Joillekin ihmisille tulee shokkina se, että kun omakotitaloa ei hoida juuri mitenkään kymmeniin vuosiin niin tuleva remontti on iso
Jossain kohtaa remonttia on tehtävä ja se tulee olemaan suuri ja kallis. Äitini (jo eläkkeellä oleva pienituloinen leski) asuu vanhassa talossa jota ei ole juuri lainkaan kunnostettu pieniä pintaremontteja lukuunottamatta. Kattopellit laitettu joskus 30v sitten pahvikaton päälle. Vanha öljylämmitys, pitäisi uusia likavesisysteemi, huono eristys yms… lista on pitkä. Nyt alkaa paikat olla siinä kunnossa että jotain tarttis tehdä. Raha on tietysti ongelma, sitä ei ole. Ei myöskään pysty edes harkitsemaan ajatusta muutosta palvelujen ääreen vuokra-asuntoon. Ei vaan jaksaisi kuunnella ainaista valitusta kun mitään neuvoja ei kuitenkaan ota vastaan.
Kommentit (25)
Näinpä näin. Talon todellisesta arvosta ei usein myöskään ole mitään todellista ymmärrystä. "Naapurista myytiin samanlainen 70-luvun valesokkelihelmi 250.000 e." Joo, mutta naapuri olikin täysin peruskorjattu 2010-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Etkö olisi voinut vuosien saatossa tilata sinne timpureita ja laittaa paikat kuntoon. Vai ajattelitko tehtävänäsi olevan listaluettelo mitä pitäisi tehdä.
Minunko homma se olisi ollut hoitaa ja kenties maksaakin? Ja joka asiaan aina sanottu että ei ole rahaa noin kalliiseen. Talkootyöllä ollaan tehty sellaista mitä itse on osattu ja pystytty.
Todellakin taloa pitää huoltaa ja päivittää säännöllisin väliajoin muuten kaikki kasaantuu ja talon arvo romahtaa.
Sellaista se on.
Tässä viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana olen tehnyt seuraavat asiat:
-Salaojituksen ja sadevesiviemäröinnin uudistus
-Viemärin vaihto
-Katto- ja lapetikkaiden vaihto
-Skrapaus ja maalaus, viimeksi viime kesänä
-60-luvun laajennuksen mineriittien asbestipurku
-Seinän muovituksen, eristeiden, tuulensuojan ja tuulettuvan pinnan laitto, siihen 60-luvun laajennukseen
-Sauna- ja kylpyhuoneremontti
-Öljykattilan vaihto uuteen käytettyyn
-Öljykattilan vaihto vesi-ilmalämpöpumppuun, ilmalämpöpumppuihin ja vesikiertoiseen takkaan
-WC:n uudistus
-Katon vaihtaminen
-Sähkökaapin ja kaapeloinnin vaihto (muutama johto pitää vielä vaihtaa...)
-Keittiöremontti
-Muutaman pihapuun kaataminen
-Ikkunoiden ulkolasien vaihto, pokien maalaus ja kittaus
Jotain lattian vaihtoja, sisämaalauksia tai tapetointeja ei lasketa.
Uusintakierros on jo alkanut (maalaus, lämmitys), ei pääse aika tulemaan pitkäksi.
Voi olla, että viidentoista vuoden kuluttua en enää jaksa ja laitan talon myyntiin ennen rappion iskemistä.
Suomi on täynnä omakotitaloja joihin tulisi tehdä vaikka mitä remppaa, mutta köyhillä asukkailla ei ole varaa.
Jos ajatellaan, että talossa monen rakenteen ja teknisen järjestelmän laskennallinen elinikä on 30 vuotta, niin hyvin moni asia tulee kerralla laskennallisen tiensä päähän. Tämän jälkeen niille tulisi tehdä jotain.
Mutta mistä rahat, kun salaojat, vesikatto, ikkunat, lämmitysjärjestelmä, viemärit, käyttövesijärjestelmä ja kosteat tilat tulisi uusia liki samanaikaisesti?
Ja joillekkin naisille tulee yllätyksenä ettei miehen omakotitalossa voi asua ilmatteeksi vain maksamalla puolet vakuutuksesta ja sähkölaskusta. ..
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä omakotitaloja joihin tulisi tehdä vaikka mitä remppaa, mutta köyhillä asukkailla ei ole varaa.
