Sijaisperheenä toimiminen

Ei. Siellä on vaan jotain isälleen antaneita jälkeenjäännöksiä, keiden äitikin hyökäsi ne.

Vierailija kirjoitti:

Voisin toimia sijaisisänä jollekin nuorelle ja tiukalle misulle.

M63

Sulle ne varmaakin annetaan?

Miksei niitä voi vaan jättää katuojiin? Vetävät kuitenkin herskaöverit alle 15v, koska vanhempiensa geenit.

Vierailija kirjoitti:

Luokallani oli lapsena raiskailtu tyttö, ruma kuin rullatuoli. Pildevärkkinsä kun löystyi, niin eihän siitä iloa enää kellekään ollut. Roskiin vaan.

Idiootin puhetta.

Sijoitetut on lellittyjä.

No, onhan siinä riskit. Harvemmin sijoitetissa ihan priimaa on, yleensä sekundaa kaikkine ongelmineen. Sitten vielä hankalat biovanhemmat niin ai kiva.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa vapaaehtoisesti jonkun narkkiparin mällituotoksen omaan kotiinsa?

Varsinkin, kun sijaisvanhemmalla ei ole mitään oikeuksia, eikä kyllä lapsellakaan.

Olisipa Suomessakin se malli, että sijaisvanhempi voi hakea huoltajuutta ja adoptiota sijoituksen ollessa pitkäaikainen ja kestettyä tietyn aikaa. Jos lapsi asuu perheessä 6kk - 18v, niin onhan se aika julmaa, että lapselle pidetään yllä ajatusta, että ne biologiset on oikeat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa Suomessakin se malli, että sijaisvanhempi voi hakea huoltajuutta ja adoptiota sijoituksen ollessa pitkäaikainen ja kestettyä tietyn aikaa. Jos lapsi asuu perheessä 6kk - 18v, niin onhan se aika julmaa, että lapselle pidetään yllä ajatusta, että ne biologiset on oikeat vanhemmat.

Sossujen mielestä on ihan jees, että biovanhempi käy kolmen vuoden välein pari kertaa lupaamassa lapselle, että kyllä tää tästä, kohta pääset äidin kaa kotiin. Sitten lapsi on ihan kauhuissaan, että kuka toi on.

Ei kannata, jos vaikea sijoitus. Ei siis lapsi välttämättä itsessään, vaan esimerkiksi biologinen äiti.

Meille sijoitettiin aikoinaan lapsi, joka muutti meille ollessaan 2-vuotias. Molemmilla vanhemmilla pahoja päihdeongelmia sekä ongelmia elämänhallinnassa ja toimintakyvyssä. Lapsen äiti oli niin sanotusti yh, isä oli tiedossa, mutta ei kuvioissa. Meillä oli tämän sijoitetun lapsen lisäksi kaksi omaakin lasta, jotka ovat muutamia vuosia vanhempia. Lapsi tuli meille lastenkodin kautta ja meille tullessaan oli tosi arka ja ujo, mutta takertui tosi lyhyessä ajassa meihin molempiin. Meille tullessaan lapsi ei vielä puhunut oikeastaan mitään, mutta kun oppi puhumaan, olimme alusta alkaen isä ja äiti. Varmasti siksi, koska muut lapset kutsui meitä siten.

Lapsen ollessa alle kouluikäinen biologinen äiti oli yhteydessä lapseen pari kertaa ja ala-asteikäisenä kerran, minkä jälkeen seurasi viiden vuoden täyspimento, ettei hänestä kuultu mitään. Tämä viimeinen yhteydenotto tapahtui lapsen koulunaloituksen aikoihin. Tähän asti tapaamiset ja muu yhteydenpito oli sujunut suht asiallisesti. Kuudennen luokan joulunaikaan biologinen äiti ilmestyi taas kuvioihin, tällä kertaa hyvin määrätietoisena ajaen sitä asiaa, että sijoitus olisi purettava ja lapsi muuttaa nyt hänen luokseen asumaan. Tästä käytiin kyllä ihan viralliset neuvottelut sosiaalityöntekijöiden johdolla, mutta lapsen elämän katsottiin olevan jo niin vakiintunutta meillä, että sijoitusta ei purettu. Myös lapsen oma tahto jäädä vaikutti asiaan. Biologinen äiti ei tosin tähän tyytynyt, vaan yritti oikeusteitse saada lasta itselleen, tuloksetta. Mutta tämä rumba jatkui vuosia ja välillä hän jopa uhkasi tulla meille ja vain hakea lapsen väkisin mukaansa tai ottaa mukaansa lapsen koulumatkalla. Lapsi oli tilanteessa ennenkaikkea ihmeissään ja toki peloissaan. Vaikka koko ajan oli melko varmaa, että lapsen tilanne ei siitä mihinkään muutu, niin silti se tuntui pitkältä piinalta elää siinä epävarmuudessa. Meille jäi myös selitettäväksi lapselle koko kuvio sekä selvitettäväksi kaikki se, miten tämä vaikutti lapseen.

Sijoitus siis jatkui ja lapsi asui meillä lukion loppuun asti. Nykyään hän on adoptoituna täysin samassa asemassa kuin biologiset lapsemme. Vanhemmuus tuskin koskaan on pelkkää helppoa ja ihanaa, mutta sijaisvanhempana koko kuvioon liittyy vielä sellaista ekstraa, mitä biologisena vanhempana ei välttämättä tule edes ajatelleeksi. Lisäksi, Suomessa sijaisvanhempien asema on suoraan sanoen huono ja epävarma. Myös sijoitetun lapsen asemassa on puutteita, jos lapsi altistuu esimerkiksi juuri tällaiselle tilanteelle. Eniten oikeuksia ja mahdollisuuksia yrittää uudelleen tuntuu olevan biologisilla vanhemmilla. Niin ei saisi olla, jos nämä yritykset tapahtuu lapsen kustannuksella.

