Lue keskustelun säännöt.
Epäkelpo elämänkumppaniksi mutta soveltuva hetken hurvitteluun?
21.02.2022 |
Kaipailisin kokemuksia ja ajatuksia muilta ihmisiltä, joille on tullut kokemus siitä, että on epäkelpo pitkäaikaiseksi kumppaniksi.
En ole elämäni aikana ollut kuin kahdessa vakavassa suhteessa ja nyt olen ajautunut kai jonkilaiseen suhteeseen, jossa ei ole muuta funktiota kuin seksi. Parisuhteeni kestivät muutamia vuosia. Olen ollut suhteissa aina se, joka tulee jätetyksi ja suhteiden jälkeen olen ollut ihan rikki. Parisuhteiden loputtua olen kuitenkin edelleen kelvannut seksiin näille eksille ja typeränä siihen aloin, koska edelleen rakastin miestä ja toivoin, että olisin kelvannut muuhunkin. Sanomattakin selvää, että tuohan vain rikkoi mua lisää.
Olen koittanut löytää elämänkumppania, mutta tuntuu että kaikki tapaamani miehet ovat lähtökohtaisesti joko sellaisia ettei minua kiinnosta tai heillä on lisäksi hyvin pinnallinen kiinnostus mua kohtaan. Olen henkilönä kyllä hyvin marginaalinen, että en ihmettele että mua on vaikea rakastaa mutta silti toivoisin, että löytäisin joskus sellaisen suhteen, joka olisi molemmin puolinen.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Älä palaa yhteen eksiesi kanssa, jos heistä ei ole uskolliseen parisuhteeseen.
Parempiakin miehiä onneksi on.
Voisiko joku kaverisi esitellä sinulle fiksun miehen?
Eipä ole kyllä kavereita, joilla tuollaisia tuttuja olisi. Iso osa naimisissa, niinkuin suurin osa kiinnostavista miehistä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotko jotain fyysisesti arvokasta suhteeseen?
Läheisyys, tunteet ja seksi kyllä hiipuu mutta voit aina tehdä itsestäsi arvokkaamman kohteen kumppaniksi olemalla esimerkiksi tasapainoinen äiti, kodin puhtaana ylläpitäjänä, huumorinrikkaana viihdyttäjänä tai tekemällä todella paljon rahaa jonka voit törsätä miehen kanssa hurvitteluun.
Vierailija kirjoitti:
Tuotko jotain fyysisesti arvokasta suhteeseen?
Läheisyys, tunteet ja seksi kyllä hiipuu mutta voit aina tehdä itsestäsi arvokkaamman kohteen kumppaniksi olemalla esimerkiksi tasapainoinen äiti, kodin puhtaana ylläpitäjänä, huumorinrikkaana viihdyttäjänä tai tekemällä todella paljon rahaa jonka voit törsätä miehen kanssa hurvitteluun.
No en varmasti alkaisi tuollaiseen jos suhteen tärkeimmät asiat eivät toimi, koska ideana ei ole olla jonkun kanssa, että hänestä hyötyy jotenkin vaan rakkaudesta. Olisin valmis kyllä pitämään elämän ja arjen palasia yhdessä pystyssä, siksi että haluan että parisuhde sujuu ja tehdä hyvää rakkaalleni, mutta miksikään hyödykkeeksi en ala vaan siitä syystä etten olisi yksin. Mieluummin olen yksin vaikka hamaan saakka.
Mitä tarkoittaa "henkilönä hyvin marginaalinen"? Olisiko mahdollista tavata omaan viiteryhmään kuuluvia miehiä jossain, nettiryhmät?
Sellaista se on meille joillekin. Itse olen tosin suhteessa nyt, mutta tiedän ettei tämä kestä eikä mies rakasta minua. Halu hyvälle kumppanille on suuri, mutta olen puoliksi hyväksynyt sen että minun elämäni meni näin. Ajattelin adoptoida kissan kunhan tämä suhde tästä päättyy, ja pitää hyvät välit ystäviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "henkilönä hyvin marginaalinen"? Olisiko mahdollista tavata omaan viiteryhmään kuuluvia miehiä jossain, nettiryhmät?