Jos ajatellaan, että talossa monen rakenteen ja teknisen järjestelmän laskennallinen elinikä on 30 vuotta, niin hyvin moni asia tulee kerralla laskennallisen tiensä päähän. Tämän jälkeen niille tulisi tehdä jotain.
Mutta mistä rahat, kun salaojat, vesikatto, ikkunat, lämmitysjärjestelmä, viemärit, käyttövesijärjestelmä ja kosteat tilat tulisi uusia liki samanaikaisesti?
Niinpä. Sadantonnin remppa.
Sama se on kerrostalojen kohdalla. Joissain taloyhtiöissä aikanaan uuteen taloon muuttaneet vanhukset jarruttaa vaikka loputtomiin kaikkia tarvittavia remontteja ja lopulta korjausvelka on ihan massiivinen kun niitä on pakko alkaa tehdä.
Toinen juttu on sitten asuntosijoittajat jotka tekee tuota vastaavaa koska heidän sijoitusstrategiaansa ei kuulu kalliit peruskorjausremontit taloyhtiölle.
Asumme omakotitalossa periaatteella, kestää yhtä kauan kuin mekin.
Kattoremontti tehtiin viitisen vuotta sitten ettei vesi sada sisään, mutta mitä sitä vanhaa jaskaa enää sen kummemmin kunnostelee.
Saa talo vanheta kanssamme ja kun me täältä lähdemme, talokin taitaa olla purkukunnossa :-)
Rintamamiestalo jossa riitti ensimmäiset viisi vuotta jatkuvaa remonttia, kunnes kyllästyimme ja aloimme miettimään onko tässä mitään järkeä loppuelämänsä ajan stressata jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja hukata vähiä rahojaan paikkakunnan rakennustarvikeliikkeisiin.
Lopetettiin remontit ja alettiin nauttia asumisesta aivan uudella tavalla.
Enää ei häiritse muutama puuttuva jalkalista, repsottava tapetti tai joku muu pikkuasia.
Jos jotain fataalia tapahtuu, putken paukkuvat ja viemäröinti hajoaa, sitten täytyy tehdä jotain niiden korjaamiseksi, mutta muuten talo saa lahota meidän kanssamme ja kun aika meistä jättää, talon tulevaisuus on muiden käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Asumme omakotitalossa periaatteella, kestää yhtä kauan kuin mekin.
Kattoremontti tehtiin viitisen vuotta sitten ettei vesi sada sisään, mutta mitä sitä vanhaa jaskaa enää sen kummemmin kunnostelee.
Saa talo vanheta kanssamme ja kun me täältä lähdemme, talokin taitaa olla purkukunnossa :-)
Rintamamiestalo jossa riitti ensimmäiset viisi vuotta jatkuvaa remonttia, kunnes kyllästyimme ja aloimme miettimään onko tässä mitään järkeä loppuelämänsä ajan stressata jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja hukata vähiä rahojaan paikkakunnan rakennustarvikeliikkeisiin.
Lopetettiin remontit ja alettiin nauttia asumisesta aivan uudella tavalla.
Enää ei häiritse muutama puuttuva jalkalista, repsottava tapetti tai joku muu pikkuasia.
Jos jotain fataalia tapahtuu, putken paukkuvat ja viemäröinti hajoaa, sitten täytyy tehdä jotain niiden korjaamiseksi, mutta muuten talo saa lahota meidän kanssamme ja kun aika meistä jättää, talon tulevaisuus on muiden käsissä.
Tehkää testamentti ja testamentatkaa talo sellaiselle taholle, joka sen haluaa. Muussa tapauksessa tuollaisen jättäminen perikunnan vaivoiksi on itsekästä.
En kestäisi asua röttelössä.
Omakoti asumisen tekee kalliiksi toi jatkuva remppaaninen. Olen onnellinen että päästiin eroon. Nyt uudehko tuore rivarin pääty. Tästäkin pois ennen kun rempat lähestyy.
Ei kai se sen halvemmaksi erikseen tule tehdä kuin samanaikaisesti? Vai kerrotko yksityiskohtia miten olisi edulisesti voinut ehkäistä remonttitarvetta?