Häiriintyneitä ei kannata ottaa. Perheessäni oli pari sijoitettua, josta toisella oli jotain hyväksikäyttöhommaa taustalla. Hän oli minua pari vuotta vanhempi ja paljon isompi. Laski housunsa kinttuihin vaikka keskellä koulun käytävää, huusi että hänellä on eräs tietty värkki. Pahinta oli kun tätä tapahtui kotonsa. Levitteli vakoaan ja näytteli muille peräreikäänsä ja pakotti meidät pienemmät katsomaan. Uhkaili, että hän tekee meille jotain jos kerrotaan. Onneksi kerrottiin sitten kuitenkin. Kyseinen lapsi sijoitettiin uudelleen sopivampaan paikkaan

Tiedän, että tuo oli jotain hänen itse kokemansa toistoa, mutta silti muistan olleeni pitkään vihainen vanhemmille tästä.

Kannattaa jos haluaa wt-draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Häiriintyneitä ei kannata ottaa. Perheessäni oli pari sijoitettua, josta toisella oli jotain hyväksikäyttöhommaa taustalla. Hän oli minua pari vuotta vanhempi ja paljon isompi. Laski housunsa kinttuihin vaikka keskellä koulun käytävää, huusi että hänellä on eräs tietty värkki. Pahinta oli kun tätä tapahtui kotonsa. Levitteli vakoaan ja näytteli muille peräreikäänsä ja pakotti meidät pienemmät katsomaan. Uhkaili, että hän tekee meille jotain jos kerrotaan. Onneksi kerrottiin sitten kuitenkin. Kyseinen lapsi sijoitettiin uudelleen sopivampaan paikkaan

Tiedän, että tuo oli jotain hänen itse kokemansa toistoa, mutta silti muistan olleeni pitkään vihainen vanhemmille tästä.

Sossujen reaktio tähän oli myös aika helmi. Kuulemma ei se pienemmille varmaan niin paha homma ollut, meillä oli kuitenkin hyvä lapsuus. Pyysihän tämä anteeksi, kun pakotettiin. Ilmeisesti minun 8v. olisi pitänyt sietää jo melkein murrosikäisen häirintää ja uhkailua.

Olisivat halunneet jatkaa sijoitusta ja vanhemmat sai olla moneen kertaan sanomassa ei.

Sossuihin on tosi vaikea saada yhteyttä lapsen asioissa, kokoukseen voi mennä kuukausia tai sitten tuki on "pärjäilkää".

Työllistää hirveästi ja aina ajatus homman väliaikaisuudesta.

Kun ne kakarat kuuluu oikeille omistajille.

Nää on faktat.

Ei kannata. Sossujen myötävaikutuksella biovanhemmat jatkuvasti pahoinpitelevät näitä lapsia.

Lasten ja sijaisvanhempien elämä on tuurilla ihan virtsapäisten biovanhempien myötä yhtä kärsimystä ja nämä itsekkäät ihmispersikat eli biovanhemmat määräävåt kaikesta.

Sydän särkyy lasten kohtelun ja omankin vuoksi. Mikään ei ole pyhää. Lasten turvallisuus ja mielenterveys vedetään vessasta jotta nämä ihmispersimonit saavat kaikki liialliset oikeutensa maksimilla.

Käytännössähän näiden moniongelmaisten ja erittäin vajaiden kriminaalien motiivi lapsiinsa on näiden kotiinsaamisen kautta kypsää rahaa ja etuuksia.

Älkää ikinä lähtekö sijaisperheeksi. Älkää uskoko kauniisiin puheisiin. Älkää pilatko elämäänne. Älkää lähtekö älkääkä antako kenenkään tuttavanne lähteä.

Monesti vanhemmat on tarkoituksellisesti jätetty tukematta. Yksi asia johtaa toiseen, ja kas, siinä meillä "ongelmalapsi"...

🤡

Mietin, onko taustalla joku oma paha trauma jonka haluaa hyvittää rescuelapsella.

Mielestäni huumeet, väkivalta ja lapsikauppa on hyvin hyviä syitä siirtää pennut turvaan.

Muissa asioissa pitäs antaa sitä lainmukaista alimman asteen apua, jonka yleensä vanhempi jo tiedostaakin.

Se vain, että saako apua...

Toiset saa, toiset ei.

Mun tädin perheessä on ollut yhteensä neljä sijoituslasta, kaikki tulleet ihan pieninä ja kasvaneet aikuisiksi heidän perheessään. Täti sanoi joskus että murrosikä oli vaikeaa aikaa kaikkien lasten, myös omiensa kanssa. Yhden lapsen vanhemmat eivät pitäneet yhteyttä lainkaan ja yhden lapsen vanhempien kanssa on ollut vaikeuksia, en toki tiedä mitä. Sossun tuki on toiminut hyvin heillä.

Tällä palstalla ei ole kellään sellaisesta kokemusta. Mannerheimin Lastensuojeluliitoon yhteyttä heillä on koulutuksia, aluksi voisi toimia esim tukiperheenä tai tukihenkilönä ja vähän tutustua mitä tuo työ on ja oisko siitä elämäntavaksi, koska sijoitettu lapsi on kanssasi jopa 24/7, iästä riippuen..

Mutta ehdottomasti erittäin tärkeää työtä, ja näistä paikoista on kova pula.