla tämä on yleistä. Näin aikuisena ei enää niinkään.

Meillä on kyllä ihan aikuisten naisten kaveripiirissäkin yks vastaava. Me muut ei saada mitään aikaan ilman sitä. Kuka tahansa muu voi olla joukosta poissa, ja silti on hauskaa jos vaan tämä 'kunkku' on messissä.



Kait se on sitten karismaa.

lapsuudessa ne jo rakentuvat ne piirit, ja meidän kaveripiirissä siten jatkunut kyllä aikuisikäänkin. Toki tullut muitakin ystäviä, mutta tämä likkaremmi lapsuudesta rakentuu voimakkaasti yhden persoonan ympärille. Hänelle soitellaan ja mennään kylään, harvoin edes tavataan muita ilman tätä yhtä kokoavaa voimaa. Ja siis ei muutkaan ole mitenkään "karismattomia" tai tuppisuita, ei ole riitoja tai kaunoja, siksi ihmettelen, että mitkä tekijät taustalla.

Jotenkin yhden piti aina loistaa jollain tekemisellään muiden yläpuolella. Aina tällä tyypillä muka paremmat ideat mitä tehdään, määräsi mm. aina juhlien jatkopaikan. Vähitellen porukat alkoivat jättää tämän kunkun ulkopuolelle. Nyt on paljon kivempaa kun tuo yksi mesoaja poissa kuvioista.

joidenkin seuraan halutaan ihan aidosti.

Jotenkin yhden piti aina loistaa jollain tekemisellään muiden yläpuolella. Aina tällä tyypillä muka paremmat ideat mitä tehdään, määräsi mm. aina juhlien jatkopaikan. Vähitellen porukat alkoivat jättää tämän kunkun ulkopuolelle. Nyt on paljon kivempaa kun tuo yksi mesoaja poissa kuvioista.

tällainen luokkakaveri. Kaikki näemmä haluaa hänen seuraansa ja tämä tyttö on aina ja kaikkialla. Itse en pidä tytöstä. On hiukan liian näsäviisas ja kärkäs haukkumaan muita.

Jotenkin yhden piti aina loistaa jollain tekemisellään muiden yläpuolella.

tätä ei tarkoitettu.

joidenkin seuraan halutaan ihan aidosti.

Jotenkin yhden piti aina loistaa jollain tekemisellään muiden yläpuolella. Aina tällä tyypillä muka paremmat ideat mitä tehdään, määräsi mm. aina juhlien jatkopaikan. Vähitellen porukat alkoivat jättää tämän kunkun ulkopuolelle. Nyt on paljon kivempaa kun tuo yksi mesoaja poissa kuvioista.

Siis ihan aitoa halua olla, ja kaikilla on kivaa. Ihmettelen siis vain, miten nämä rakentuvat nämä suhteet. Miksi yhdestä tulee se joukon (tasavertaisen) keskipiste?

Tietysti ihminen voi kerätä ihan positiivisessakin mielessä huomiota. Olla ystävällinen ja karismaattinen. Sitä en kiellä. Ehkä lasten keskuudessa sellainen "kingi" vie huomion heikoimmilta lapsilta.

Mutta pidemmän päälle alkaa ärsyttämään, varsinkin kun on jo nuoruusajat ohi.



joidenkin seuraan halutaan ihan aidosti

osa vittumaisia määräilijöitä ja kiusankappaleita. Fifty fifty menee aikalailla, koskee både och, aikuisia ja lapsia.

oletteko huomanneet, että esim työpaikalla on usein joku tällainen?

Sellaisia joiden kanssa on jännää ja hauskaa ja jotka ovat myös aidosti kiinnostuneita muista ihmisistä. Minulla on tällainen ystävä ja yksi mikä hänestä tulee mieleen niin hän hyvin harvoin puhuu itsestään ja omista asioistaan, enemmän hän keskittyy kuuntelemiseen.



Lisäksi aikuisiällä yleensä korostuu small talk ja sellainen yleinen hauskuus, että ihmisen kanssa on helppo olla. Tällaiset ovat haluttuja seuranpitäjiä koska heitä on hauska kuunnella mutta välttämättä nämä eivät kuitenkaan olen niitä supersuosittuja ihan luonteenpiirteidensä vuoksi.

Toisaalta se on erittäin hauskaa, mutta välillä ärsyttää se, että minun myöskin oletetaan aina automaattisesti haluavan olla se, jonka luokse kokoonnutaan, joka huolehtii siitä että "kaikki" ovat tulossa, joka jaksaa aina pyydettäessä lähteä kaikenmaailman kissanristiäisiin jne.



