Sarjassamme "sherlock" neuvot

Juu, itse kysyisin ensin: "onko laitettu voidetta" jos huolestuttaa. Sitten antaisin jonkun loistosuosituksen, jos sellaista itselläni olisi antaa.

Tai kun lapsi niin vahvatahtoinen, että ei suostu mitenkään ottamaan lääkettä, ja jos pakko on antaa, niin sitten väkisin kiinnipitämällä, ja kuitenkin vaikea saada pakkonielemään jos kyseessä jo voimakkaasti rimpuileva 4-vuotias. Kyseessä kuumea alentavan lääkkeen käyttö, jota annoin vaan, jos kuume yli 39 juuri sen takia, että niin vaikea antaa.

Tähän sitten heleä-ääninen nuori vastavalmistunut sairaanhoitatyttönen:

"Kyllä se nyt olisi tärkeä sitä kuumelääkettä antaa. No mutta lapselle pitää kertoa, miksi se lääke pitää ottaa, että muuten ei parane ja on kovin pipi, tai lapselle pitää antaa lääke niin, että voi itse ottaa, tai sanottava että nyt on vaan pakko ottaa."

No sherlock, ei sitten ole kaikkea tuota koitettu. Oletus näytti vissiin olevan, että vanhempi tarjoaa lääkettä ja kun lapsi sanoo yök en ota niin luovutetaan.

Joku toinen varmaan sanoisi: "Taitaa olla antajassa vikaa. Kyllä minä aina olen lapseni lääkkeet saanut ottamaan." No niin mäkin muut kun tuon yhden, joten antajassa tuskin vikaa.

Paras oli: "Jos koittaisitte vaikka kivan värisiä lääkeruiskuja. Tuota, tunnen oman lapseni niin hyvin, että ei ihan tuollaisilla huijata."

Tai: "Ne sulavat kivanmakuiset tabletit, ei ne maistu miltään." No voi kun olisikin niin myös lapseni mielestä.

Siis ihan hyvää tarkoittavia neuvoja varmaan, mutta hieman ärsyttävää, kun ne tulee sen jälkeen kun on jo kertonut suunnilleen koittaneensa kaikkea ja ne ei toimi.