Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinä/onko sinulla helikopterivanhempi
26.02.2010 |
Bussiin tuli äiti noin 7-vuotiaan tytön kanssa. Hienosti puettu likka, valkoista ja pinkkiä. Suu oli itsetietoisena viivana. Hän oli ilmeinen "minä itte ja ensin" -tapaus.
- Noin ole hyvä, äiti sanoi ohjatessaan lapsensa ruuhkabussin istumapaikalle.
Ole hyvä! Anna mun kaikki kestää.
Mamma palveli prinsessaa maireasti. Merkillinen läyryäminen jatkui koko matkan ajan. Lasta piti viihdyttää, jotta tämä ei vain pitkästyisi kolmen kilometrin matkalla.
Olin kohdannut henkivartijan. Se on brittilehti Guardianissa esiteltyjen niin sanottujen helikopterivanhempien alalaji.
Henkivartijan päätehtävä on valvoa, ettei lapsi joudu hankaliin tai vaivalloisiin tilanteisiin. Hän on lapsensa palveluksessa tämän henkilökohtaisena assistenttina.
Yliaktiivisille ja ylihuolehtiville vanhemmille on Yhdysvalloissa oma nimensä. He ovat helikopterivanhempia. Jenkeissä he huseeraavat jopa yliopistoissa ja työpaikoilla.
Helikopterivanhemmuus on rantautunut myös meille. Opettajat joutuvat usein tekemisiin kaikkein hankalimpien helikopterivanhempien kanssa.
Nämä vaativat lapselleen erivapauksia ja erityishuomiota. He antavat yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mitä heidän kultanuppuseltaan saa vaatia, mitä ei. He puuttuvat hanakasti arviointiin.
Kopterit eivät lotkauta korvaansa sille, että juuri heidän lapsensa häiritsee eniten muiden koulutyötä. Ei, syy on aina muissa lapsissa ja vanhemmissa.
Opettaja on epäpätevä, mustamaalaaja ja hullu, ja saa myös kuulla sen. Räikeimmissä tapauksissa opettajaa uhataan väkivallalla.
Brittien kehittämät helikopterivanhempien alalajit ovat osuvia.
Agentti hoitaa kaikki lapsensa juoksevat asiat ja yhteydenpidon kouluun, urheiluseuroihin ja kesätyöpaikkoihin.
Valkoinen ritari ryntää hätätilanteessa paikalle, selvittää lapsensa (myös aikuisen!) sotkut ja vetäytyy sen jälkeen hiljaisuuteen odottamaan seuraavaa hälytysilmoitusta.
Pankkiiri maksaa laskut, antaa loputtomasti luottoa eikä kysy, koska aiot maksaa takaisin.
Pahin kaikista on musta haukka.Hän on vahva ja pystyy toimimaan etäältä. Yllätysiskun tuhovoima on suuri. Se ei pelkää mitään ei ketään. Kodin ja koulun välinen yhteistyö on sille suupala, josta jää vain tukku karvoja kakottavaksi.
Kommentit (23)
mutta eipä ollut vaan he olivat niitä joiden mielestä vanhemmat synnyttävät maailmaan lapsen ja sen jälkeen lapsen pitää pärjätä omillaan. Omille lapsille yritän olla tarvittaessa apuna, ehkä vähä leikkiäkin helikopteria välillä, mutta pääpointti olisi kasvattaa itsenäisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joilla on helikopteri-vanhemmat.
Vanhemmat huolehtii lastensa perheiden arkisista asioista, pesevät jopa pyykit, huolehtivat ruokaa jääkaappiin, maksavat lastensa perheiden elinkustannuksia jne.
Nuorempana ollessa vanhemmat olivat curling-vanhempia ja nyt lasten muutettua kaueammas pörräävät paikalle aina auttamaan ja selvittämään asioita.
Anoppini on valkoinen ritari. Hän tulee ja pelastaa poikansa milloin mistäkin asiasta, mihin poikaparalla ei aika ja rahkeet riitä.
Minä hänen poikansa vaimona ja miniänä en ole lainkaan mieleinen tapaus. No, ei ollut edellinenkään vaimo.
Miehen kanssa on välirikko. Asumme erillään. Mutta ei hätää, äiti auttaa lastaan... Ja äitimamma on kohta 75 v, poikanenkin mukavasti 40 v rajapyykin ylittänyt.
että silleen.
Osuvaa. Mulla on pankkiirivanhemmat. Aina auttamassa jos pystyvät, vaikkei pyydettäisikään.
mee noihin jos tekevät kuten kirjoittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni helikopterivanhemmuuden oire kuulostaa tutulta. Oma äitini oli aika välinpitämätön asioideni suhteen ja lapsena se harmitti, joten olen tainnut mennä itse enemmän siihen toiseen äärilaitaan.
