Ulkonäkökeskeiset ovat onnettomia
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Ei etovat sotanorsutkaan kovin onnellisilta vaikuta.
Kyllä ihminen voi olla kaunis olematta ulkonäkökeskeinen. Kauneimmat yksilöt yleensä eivät ole lainkaan ulkonäkökeskeisiä, koska kauneus tulee sisältä.
Kyllä mä olin ulkonäkökeskeisenä onnellinen, nimenomaan osin hyvin ulkonäköni takia. Oli ihanaa laittaa itseä, olla tyytyväinen ulkonäköön ja saada katseita ja toivomani laisia kumppaneita. Sairastuminen ja muutenkin vanheneminen ottanut kyllä koville kai juuri siksi, että putosin tavallaan korkealta. En silti kadu että en ole järjestellyt arvojani eri tavalla, koska ajattelen että koira ei karvoilleen voi mitään. Olisin voinut ehkä yrittää olla välittämättä ulkonäöstä niin paljon, mutta se olisi itselleen valehtelua.
Miten niin??? Kehu nyt mun kulmakarvoja.
En väitä vastaan mutta laajennan väitettä: mihin tahansa yhteen elämänalueeseen keskittyvät ihmiset tulevat väistämättä onnettomiksi.
Itsekeskeisyys yleensäkin vähentää onnellisuutta. On ihanaa uppoutua kaikkeen muuhun kuin oman navan ympärillä pyörimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei etovat sotanorsutkaan kovin onnellisilta vaikuta.
Kyllä ihminen voi olla kaunis olematta ulkonäkökeskeinen. Kauneimmat yksilöt yleensä eivät ole lainkaan ulkonäkökeskeisiä, koska kauneus tulee sisältä.
Laihduta läski! Olet vastenmielinen, laiska ja itsekuria vailla oleva luuseri.
Täysin eri mieltä. Esteetikoille kauneuteen liittyvät asiat ovat keskeisellä sijalla. Yhtä tosi kuin että lätkäfanit ovat onnettomia. Sielukkuus ja syvällisyys eivät sulje mitenkään pois sitä, etteikö tärkeällä sijalla voisi olla myös ulkoiset seikat.
Tää on ulkonäköyhteiskunta, turha tehdä tästä yksilöasiaa
Yleensä kauniit ihmiset ovat ulkonäkökeskeisiä. Ne jotka eivät ole, eivät ole todennäköisesti kauniita. En tiedä, miksi se olisi sitten niin huono asia, jos ulkonäkö on se, mikä kiinnostaa? Minä pidän ainakin kauniista naisista, iästä viis.
Mä en pitkään aikaan jaksanut juuri välittää ulkonäöstäni. En vaatteista, en meikistä, en hiuksista, en kropasta. Nimenomaan en jaksanut, enkä välittänyt.
Nyt olen jo jonkin aikaa halunnut lisää jaksamista. Aloitin korjaamalla ruokavaliota, sittrn aloin pikkuhiljaa vähän liikkua. Tämän myötä huomasin että näytän paremmalta. Ja nyt kiinnostaa taas jopa ne vaatteet, meikit ja hiuksetkin. Olen tyytyväisempi, hyvä olo näkyy ulodpäin on klisee, mutta pitää kohdallani paikkansa.
Eli, mielestäni olet väärässä. Tosin, jos ulkonäkö on pakkomielle, eikä mikään koskaan ole riittävästi, niin tottakai on onneton. Oli se pakkomielle sitten ulkonäkö, tai vaikka arvosanat.
Kumma jos ihmisellä ei ole muuta ajattelemista kuin ulkonäkönsä, omansa tai muiden. Huolta voi pitää ulkonäöstään vaikkei sitä jatkuvasti ajattelekkaan.
Epävarmoja.