Lue keskustelun säännöt.
Menimme juhannuksena kihloihin eikä kukaan muistanut meitä!
20.07.2008 |
Siis ei kukaan, ei edes sukulaisista kukaan. Emme pidä kihlajaisia, mutta tuntuu oudolta, ettei kenellekään juolahtanut mieleenkään että muistaa voisi silti. On loukattu olo.
Kommentit (20)
vai eikö ole mieleinen kihlattu,oletteko liian nuoria vai liian vähän aikaa tunteneita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kukaan muistanut mitenkään. Työkaverit ja kaverit onnitteli sormuksen huomatessaan, tässä kaikki. En kyllä odottanutkaan muuta.
Kaveri kihlautuessaan odotti tätien kaimojenkin lähettävän postissa lahjan ja arvokkaan! Tosi tuohtuneena aina selitti, kun se kummin kaima eu ollu lähettänyt mitään.
Mielessäni mietin, että me ei saatu keneltäkään yhtäkään lahjaa, joten tyydypä niihin mitä sait.
Yksi tuttavapariskunta järjesti suuret juhlat kotonaa. Hieno kahvitilaisuus, miehellekin ostettiin tumma puku ja siloin tietysti saivat lahjojakin.
ei meitäkään kukaan muistanut, eikä me olla ketään muistettu. Ei kukaan ole tehnyt siitä mitään numeroa...
tosin, jos olette muistaneet ystäviänne niin on kohteliasta myös muistaa teitä.
Tuntuu jotenkin tympeältä kaikki ne sadat eurot, joita on tullut käytettyä kavereiden kihlajaislahjoihin. Tiedän, että kuulostaa jonkun korvaan materialistiselta, se ei ollut tarkoitus. Tajusin vaan, että ehkä monet pitävätkin ne kihlajaiset juuri siksi että saavat varmasti täydennystä Myrna-sarjaan ja pari Aallon maljakkoa. :(
terveisin materialisti ap
miehen siskoja kun menivät kumpikin tahoillaan kihloihin. Miksi? Eivät itse kertoneet, äiti viestitteli asiasta suvulle. Eivät edes kihlajaiskahveja keittäneet. Sellaisiako sitten pitäisi onnitella?
Jos ei itsellä ole etiketin mukaisia tapoja, ihan turha odottaa hyvää käytöstä muiltakaan!
Olemme ajatelleet niin, että eivät kai usko juttuunsa itsekään kun eivät edes kahveja viitsineet keittää.
Sen sijaan olemme kerran saaneet kutsun aivan tuttavamme, ei siis sukulainen, kihlajaisiin, ja sinne vietiin oikein hyvä lahja, kun kerran oli pienet kahvikekkerit, toki meni kortti ja onnittelu.
Mutta onnitteluja sellaisille jotka eivät edes itse vaivaudu asiasta omille perheenjäsenilleen ilmoittamaan? Kyllä ihan tekstarionnittelu riittää. Kihlaparihan sen juhlinnan tason päättää. Ei kahveja, ei kortteja. Ei kaakkua, ei paketteja. Aika junttia minusta kyllä jättää kihlajaiskahvit tarjoamatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ollut kihlajaiskahveja, eikä häitä. Kävimme maistraatissa 2 todistajan läsnäollessa.
Tiedä sitten kuinka tosissamme olemme olleet, koska kohta tulee 22 hääpäivä.
Onnea! Meitä kyllä muistettiin aikoinaan ja mekin muistamme kihlautuneita vähintään kortilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin mentiin muutama vuosi sitten juhannuksena kihloihin, mutta kihlajaiset pidimme vasta syksyllä. Jos odottavat, että pidätte kihlajaiset myöhemmin. Enkä minäkään välttämättä kihlauksesta muistaisi kuin ihan lähimpiä, jos ei juhlia olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykykihlauksista purkautuu kuitenkin. Ja onhan sitä eroa onko kihlapari teinejä vai kolmikymppisiä. Teinikihloissa tekisi ennemminkin laittaa osanotto kuin onnittelu.
En kyllä yhtään tajua näitä joitain teinejä, että heti ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa pitää mennä kihloihin.
Kyllä siinä saa olla aika hyvä pokka, jos pystyy iloisella naamalla jotain teiniparia onnittelemaan, ei mun pokka ainakaan kestäis!
Toki onnitellaan, kun kohdataan, jos muistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan edes kihlauduttuamme odottanut mitään sen kummempia muistamisia. Kun kerroimme kihlauksesta, niin toki lähimmät onnittelivat. Nykyään kihloihin meno ei ole enää niin iso juttu.
Niin, jos ette ole järjestäneet kihlajaisia, miksi ihmeessä kukaan lähettäisi lahjaa?
Itselleni ei tulisi mieleenkään. Toki vastaisin onnitteluin, jos joku lähettäisi tekstarilla tiedon kihloihin menostaan. Jos ystävä olisi oikein läheinen, muistaisin ehkä vaikkapa sillä kortilla... Kihlajaisjuhliin vien tietenkin lahjan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kihlajaisia muistanut, vaikka olisi kakkukaffille kutsuttu. Häissä ne lahjat annetaan tollo.
Sukulaiset kyselivät kihlajaiskahvitteluiden perään ja sellaiset järjestettiin. Saatiin kivoja lahjojakin :) Nyt ollaan oltu yhdessä reilut 3 vuotta. Naimisiin on ehditty ja kaksi lastakin on siunaantunut.
Itse en lahjo aikuisia (noin yleensä), jos ei mitään juhliakaan järjestetä.
Lukuunottamatta yhtä ystävää, joka antoi hopeisen juustohöylän lahjaksi. Olin vähän hämmästynyt, pidin kihlausta meidän kahdenkeskisenä asiana, enkä ollut ajatellut että siihen liittyisi mitkään muistamiset. Toki ystävät/sukulaiset onnittelivat suullisesti seuraavan kerran jutellessa/tavatessa.
En myöskään ole muistanut kihlautuneita ystäviäni sen kummemmin. Jos joku on lähettänyt tekstarin kihlauksestaan, niin olen toki vastannut siihen onnitteluviestillä, mutta ei muuta.
Minun periaatteeni, oli kyseessä sitten syntymäpäivät, häät, kihlajaiset tms.
etikettiin kuuluu, että lahja annetaan jos on juhla.
Onnittelisin tietysti muutenkin, varsinkin jos pari olisi oikeasti naimisiin menossa.
Mistä hiiskatista voi tietää, että jokuj on mennyt kihloihin jos ei edes juhlia pidetä? Vai laitoitteko tekstarit menemään? Nykyaikana ei kihlautumisella ole mitään merkitystä muutenkaan, nuorison höpötyksiä.