Helikopterivanhempi jutun mukaan kieltää sen, että oma lapsi häiritsee muita. No, minäkin kiellän, mutten pidä sitä tuon taudin oireena vaan lapseni ovat ihan oikeasti (myös opettajien mielestä) tosi kilttejä ja pärjääviä.
Annan lähes jokaiseen asiaan lyhyen ohjeen miten toimitaan, ja mitä tehdään seuraavaksi. Ja toistan uudelleen kun eka asia saatu tehtyä.
"noustaan bussiin, sitten maksetaan" "nyt maksetaan ja valitaan sitten paikka" Nyt lähde kävelemään ja valitse paikka" "istu kun löydät sopivan paikan" "tämänkö paikan valitset" Hyvä, istu sitten siihen" jne.
Koulutyöhön en pysty pahemmin puuttumaan kun en siellä ole paikalla. Lapsella kyllä hyvä todistus ja hyvät käytösnumerot.
Arvaako kukaan miksi teen näin? Ja olenko jonkun mielestä väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis. Ymmärrän pointin, mutta on pakko hieman tarttua vaikka meneekin vähän off topic.
Ei kai nyt "ole hyvän" sanominen lapselle ole passaamista vaan käytöstapojen opettamista? Lisäksi minusta vanhemman sanomalla "ole hyvällä" on myös jotenkin velvoittavakin sävy: "Ole hyvä ja syö." "Laita kaukosäädin takaisin, ole hyvä." Tässä esimerkkitapauksessa: "Ole hyvä ja istu (äläkä hilluttele ympäri bussia)."
ymmärrä miten ap:n esimerkki liittyi helikopterivanhemmuuteen.
Miksi lapselle ei saisi sanoa "ole hyvä"? Kyllä minä sanon jo alle vuoden ikäsellekin usein "ole hyvä", "kiitos", "Antaisitko roskan äidille, kiitos" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pieni tyttö äitinsä kanssa, lapsi, noin 4-5v.) häiriköi kanssamatkustajia. Veti vieressä istuvan naisen huivista, arvostelipa jopa muita matkustajia suureen ääneen. Mm. tyyliin "tuolla naisella on iso pää" (ei tarkoittanut kylläkään minua) jne. Äiti vaan hymyili vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mamma palveli prinsessaa maireasti. Merkillinen läyryäminen jatkui koko matkan ajan. Lasta piti viihdyttää, jotta tämä ei vain pitkästyisi kolmen kilometrin matkalla."
Kyseessä ei ollut käytöstapojen opettaminen.
Mutta siis. Ymmärrän pointin, mutta on pakko hieman tarttua vaikka meneekin vähän off topic.
Ei kai nyt "ole hyvän" sanominen lapselle ole passaamista vaan käytöstapojen opettamista? Lisäksi minusta vanhemman sanomalla "ole hyvällä" on myös jotenkin velvoittavakin sävy: "Ole hyvä ja syö." "Laita kaukosäädin takaisin, ole hyvä." Tässä esimerkkitapauksessa: "Ole hyvä ja istu (äläkä hilluttele ympäri bussia)."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sietäisi saada selkäänsä... Ei niille saa puhua!
"Lasta piti viihdyttää, jotta tämä ei vain pitkästyisi kolmen kilometrin matkalla."
ja kun luet koko avauksen ehkäpä ymmärrät pointin.
ymmärrä miten ap:n esimerkki liittyi helikopterivanhemmuuteen.
Miksi lapselle ei saisi sanoa "ole hyvä"? Kyllä minä sanon jo alle vuoden ikäsellekin usein "ole hyvä", "kiitos", "Antaisitko roskan äidille, kiitos" jne.
Minun lapseton siskoni on tuollainen lasten kanssa.
ja ihmettelin siis, miksi kohteliaisuussanan käyttö oli valittu esimerkiksi helikopteriudesta. Lisäksi minulle tuossa ap:n bussitapauksessa on edelleen hieman epäselvää, mitä se "kaikenlainen läyryäminen" on. Pitääkö lapselle opettaa jo pienestä pitäen, että joukkoliikenteessä ei saa viihtyä..
No joo, ymmärrän siis, että ap:n kuvaamaa ilmiötä on, mutta esimerkkitapaus ei ehkä ollut havainnollisin, ainakaan noin kuvattuna.
9
Kyseessä ei ollut käytöstapojen opettaminen.
jotenkin erikseen lapselle, ja sitten vanhempi ei niitä enää itse toteuta?
ja lapselle kohteliaasti puhuminen eivät ole mitään hiton helikopterivanhemmuutta!
Ehkä onkin niin, että ap on itse huonokäytöksinen mamma, joka tiuskii lapsilleen ja miehelleen ja jos joku tekee toisella lailla, on tämä heti 'curling -vanhempi' tms. Ja miten sävy sävyyn vaatetus tekee lapsesta pikku -tyrannin?
No joo, meitä on monenn junaan...
kirjoitus ei ole siis omani
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/ihmiset_kolumnit/me/8306736.sht…