Kannattaa kyllä laskea tarkkaan onko remontoinnissa enää mitään järkeä. Jos remontin hinta on vaikka puolet siitä kuin millä rakentaisi uuden niin sitten vaan mammalle faktat pöytään. Mutsi kaivaa kuvettaan tai jää röttelöön asumaan. Tee kuitenkin selväksi, että ongelma on äitisi, ei sinun ja äitisi sen pitää ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Asumme omakotitalossa periaatteella, kestää yhtä kauan kuin mekin.
Kattoremontti tehtiin viitisen vuotta sitten ettei vesi sada sisään, mutta mitä sitä vanhaa jaskaa enää sen kummemmin kunnostelee.
Saa talo vanheta kanssamme ja kun me täältä lähdemme, talokin taitaa olla purkukunnossa :-)
Rintamamiestalo jossa riitti ensimmäiset viisi vuotta jatkuvaa remonttia, kunnes kyllästyimme ja aloimme miettimään onko tässä mitään järkeä loppuelämänsä ajan stressata jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja hukata vähiä rahojaan paikkakunnan rakennustarvikeliikkeisiin.
Lopetettiin remontit ja alettiin nauttia asumisesta aivan uudella tavalla.
Enää ei häiritse muutama puuttuva jalkalista, repsottava tapetti tai joku muu pikkuasia.
Jos jotain fataalia tapahtuu, putken paukkuvat ja viemäröinti hajoaa, sitten täytyy tehdä jotain niiden korjaamiseksi, mutta muuten talo saa lahota meidän kanssamme ja kun aika meistä jättää, talon tulevaisuus on muiden käsissä.
Kenelle tuollainen riesa jää teidän jälkeenne hoidettavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme omakotitalossa periaatteella, kestää yhtä kauan kuin mekin.
Kattoremontti tehtiin viitisen vuotta sitten ettei vesi sada sisään, mutta mitä sitä vanhaa jaskaa enää sen kummemmin kunnostelee.
Saa talo vanheta kanssamme ja kun me täältä lähdemme, talokin taitaa olla purkukunnossa :-)
Rintamamiestalo jossa riitti ensimmäiset viisi vuotta jatkuvaa remonttia, kunnes kyllästyimme ja aloimme miettimään onko tässä mitään järkeä loppuelämänsä ajan stressata jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja hukata vähiä rahojaan paikkakunnan rakennustarvikeliikkeisiin.
Lopetettiin remontit ja alettiin nauttia asumisesta aivan uudella tavalla.
Enää ei häiritse muutama puuttuva jalkalista, repsottava tapetti tai joku muu pikkuasia.
Jos jotain fataalia tapahtuu, putken paukkuvat ja viemäröinti hajoaa, sitten täytyy tehdä jotain niiden korjaamiseksi, mutta muuten talo saa lahota meidän kanssamme ja kun aika meistä jättää, talon tulevaisuus on muiden käsissä.
Tehkää testamentti ja testamentatkaa talo sellaiselle taholle, joka sen haluaa. Muussa tapauksessa tuollaisen jättäminen perikunnan vaivoiksi on itsekästä.
Tämä torppa on ihan omilla rahoilla ostettu ja maksettu, joten ymmärtäisin että saamme hallita omaa omaisuuttamme kuten parhaaksi näemme.
EIhän mikään velvoita esimerkiksi auton ostanutta huollattamaan sitä merkkiliikkeessä ja huolehtimaan sen jälleenmyyntiarvon säilymisestä?
Miksi talo olisi jollakin tavalla erityisasemassa muuhun omaisuuteen nähden?
Perintöä ei ole pakko vastaanottaa, mikäli se tuottaa saajalle enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tästä asumiseen, ei remontointiin perustuvassa asumistavassa on muutama muukin huomioonotettavaa seikkaa.
Meillä jää vanhuuden kynnyksellä enemmän irtonaista rahaa käyttää muihin tarpeisiin kuin remontointiin ja kun jossain vaiheessa joudumme yhteiskunnan armoille vanhusten pahoinvointilaitoksiin (toivottavasti kuolemme ennen sitä), kunnan hyeenat saavat tehdä Pörriäistensä kanssa työtä muuttaakseen talomme rahaksi kierrättääkseen ne Cayman saarien kautta Amerikkalaisille osakkeenomistajilleen :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme omakotitalossa periaatteella, kestää yhtä kauan kuin mekin.
