Kuuskymppinen, mitä mietit siitä, että sulla on elinaikaa enää noin 10-20 vuotta?
Ja jos sulla on ollut huonot elämäntavat eli olet lihava, ketjupolttaja ja alkoholin suurkuluttaja, luultavasti alle 10 v. Pelottaako?
Kommentit (50)
Minkä pitäisi pelottaa? Me kaikki kuolemme. Just olin 22v naisen hautajaisissa, ei hänelle mennyt kukaan alakoulussa sanomaan, että hei, sulla on elinaikaa enää 10-20 vuotta, miltä tuntuu kuolla nuorena. Sydänlihastulehdus ei kysele ikää tai ylipainoa.
Sen verran mietin, että enää en tee mitään siksi, että pitää tehdä. Elämäni viimeisiä vuosia en aio olla mikään hoitoautomaatti.
Huonoelintapa on voinut elää 120 vuotta .....sehän riippuu ihan muista asioista ja jos ajatellaan jotain raitista urheilijaa voi kuolla nuorena jo.
Tuttavan poika kuoli 5 vuotiaana .....
Kaikki kuolee aikanaan. Ei minulle juurikaan merkitystä vuosi tai toinen suuntaan tai toiseen.
Eli olen aloituksessa mainittu kuusikymppinen. Neljä lastani tietysti ovat aikuisia. Työssä olen, mutta tuskin mitään mullistavaa uutta minulla on annettavaa yhteiskunnalle.
Ihan sama mitä syö kirjoitti:
Huonoelintapa on voinut elää 120 vuotta .....sehän riippuu ihan muista asioista ja jos ajatellaan jotain raitista urheilijaa voi kuolla nuorena jo.
En usko että vuosikymmeniä polttanut elää 100 v....
Olen tyytyväinen, ei jaksaisikaan enää kauhean kauan täällä heilua.
Vierailija kirjoitti:
Minkä pitäisi pelottaa? Me kaikki kuolemme. Just olin 22v naisen hautajaisissa, ei hänelle mennyt kukaan alakoulussa sanomaan, että hei, sulla on elinaikaa enää 10-20 vuotta, miltä tuntuu kuolla nuorena. Sydänlihastulehdus ei kysele ikää tai ylipainoa.
Kuoliko rokotehaittaan kun kuoli sydänlihastulehdukseen?
Kaikki kuolee joskus. Ei siinä ole mitään pelkäämistä. Minulla on jo sen verran paljon kokemuksia ja tarinoita kerrottavana, on nuorempien vuoro kerätä muistoja ja elää täysillä. En ole luovuttamassa, pidän huolta terveydestäni. Onneksi on vielä noinkin monta, ap:n lupaamaa vuotta edessä. Voin hyvällä omallatunnolla heittäytyä oloneuvokseksi.
Parempi olisi jokaisen miettiä elämäänsä ja tekemisiään, ettei kuolema pääse yllättämään.
Suvussani harva on kuollut alle 100-vuotiaana ja moni on työskennellyt vielä ysikymppisenä.
Vähän pelottaa ajatus että voin itsekin elää niin vanhaksi.
En tiedä miksi sitä pitäisi miettiä noin, Kaikki kerran lähdetään ja päiviemme määrää ei tiedä etukäteen kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minkä pitäisi pelottaa? Me kaikki kuolemme. Just olin 22v naisen hautajaisissa, ei hänelle mennyt kukaan alakoulussa sanomaan, että hei, sulla on elinaikaa enää 10-20 vuotta, miltä tuntuu kuolla nuorena. Sydänlihastulehdus ei kysele ikää tai ylipainoa.
Näitä sydänlihastulehduksiahan on alkanut olemaan nyt nuoremmilla enemmän jostain syystä. Koronapiikit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä pitäisi pelottaa? Me kaikki kuolemme. Just olin 22v naisen hautajaisissa, ei hänelle mennyt kukaan alakoulussa sanomaan, että hei, sulla on elinaikaa enää 10-20 vuotta, miltä tuntuu kuolla nuorena. Sydänlihastulehdus ei kysele ikää tai ylipainoa.
Näitä sydänlihastulehduksiahan on alkanut olemaan nyt nuoremmilla enemmän jostain syystä. Koronapiikit?
Näköjään. Ei nämä zombit osaa yhdistää kuitenkaan näitä asioita.
Hyvä vaan, elämä on ollut pelkkää murhetta ja huolta, eikä haittaa vaikka lähtö tulisi jo huomenna.
Olen ihan tyytyväinen, ettei täällä tarvitse enää kauan kärvistellä : ) Tämä on niiiin nähty. Maailma muuttuu yhä hullummaksi päivä päivältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä pitäisi pelottaa? Me kaikki kuolemme. Just olin 22v naisen hautajaisissa, ei hänelle mennyt kukaan alakoulussa sanomaan, että hei, sulla on elinaikaa enää 10-20 vuotta, miltä tuntuu kuolla nuorena. Sydänlihastulehdus ei kysele ikää tai ylipainoa.
Näitä sydänlihastulehduksiahan on alkanut olemaan nyt nuoremmilla enemmän jostain syystä. Koronapiikit?
Näköjään. Ei nämä zombit osaa yhdistää kuitenkaan näitä asioita.
Jotku narkkarit ehtiny jo piikittää kolme kertaa pfizeriä. Ihmekkään jos ei järki enää toimi.
Olen jo 64 v, ja minulla on (ilmeisesti harvinainen) kyky elää hetkessä, päivä kerrallaan.
En suunnittele asioita, minulla ei ole tavoitteita, vaan teen, mitä kunakin päivänä eteen tulee. Ja tietysti mikä on mahdollista. En rupea väkisin pusertamaan mitään.
Minulla ei ole aikatauluja, s.o. elän ajattomuudessa. Vain päivän mitan kerrallaan.
Joku päivä on kuolinpäiväni, kaikki muut ovat elinpäiviäni.
Eläkkeelle taitaa päästä kuitenkin vasta päälle 70:senä.
Tosin ei alkkarit ja narkkarit töissä olekaan.
Huonot elintavat on oma valinta.