Tarkoitan tuolla, että omat kiinnostuksen kohteet ja arvot poikkeavat juuri kaikessa ns.normeihin verrattuna, aina musiikista seksiin. Eli yhteisiä asioita on todella haastavaa löytää. Toki kaikkea ei voi samassa henkilössä löytää, mutta koen että vaikka rimaa laskisi niin silti onnistun löytämään jotenkin pinnallisia suhteita tai jos joku haluisi sitoutua niin ne on yleensä niitä, jotka eivät valitettavasti minua kiinnosta. Eikä noilla kiinnostuksen kohteillakaan ole niin kovasti väliä vaan sillä tunteella, jonka toinen saa aikaan eli toista kaipaa ja lähellä haluaa olla. Samoja arvoja kuitenkin pitäisi jonkun verran olla, että tulevaisuutta voisi olla.
Netissä olen pyörinyt ja sieltä löytänytkin, mutta monesti netin haaste on sitten se, että be jotka klikkaa netissä ei klikkaakaan sitten irl. Irl taas sitten jos klikkaisi ja yhteistäkin olisi, on melkein aina henkilö ollut varattu. Mutta eipä se auta, kun koettaa jatkaa etsimistä.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on meille joillekin. Itse olen tosin suhteessa nyt, mutta tiedän ettei tämä kestä eikä mies rakasta minua. Halu hyvälle kumppanille on suuri, mutta olen puoliksi hyväksynyt sen että minun elämäni meni näin. Ajattelin adoptoida kissan kunhan tämä suhde tästä päättyy, ja pitää hyvät välit ystäviin.
Tiedän miltä toi tuntuu, sinkkuna ollut reilut 3vuotta. Mutta! Elä vielä heitä kirvestä kaivoon, kyllä se sieltä vielä tulee. -M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole oikeasti enempää kohtalontovereita langoilla🥺?
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole oikeasti enempää kohtalontovereita langoilla🥺?
En voi auttaa sinua jos et ole valmis tuomaan mitään vastiketta suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kelvannut suhteeseen. Onhan se todella paljon ihmetyttänyt että miksi näin. Moni mies on maininnut että etsii suhdetta mutta silti en ole kelvannut. Yleensä mun "suhteet" loppuu jo ihan ekoihin treffeihin tai muutamien treffien jälkeen.
N25
Haluaisin kovasti soveltua hetken hurvitteluun. Elämänkumppaniksi ei tarvitse enää kelvata. Yksi on jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miesmaku on sellainen, ettei ne ole oikein parisuhdeihmisiä eikä varsinkaan minulle.
En ole ollut koskaan parisuhteessa, mutta on minuun välillä jotkut rakastuneet sillä tavalla, että ovat yrittäneet viimeiseen saakka. Näissä syynä torjunnalleni on ollut joko se, ettei minua kiinnosta ko. mies, tai olen kokenut seksuaalista himoa miestä kohtaan mutten ole voinut nähdä yhteistä elämää (mies elänyt liian "jännäää" elämää, ollut hankala äärimmäisen epävakaa luonne tms.).
Olen itse sellainen, että mietin jatkuvasti jotain seksijuttuja ja kaltaiseni miehet ovat yleensä kiertolaisia panomiehiä, eivät mitään paikalleen asettujia. Itseäni ei taas panomuijan elämä kiinnosta, hyvin harva mies on millään tavalla kiihottava. Miehille tuollainen elämäntyyli on helpompaa, sillä miehet kokevat huomattavasti suuremman osan naisista kiihottavina kuin naiset miehistä.