Kattoremontti tehtiin viitisen vuotta sitten ettei vesi sada sisään, mutta mitä sitä vanhaa jaskaa enää sen kummemmin kunnostelee.
Saa talo vanheta kanssamme ja kun me täältä lähdemme, talokin taitaa olla purkukunnossa :-)
Rintamamiestalo jossa riitti ensimmäiset viisi vuotta jatkuvaa remonttia, kunnes kyllästyimme ja aloimme miettimään onko tässä mitään järkeä loppuelämänsä ajan stressata jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja hukata vähiä rahojaan paikkakunnan rakennustarvikeliikkeisiin.
Lopetettiin remontit ja alettiin nauttia asumisesta aivan uudella tavalla.
Enää ei häiritse muutama puuttuva jalkalista, repsottava tapetti tai joku muu pikkuasia.
Jos jotain fataalia tapahtuu, putken paukkuvat ja viemäröinti hajoaa, sitten täytyy tehdä jotain niiden korjaamiseksi, mutta muuten talo saa lahota meidän kanssamme ja kun aika meistä jättää, talon tulevaisuus on muiden käsissä.
Tehkää testamentti ja testamentatkaa talo sellaiselle taholle, joka sen haluaa. Muussa tapauksessa tuollaisen jättäminen perikunnan vaivoiksi on itsekästä.
Tämä torppa on ihan omilla rahoilla ostettu ja maksettu, joten ymmärtäisin että saamme hallita omaa omaisuuttamme kuten parhaaksi näemme.
EIhän mikään velvoita esimerkiksi auton ostanutta huollattamaan sitä merkkiliikkeessä ja huolehtimaan sen jälleenmyyntiarvon säilymisestä?
Miksi talo olisi jollakin tavalla erityisasemassa muuhun omaisuuteen nähden?
Perintöä ei ole pakko vastaanottaa, mikäli se tuottaa saajalle enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tästä asumiseen, ei remontointiin perustuvassa asumistavassa on muutama muukin huomioonotettavaa seikkaa.
Meillä jää vanhuuden kynnyksellä enemmän irtonaista rahaa käyttää muihin tarpeisiin kuin remontointiin ja kun jossain vaiheessa joudumme yhteiskunnan armoille vanhusten pahoinvointilaitoksiin (toivottavasti kuolemme ennen sitä), kunnan hyeenat saavat tehdä Pörriäistensä kanssa työtä muuttaakseen talomme rahaksi kierrättääkseen ne Cayman saarien kautta Amerikkalaisille osakkeenomistajilleen :-)
Ei testamentin tekeminen tarkoita sitä, että te ette saisi tehdä omaisuudellanne mitä haluatte. Mutta kun teillä ei ole lapsia eikä lapsenlapsia tai muita perillisiä, niin sittenhän teidän omaisuus menee valtiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme omakotitalossa periaatteella, kestää yhtä kauan kuin mekin.
Kattoremontti tehtiin viitisen vuotta sitten ettei vesi sada sisään, mutta mitä sitä vanhaa jaskaa enää sen kummemmin kunnostelee.
Saa talo vanheta kanssamme ja kun me täältä lähdemme, talokin taitaa olla purkukunnossa :-)
Rintamamiestalo jossa riitti ensimmäiset viisi vuotta jatkuvaa remonttia, kunnes kyllästyimme ja aloimme miettimään onko tässä mitään järkeä loppuelämänsä ajan stressata jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja hukata vähiä rahojaan paikkakunnan rakennustarvikeliikkeisiin.
Lopetettiin remontit ja alettiin nauttia asumisesta aivan uudella tavalla.
Enää ei häiritse muutama puuttuva jalkalista, repsottava tapetti tai joku muu pikkuasia.
Jos jotain fataalia tapahtuu, putken paukkuvat ja viemäröinti hajoaa, sitten täytyy tehdä jotain niiden korjaamiseksi, mutta muuten talo saa lahota meidän kanssamme ja kun aika meistä jättää, talon tulevaisuus on muiden käsissä.
Tehkää testamentti ja testamentatkaa talo sellaiselle taholle, joka sen haluaa. Muussa tapauksessa tuollaisen jättäminen perikunnan vaivoiksi on itsekästä.
Tämä torppa on ihan omilla rahoilla ostettu ja maksettu, joten ymmärtäisin että saamme hallita omaa omaisuuttamme kuten parhaaksi näemme.
