Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen raskaana ja kaikki tuleva pelottaa ihan kamalasti :-(
16.02.2010 |
Lapsi on toivottu, mutta jostain syystä raskauden alettua mua on alkanut kaduttaa. Välillä toivon jopa keskenmenoa :-(
Mulla ja miehelläni on ihan hyvä suhde. Mä olen vaan todella "turvallisuushakuinen" ihminen ja enkä oikein kestä epävarmuutta. Nyt raskauden myötä kuitenkin erilaisia epävarmuustekijöitä on ihan kamalasti: Onko lapsi terve? Miten synnytys sujuu? Saanko töitä äitiysloman jälkeen? Minkä ikäisenä pitäis laittaa lapsi hoitoon? Miten mies jaksaa mua, kun itken niin paljon? Tuleeko mulle raskausdiabetes? Pitäiskö muuttaa isompaan asuntoon?
Mietin ja stressaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.
Miten saisin itseni rauhoitettua? Välillä tuntuu, että elämä ois niin paljon helpompaa, jos en oiskaan raskaana. Toisaalta - sitten stressaisin sitä, miksen tuu raskaaksi!
Kommentit (9)
Omalla kohdallani auttoi kun suuren urakan jälkeen onnistuin kirjaimellisesti ottamaan päivän kerrallaan ja kieltäydyin ajattelemasta tulevaa. Ja niinhän siinä kävi että kaikki kyllä järjestyi ja nyt en mistään hinnasta vaihtaisi tytärtäni pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan on ihan hyvä merkki, että huolehdit.
Mutta kun saat sen vauvan kotiin ja aloitatte elämänne perheenä... ensinnäkin olet eka vuoden nin väsy, etten kerkii murehtia : )
Ja kuitenkin lopulta ajattelen, että olis pitänyt hankkia lapsi jo aikapäiviä aiemmin. Ja että kuinka hitossa jaksoit sitä merkityksettömyyttä, mitä ennen lasta elit.
Onnea!
Eivat ne pelot lapsen synnytya mihinkaan haivy, pikemminkin lisaantyvat rutkasti.
Mutta ala huoli, kaikkia hermostuttaa ainakin jossain maarin raskausaikana. Itsekin olin ihan hermoheikko... Mutta kylla kaikki aina jotenkin jarjestyy. Juttele tasta neuvolassa, yrita rauhoittua ja nauttia odotusajasta!
Raskaus on luonnollinen asia, samoin synnytys. Vanhaa sananlaskua lainatakseni
On sita ennenkin lapsia saatu, eika niin perkeleesti porattu.
mulle tuli just ennen synnytysta sellainen olo, etta olen kuin huvipuistossa menossa johonkin ihan kamalaan laitteeseen, johon en enaa halua ollenkaan, mutta en paase jonosta enaa poiskaan!
Yrita rauhoittua, sun tunteet on ihan normaaleja!
mulle tuli just ennen synnytysta sellainen olo, etta olen kuin huvipuistossa menossa johonkin ihan kamalaan laitteeseen, johon en enaa halua ollenkaan, mutta en paase jonosta enaa poiskaan!
Mutta oli se sitten aika hieno laite kuitenkin, kannatti mennä :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki sujuu yleensä ihan hyvin. Ota kaikki uusi vastaan avoimin mielin ja uutena kokemuksena, ole utelias ja odota mitä tapahtuu! Älä yritä käsikirjoittaa elämää.
Kun sinulla on se lapsi, niin tuollaiset asiat kuin hoitoon meno tai työelämä saattavat tuntua niin toisarvoisilta, ettet jaksa uhrata niille ajatustakaan. Itse luulin, etten koskaan haluaisi olla kotiäiti, mutta lapsi on nyt 1v2kk ja olen palannut töihin, ja itse voin omasta puolestani sanoa, että ei haittaisi, vaikka töitä ei olisi... Oli ihanaa olla kotona lapsen kanssa. Minä en kokenut vauvavuotta väsyttäväksi, vaan ajattelin imettäessäkin joka hemmetin kerta, että voiko ihminen näin onnellinen ollakaan. Ja itkin surusta, kun lapsi lopetti yötissittelyt. Tuntui, että pikkuiseni ei muka tarvitse minua enää... Niin sitä elämä ja äitiys muuttaa ihmistä. Kasvattaa päivä kerrallaan.
Odotan nyt toista lasta, ja odotan kotiin jäämistä tosi kovasti. Vaikka kahden kanssa jo olisikin rankkaa, valitsen silti lapseni paljon mieluummin kuin työelämän. Kerkesin olla töissä jo ennen äitiyslomia 12 vuotta putkeen. Minä koen, että nyt on äitiyden vuoro. Onneksi miehenikin on isä ihan täydestä sydämestään, eli saamme jakaa vanhemmuuden yhdessä täysipainoisesti.
pelkäsin myös ihan hirveesti ja syytä olikin, jäin nimittäin yksin ja helvetti alkoi. En suosittele kellekkään lasten tekoa. Elämäni suurin virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yhä pelkään kaikenlaista. :)
Kun vauva syntyy niin olen se hanhiemo joka käy välillä katsomassa että hengittääkö pikkunen..
Sää saat tuntea kaikkia tunteita ja ne saa yllättää. Jos kovasti ampuu yli niin saat sairaslomaa tästäkin oireesta.
Etukäteen ei kannata paljoa huolehtia sairauksista, kuten vaikka raskausdiabeteksestä kerroit.
Ota asia sitten vasta käsittelyyn JOS tulee ajankohtaseksi, turhaan kiusaat KAIKELLA itseäsi.
Miehelle kannattaa illalla sanoa miten ihana se on kun jaksaa sinua vaikka oletkin ailahteleva ja välillä vähän hankala.
Alue: Aihe vapaa
hyvin ja lapset ovat parasta, mitä voi saada. :)