Onko Kalevala paras esimerkki suomalaisesta muinaisuskota?
Eli kun puhutaan suomalaisesta muinaisuskota ja siitä mytologiasta mihin suomalaiset oikeasti uskoivat niin onko Kelavala paras ja tyylipuhtaan esimerkki ja presentaatio tästä? Ja jos haluaa tietää että mihin jumaliin, sankareihin ja millaiseen maailmaan muinaiset suomalaiset uskoivat niin kannattaa lukea vähintään Kalevala?
Kommentit (20)
Kalevala on hieno kokonaisuus ja kiistämättä arvokas kuvaus yhdestä kulmasta suomalaiseen perinteeseen. Kannattaa kuitenkin muistuttaa, että kolmannes siitä on kohtuullisen modernin henkilön kirjoittamaa. Lönnrot täydensi tarinoita sopimaan toisiinsa ja muodostamaan kokonaisuuden. Pohjana oli laajat muistiinpanot karjalaisten runonlaulajien haastatteluista, mutta historiallinen teos se ei kokonaisuudessaan ole.
Kannattaa lukea esim. Anna-Leena Siikalan, Uuno Harva yms. aiheen tutkijoiden kirjoja joissa asiaa käsitellään laajemmin. SKS:llä useampia aihetta käsitteleviä teoksia.
Lönnrot pyrki omien sanojensa mukaan tallentamaan Kalevalaan muinaiset tarut ja uskomukset yhtenäisenä epiikkana ja sellaisina kuin mitä ne ovat alunperin olleet ennen fragmentoitumista ja unohtumista. Kun kansainväliset yliopistot tutkivat suomalaista mytologiaa ja kansanuskoa, niin he käyttävät Kalevalaa luotettavana ja pätevänä lähde materiaalina.
Ei Kalevala tosiaankaan ole mikään suomalaisen muinaususkon tietokirja eikä edes fiktiivinen esitys siitä.
Kannattaa käydä kirjastossa ja katella sieltä millaista kirjallisuutta suomalaisesta muinaususkosta on olemassa.
Ei se ole kalevala pyrkimyksistään vaan kaljala ja kaljalavan vetlet ja sisgot.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen! Oma nimeni on Kalevalasta. Ja nuo uskomukset pitää paikkaansa.
Niin, voisitko tarkentaa, mitkä uskomukset pitävät Kalevalassa paikkansa?
Olisi hyvä kuulla perusteluja väitteellesi?
Tämä on aihepiirin klassikko:
https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/suomalaisten-muinaisusko/2167412
Kannattaa tutustua myös muihin kokoomateoksiin. "Tuo hiisi hirviäsi" ja "Suomalainen mytologia" kokoavat hienosti uskomuksia jokapäiväisestä suomen menneestä jumal- ja haltijauskosta.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen! Oma nimeni on Kalevalasta. Ja nuo uskomukset pitää paikkaansa.
Niinkö?
Pitääkö sekin paikkansa, kun Lönnrotin mukaan tämä maailma syntyi linnun, eli sotkan munasta.
Tämähän kerrotaan heti Kalevalan alkupuolella.
Ja pitääkö sekin paikkansa että ihmisen voi laulaa suohon?
Entä pitääkö sekin paikkansa, että Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon.
Oma nimeni on Tytti. Hän on tuonelan hämärä neiti joka kuljettaa kuolemaksi luultujaan yli tuonelaan. Näen enneunia tulevista kuolemista. t.nro 6
Taitaa kuitenkin olla niin että Kalevalaan kerätyt tarinat eivät ollenkaan alunperin suomalaisten tarinoita vaan muualta tulleita ja jo moneen kertaan spinnattu uusiksi.
Tiede voittaa Kalevalan sata-nolla. Kannattaa ennemmin lukea luonnonhistorian kirjasta miten maailma on syntynyt alkuräjähdyksestä ja elämä kehittynyt evoluution kautta kuin uskoa tyhmänä että maailma on pullahtanut ulos jostain kukisesta linnunmunasta.
Harvakseltani minä kalavaleita luen,
taruja joutavia,
kalanterin karttamia.