EIhän mikään velvoita esimerkiksi auton ostanutta huollattamaan sitä merkkiliikkeessä ja huolehtimaan sen jälleenmyyntiarvon säilymisestä?
Miksi talo olisi jollakin tavalla erityisasemassa muuhun omaisuuteen nähden?
Perintöä ei ole pakko vastaanottaa, mikäli se tuottaa saajalle enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tästä asumiseen, ei remontointiin perustuvassa asumistavassa on muutama muukin huomioonotettavaa seikkaa.
Meillä jää vanhuuden kynnyksellä enemmän irtonaista rahaa käyttää muihin tarpeisiin kuin remontointiin ja kun jossain vaiheessa joudumme yhteiskunnan armoille vanhusten pahoinvointilaitoksiin (toivottavasti kuolemme ennen sitä), kunnan hyeenat saavat tehdä Pörriäistensä kanssa työtä muuttaakseen talomme rahaksi kierrättääkseen ne Cayman saarien kautta Amerikkalaisille osakkeenomistajilleen :-)
Ei testamentin tekeminen tarkoita sitä, että te ette saisi tehdä omaisuudellanne mitä haluatte. Mutta kun teillä ei ole lapsia eikä lapsenlapsia tai muita perillisiä, niin sittenhän teidän omaisuus menee valtiolle.
Meillä on kyllä lapsia ja annamme perintökaaren hoitaa asian lakien mukaisesti ilman testamentteja.
Veikkaan vain, että siinä vaiheessa kun emme enää pysty tässä asumaan, joudumme jonnekin hoitokotiin/laitokseen ja kun eläkkeet eivät riitä kattamaan hoitomaksuja, omaisuus tullaan jossain vaiheessa realisoimaan yhteiskunnan toimesta eikä perittävää enää sen jälkeen jää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se sen halvemmaksi erikseen tule tehdä kuin samanaikaisesti? Vai kerrotko yksityiskohtia miten olisi edulisesti voinut ehkäistä remonttitarvetta?
Hoitamalla esim piipun päälle pellit ja pinnottamalla sen niin ettei vuosikymmenten sade rapauta hormia, korjaamalla katon vuotoja (nyt kattoruoteita jo mätiä siinä kodin missä vettä on tihkunut), lisäämällä kasaan valuneiden purujen tilalle uutta ja lisäämällä puruvintille eristettä jotta lämpö pysyy sisällä, uusia ikkunoista kittaukset (nyt uusittava koko ikkuna tai korjattava ammattilaisella pokat kun kittaukset pudonneet ajat sitten ja alapokiin päässyt kosteutta ja lahot), uusimalla salaojat talon ympärille (nykyiset tukkeessa juurista tms ja maa tämän vuoksi liikkunut talon ympärillä rikkoen sokkelin)… siinä nyt jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme omakotitalossa periaatteella, kestää yhtä kauan kuin mekin.
Kattoremontti tehtiin viitisen vuotta sitten ettei vesi sada sisään, mutta mitä sitä vanhaa jaskaa enää sen kummemmin kunnostelee.
Saa talo vanheta kanssamme ja kun me täältä lähdemme, talokin taitaa olla purkukunnossa :-)
Rintamamiestalo jossa riitti ensimmäiset viisi vuotta jatkuvaa remonttia, kunnes kyllästyimme ja aloimme miettimään onko tässä mitään järkeä loppuelämänsä ajan stressata jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja hukata vähiä rahojaan paikkakunnan rakennustarvikeliikkeisiin.
Lopetettiin remontit ja alettiin nauttia asumisesta aivan uudella tavalla.
Enää ei häiritse muutama puuttuva jalkalista, repsottava tapetti tai joku muu pikkuasia.
Jos jotain fataalia tapahtuu, putken paukkuvat ja viemäröinti hajoaa, sitten täytyy tehdä jotain niiden korjaamiseksi, mutta muuten talo saa lahota meidän kanssamme ja kun aika meistä jättää, talon tulevaisuus on muiden käsissä.
Kenelle tuollainen riesa jää teidän jälkeenne hoidettavaksi?
Jollekin jää, So what! Polttakoon pois.
Etkö olisi voinut vuosien saatossa tilata sinne timpureita ja laittaa paikat kuntoon. Vai ajattelitko tehtävänäsi olevan listaluettelo mitä pitäisi tehdä.