Mutta en siis valita. Syytä "kunkkuuteen" en todellakaan tiedä. Jostain syystä olen vain vuosien varrella valikoitunut siksi henkilöksi isosta kaveripiiristämme, johon esim. ulkomailla asuvat ystävät ottavat yhteyttä Suomeen tullessaan ja olettavat minun kauttani näkevänsä kaikki vanhoja kavereita.



Hyvin positiivista on myös se, että seuraa löytyy aina, jos haluan mennä tai tehdä jotakin muuten kuin perheeni kanssa.

vetävät puoleensa. Heillä ei ole tylsää eikä heidän kanssaan, koska he eivät ole tylsiä tyyppejä. Sosiaalinen lahjakkuus on yksi juttu, tietty helppo lähestyttävyys ja sitten se määrittelemätön karisma.



Monet kadehtivat tällaisia ihmisiä, mutta monet haluavat ihan aidosti olla heidän kanssaan ja viihtyvät.

Hän on valloittava, hauska, iloinen, avoin, suorapuheinen, tunteikas.. eli niin viihdyttävää ja helppoa ja mukavaa seuraa että pelastaa juhlat kun arjenkin tapaamiset. Aika hassua tosiaan.



Tietävätköhän nämä henkilöt itse olevansa eri asemassa kuin muut.

että aina näiden keskipiste-ihmisten ominaisuudet eivät kuitenkaan ole niin auvoisia, kuin täällä jotkut esittävät. Ovat ehkä hauskoja ja kekseliäitä, mutta monesti vähemmän empaattisia. Lapsissa tuntuu olevan tällaisia paljon, ja mielestäni useille heistä on ominaista se, että jakavat suosiotaan rajallisesti ja samalla blokkaavat muita pois, toisin sanoen ehkä antavat sitten jotain erityistä huomiotaan aina jollekin ja toisten sulkeminen ulkopuolelle vahvistaa tätä muiden saamaa ainutlaatuista kokemusta.



Aikuisten "sosiaaliset suosikit" ovat usein myös kovia juorukelloja, eivätkä aina hyvässä mielessä. Se kertoo kyllä myös paljon niistä, jotka liehuvat heidän ympärillään.



Tietysti on olemassa myös ihmisiä - mutta ovat kyllä erittäin harvassa - jotka ovat oikeasti empaattisia ja aitoja kaikille, ja nauttivat siitä syystä tätä erityistä suosiota.

näissä ihmisissä:



Jokaisella tuntemallani "kunkulla" on joku oma kiinnostuksen kohde - joku oma harrastus; "intohimo" johonkin asiaan. Tällaiset ihmiset ovat kiinnostavia eikä heillä ole koskaan tylsää. Sen sijaan ne, jotka vain "hengailevat" - jos tiedätte mitä tarkoitan - eivät saavuta koskaan samaa asemaa.

Jotkut ihmiset ovat kuin aurinkoja: kun he kohdistavat valonsa sinuun, kaikki tuntuu säteilevältä. Kun se valo sitten siirtyy toiseen paikkaan, jää aika viluinen ja ankea fiilis. Tosin en tiedä, pitäisikö tästä nyt erityisesti syyttää näitä ihmisiä. Sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien on aina vähän vaikea suhtautua näihin tyyppeihin silloin kun eivät itse ole siellä valossa...

että aina näiden keskipiste-ihmisten ominaisuudet eivät kuitenkaan ole niin auvoisia, kuin täällä jotkut esittävät. Ovat ehkä hauskoja ja kekseliäitä, mutta monesti vähemmän empaattisia. Lapsissa tuntuu olevan tällaisia paljon, ja mielestäni useille heistä on ominaista se, että jakavat suosiotaan rajallisesti ja samalla blokkaavat muita pois, toisin sanoen ehkä antavat sitten jotain erityistä huomiotaan aina jollekin ja toisten sulkeminen ulkopuolelle vahvistaa tätä muiden saamaa ainutlaatuista kokemusta. Aikuisten "sosiaaliset suosikit" ovat usein myös kovia juorukelloja, eivätkä aina hyvässä mielessä. Se kertoo kyllä myös paljon niistä, jotka liehuvat heidän ympärillään. Tietysti on olemassa myös ihmisiä - mutta ovat kyllä erittäin harvassa - jotka ovat oikeasti empaattisia ja aitoja kaikille, ja nauttivat siitä syystä tätä erityistä suosiota.

Kaikki sellaiset joita tunne ovat fiksuja, hauskoja, iloisia ja avoimia. Onko muka ihme että ovat suositumpia kuin vetäytyvät ja/tai pessimistiset?