Vierailija kirjoitti:
Tiede voittaa Kalevalan sata-nolla. Kannattaa ennemmin lukea luonnonhistorian kirjasta miten maailma on syntynyt alkuräjähdyksestä ja elämä kehittynyt evoluution kautta kuin uskoa tyhmänä että maailma on pullahtanut ulos jostain kukisesta linnunmunasta.
Kalevala ja muut aikakauden teokset valottavat historiaa siitä, miten ihminen on hahmottanut ympäröivää maailmaa. Kyse on eräänlaisesta historian ja ihmismielen kehittymisen tutkimuksesta.
Itse koen sen kiinnostavana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiede voittaa Kalevalan sata-nolla. Kannattaa ennemmin lukea luonnonhistorian kirjasta miten maailma on syntynyt alkuräjähdyksestä ja elämä kehittynyt evoluution kautta kuin uskoa tyhmänä että maailma on pullahtanut ulos jostain kukisesta linnunmunasta.
Kalevala ja muut aikakauden teokset valottavat historiaa siitä, miten ihminen on hahmottanut ympäröivää maailmaa. Kyse on eräänlaisesta historian ja ihmismielen kehittymisen tutkimuksesta.
Itse koen sen kiinnostavana!
Mitä kivikautisiin muinaisukoihin jämähtäminen edistää kun se hidastaa tieteen kehitystä ja tekemistä. Sama juttu kristinuskon kanssa. On parempi unohtaa mennyt ja jatkaa eteenpäin kohti tulevaisuutta.
Kalevalahan ei oikeastaan ole suomalainen, vaan karjalainen kokoelma. Eli ei minusta kerro yksi yhteen suomalaisesta muinaisuskosta.
Väinämöinen todellakin lauloi Joukahaisen suohon. Väinämäisen lauluääni oli niin kamala, että peräytyessään Joukahainen vahingossa pakitti suohon, josta turpeennostaja löysi ruumiin ja lähistöltä Väinämöisen laulukirjan.
turpeentutkija kirjoitti:
Väinämöinen todellakin lauloi Joukahaisen suohon. Väinämäisen lauluääni oli niin kamala, että peräytyessään Joukahainen vahingossa pakitti suohon, josta turpeennostaja löysi ruumiin ja lähistöltä Väinämöisen laulukirjan.
Jostain syystä Kalevalan ulkopuolisissa runoissa Väinämöinen painaa kolmois veljensä Joukahaisen suohon miekalla laulamisen sijaan. Joukahaisen pääsee pinteestä vasta rukoiltuaan armoa, mutta kostaa ampumalla nuolella Väinämöisen hevosen. Väinämöinen putoaa hevosen selästä veteen ja ajelehtii aaltojen viemänä kunnes vesilintu tulee munimaan hänen polvelleen. Munat putoavat veteen ja niistä syntyy saari jonka rantaan Väiski ajautuu.
Jostain syystä Lönnrot halusi muuttaa tämän.
Jos minulta on kysytty jotain suomalaisesta muinaisuskota ja vanhoista kansanperinteistä ja jumalista niin olen neuvonut ihmisiä tutustumaan Kalevalaan tai vähintään Wikipedian Jalevala-artikkeliin. Minusta se on ihan riittävän pätevä, onhan sillä esimerkiksi kansalliseepoksen asema mikä korostaa runoteoksen merkittävyyttä ja tärkeyttä suomalaiselle muinaiskulttuurille.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa kuitenkin olla niin että Kalevalaan kerätyt tarinat eivät ollenkaan alunperin suomalaisten tarinoita vaan muualta tulleita ja jo moneen kertaan spinnattu uusiksi.
Lähes kaikki maailman tarinat perustuvat yhteiseen kertomusperinteeseen. Onhan ihmiskunta yhtä. Mutta kyllähän suomalaiset kertomukset silti eroavat aika paljon ruotsalaisista ja venäläisistä. Kalevalan pohjana olleet tarinat ovat tosiaan alunperin olleet tunnettuja koko Suomessa.
Suosittelen! Oma nimeni on Kalevalasta. Ja nuo uskomukset pitää paikkaansa.