Onko kukaan käynyt pariterapiassa ja onko siitä ollut hyötyä?
Täällä jokatoiselle sitä ehdotetaan, ni ois kiva tietää, että onko näillä neuvoilla jotain todellisuuspohjaa?
Itse siis käyn terapiassa ja olen siihen tosi tyytyväinen: ts. uskon terapiaan.
Mietin vaan tässä, että uskonko pariterapiaan. Entä että mitä siitä tulee miehen kanssa, joka pitää mun keskusteluyrityksiä sananmukaisesti KIDUTUKSENA ja sanoo, ettei hän oo sellanen ihminen, joka puhuu. Ettei hän pysty. Enkä mä voi pakottaa. Riita saadaan jokaisesta keskusteluyritykestä aikaseksi.
Hän sanoo, ettei osaa muotoilla ajatuksiaan sanoiksi. Voiko sellasen miehen viedä terapiaan?
Kommentit (7)
se mies vaikuttaisi olevan ihan aidosti sellanen. Kyse ei ole asenneongelmasta. Vaan kun "keskustellaan" näyttää kärsivältä ja jälkikäteen ei pysty nukkumaan esim. kun selvästi ahdistuu tästä jutusta.
Jotain siellä pään sisällä liikkuu, mutta mitään ei tuu ulos.
Yksi perimmäinen syy tässä on se, että mies ei halua enää seksia ja olen sitä nyt siivosti aikani katsellut ja se aika alkaa olla ohi. Jotain pitäs tehdäkin. Ja alkaa tapahtua.
ap
Siinä oli pielessä se, että terapeutti oli mieheni puolella alusta alkaen. Ei suostunut ymmärtämään minun kantaani ollenkaan ja kehui koko ajan miestäni. Ei siinä tehnyt mieli keskustella mistään. Jälkeenpäin ajatellen olisi kai ollut järkevä vaihtaa terapeuttia.
erityisesti suosittelisin. Ehkä olet tietämättäsi jotenkin painostava ja joku muu osaa lähestyä tilannetta eri tavalla ja ehkä miehellesi tilanne olisi myös erilainen.
Meillä mies oli aika saman tyyppinen, ei tosin noin paha. Muuten kyllä osaa puhua, mutta syvällisemmän asian puhuminen aika mahdotonta.
Toivottavasti löydätte hyvän terapeutin!
t. 2
on jo hyvä terapeutti, joka on jo näin yksilöterapiassa osannut näyttää miehestä monta hyvää puolta ja neuvonut katsomaan asioita hänen kannaltaan.
Ota vaan miehesi mukaan terapeutille. Ei se mitään ota jos ei annakaan, kuten kulunut sanonta kuuluu. Meillä en huomannut mitään dramaattista muutosta, mutta nyt vuosien mittaan olen huomannut, että keskustelumme ovat vain muuttuneet. Ilmeisesti kyse oli lopulta aika pienistä asioista.
Tule joskus kertomaan kuinka kävi, olisi kiva tietää.
t. 2
mutta eräs tuttu on. He kävivät parisessioiden lisäksi terapiassa myös yksin. Teidän kannattaa mennä juuri tuollaiseen terapiaan.
Munkin miehellä on vaikeuksia puhua, taitaa olla aika yleistä suomalaismiehillä, se vois olla jo kokonaan uuden ketjun aihe. Hän ei kuitenkaan menetä yöuniaan, luulen, että hänellä on loppujen lopuksi usein parempi olo, kun pakotan hänet puhumaan. Tosin mussa on kyllä ilmeisesti terapeutin ainesta, jos saan kehaista. Raskasta se kyllä on, en haluaisi toimia mieheni terapeuttina, mulla on itsellänikin mt-ongelmia.
Meillä ehkä eniten auttoi se, että oli joku kolmas ihminen joka osasi toimia "tulkkina". Asioita myös osasi selittää (kumpikin) eri tavalla, kun joku kolmas kysyi ja kuunteleminenkin onnistui paremmin.
Minä veisin miehesi. Olemme olleet myös jollain kommunikaatiokurssilla ja kyllä siellä ne jurommatkin miehet yllättäen osasivat puhua, kun vähän ohjattiin. Mutta mikä tärkeämpää, siellä opittiin kuuntelemaan ja erittelemään sanomisiaan. Suosittelen.
Meillä se oli yllättäen mies, joka noista oppi lopulta enemmän, vaikka toisin luulin.