Elän siis yksinäisen runkkkarin elämää, ja saan seksiä joskus ja jouluna. Unelmaelämäni olisi ollut sellaista, että olisin elänyt koko elämäni jonkun saman seksikkään miehen kanssa, mutta tiedostan itsekin tuon unelman olleen epärealistinen. Onhan sitä sellaisia Michael Monroen tyyppisiä miehiä toki olemassa, joita ei irtoseksielämä kiinnosta vaikka mahdollisuuksia olisi, mutta ÄÄRIMMÄISEN harvassa.
Kertakäyttökulttuuri. Parisuhde ei ole enää ihanne, eikä normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on juuri parasta. Mieheltä saat seksiä eikä tarvitse elää tylsää arkea hänen kanssaan. Ajattele, miten onnekas olet. Voit järjestää elämäsi haluamallasi tavalla.
Parisuhde on terminä ihan kökkö. Mielestäni nainen eikä mies tarvitse parisuhdetta kun seksin voi saada muutenkin. Se on silloin seksisuhde. Mutta parisuhde on silloin vain järkevä jos haluaa kasvattaa lapsia yhdessä jonkun kanssa ja siitä hyötyy molemmat jotenkin esim. Taloudellisesti tai muuten. Muulloin sekin on epäkelpo suhteen muoto. Rakkaus on yliarvostettua. Ihminen voi lopulta rakastaa ihan ketä vain jos haluaa. Se tuottaako toinen nautintoa ja mielihyvää on jo toinen asia ja sivuseikka suhteissa riippuen suhteen luonteesta. Ehkä eniten ärsyttää nykyajassa tämä stereotyyppinen parisuhdemalli, että kaikkien on oltava yksiavioisia kun totuus on 90% muuta. Mutta kai se tekopyhyys ja kiillotettu sädekehä on vain pakko olla. Ei voi poiketa normista tms.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on terminä ihan kökkö. Mielestäni nainen eikä mies tarvitse parisuhdetta kun seksin voi saada muutenkin. Se on silloin seksisuhde. Mutta parisuhde on silloin vain järkevä jos haluaa kasvattaa lapsia yhdessä jonkun kanssa ja siitä hyötyy molemmat jotenkin esim. Taloudellisesti tai muuten. Muulloin sekin on epäkelpo suhteen muoto. Rakkaus on yliarvostettua. Ihminen voi lopulta rakastaa ihan ketä vain jos haluaa. Se tuottaako toinen nautintoa ja mielihyvää on jo toinen asia ja sivuseikka suhteissa riippuen suhteen luonteesta. Ehkä eniten ärsyttää nykyajassa tämä stereotyyppinen parisuhdemalli, että kaikkien on oltava yksiavioisia kun totuus on 90% muuta. Mutta kai se tekopyhyys ja kiillotettu sädekehä on vain pakko olla. Ei voi poiketa normista tms.
No itse voisin ainakin olla suhteessa, jossa satunnaiset hairahdukset olisivat ok, mutta tuollaista elämänkumppanuuteen sopivaa tyyppiä on aika vaikea löytää. Ja itse kyllä alkaisin suhteeseen nimenomaan rakkaudesta, en mistään järkisyistä. Lasten tekeminenkin tulee ideaalitilanteessa rakkaudesta, ei mistään muusta syystä.
Itse en missään nimessä voisi rakastaa ketä vaan, äärimmäisen harva mies on millään tavalla kiinnostava romanttisessa/seksuaalisessa mielessä. Varsinkaan romanttisessa mielessä.
Ja tuosta yksiavioisuudesta vielä, että onhan nk. avoimet suhteet nykyisin aika yleisiä ja jos mietin vaikkapa omaa kaveripiiriä, niin joillakin on vaihtunut välillä kumppani (eli ei yksiavioista), joillakin on sopimuksesta nk. avoin suhde ja joillakin ollut pettämiskeissejä. Tietty on niitä uskollisiakin, mutta ei pettämiset ja avoimet suhteet mitään super harvinaisia ole.
Älä palaa yhteen eksiesi kanssa, jos heistä ei ole uskolliseen parisuhteeseen.
Parempiakin miehiä onneksi on.
Voisiko joku kaverisi esitellä sinulle fiksun miehen?