Lue keskustelun säännöt.
Millaista on olla lähes viisikymppinen lapseton nainen, jolla ei oo miestä?
Kommentit (64)
Surullista. Mutta näin elämä meni mun kohdalla. t.Johanna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Mutta näin elämä meni mun kohdalla. t.Johanna
Mulle kelpaat t.m47
Elämä on ihanaa koska tähän olen pyrkinytkin. Vain minä ja rakas lemmikkini.
Olen onnellinen, vaikka en kai saisi olla. Ihania harrastuksia, joissa tapaa miellyttäviä ihmisiä.
Ihan ok. Saan tehdä just mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin pyyhkii, ei valittamista. Minulle tämä elämäntapa sopii mainiosti.
No, ihanaltahan tämä tuntuu. Olen suureksi onnekseni aina kyennyt elämään juuri sellaista elämää kuin haluan, yksin omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassu kysymys. Vähän kuin kysyisi millaista on olla musiikista pitävä vasenkätinen.
Joku on tavoitetilassaan ja joku toinen olisi halunnut muuta.
Kysy nelikymppisiltä, siinä kohtaa voi olla vielä paniikkia ilmassa. Viiskymppisenä on tilanteeseen jo sopeutunut ja elää hyvää elämää, vaikka aikaisemmin olisikin hamuillut miehen ja lasten perään.
Täällä myös asiat hyvin, on ystäviä, mieskavereita/seksikumppani, hyvä työ ja palkka, harrastuksia ja lemmikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvältä! Opiskelen ja kiva työpaikka löytyy. Lisäksi treenaan, jotta pysyn hyvässä kunnossa. Vapaa-aiks kuluu ystävien ja harrastusten parissa 🙂
Riippuu ihmisestä. Jos se on tavoiteltua, on onnistunut.
Elämässä on niin paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tiennyt jo nuoresta asti etten halua lapsia. Kaksi parisuhdetta särkyi tämän takia. En vain halua. En koe sellaista perus lapsiperhearkea lainkaan omakseni, se aiheuttaa minussa jopa puistatusta. En pystyisi kuvittelemaan itseäni siihen rooliin.
Olen aina kokenut itseni iättömäksi, joten lähestyvä 50 v ei tunnu miltään. Olen aina ollut tietoinen elämän rajallisuudesta, joten sekään ei ole mitenkään tullut isommaksi asiaksi.
En tiedä miltä pitäisi tuntua. Miesystävä minulla tosin on, mutta en usko että mikään olisi ihan perustavanlaatuisesti toisin vaikka ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini on ollut lapseton omasta halustaan. Nyt 82 vuotiaana on pahasti masentunut ja menettänyt täysin elämän halun. Kuulema vääriä valintoja aikoinaan tehnyt. Elämä olisi voinut mennä toisin. On kirjeissä avautunut minulle.
Ihan hyvältä tuntuu, kiitos kysymästä. On mielenkiintoinen työ, ystäviä, harrastuksia, oma talo ja rauha. Vaihdevuosioireet välillä harmittaa mutta niidenkin kanssa pärjään.
Vierailija kirjoitti:
Tätini on ollut lapseton omasta halustaan. Nyt 82 vuotiaana on pahasti masentunut ja menettänyt täysin elämän halun. Kuulema vääriä valintoja aikoinaan tehnyt. Elämä olisi voinut mennä toisin. On kirjeissä avautunut minulle.
No jos 82 vuottaa elää hyvin ja sitten masentuu, niin paskemminkin olis elämä voinut mennä.
Vierailija kirjoitti:
Tätini on ollut lapseton omasta halustaan. Nyt 82 vuotiaana on pahasti masentunut ja menettänyt täysin elämän halun. Kuulema vääriä valintoja aikoinaan tehnyt. Elämä olisi voinut mennä toisin. On kirjeissä avautunut minulle.
Onneksi perheelliset eivät koskaan masennu!
Odota muutama vuosi niin tulen kertomaan. Sitten olen viisikymppinen ja lapseton ilman miestä. Lapset on kaikki siinä vaiheessa jo aikuisia.
Veikkaisin, että lähes viisikymppinen lapseton nainen, jolla ei ole miestä.
Menikö lähellekään?