Onko "siistejä" eroja? Siis oletko eronnut suht sovussa puolisostasi?

AINA tulee kiistaa jossain vaiheessa, ellei sitten mies katoa loppuiäksi.

Mies riisti minua taloudellisesti silloin kun olimme vielä naimisissa, mutta eron tullen hän antoi minun pitää lopun omaisuuteni, vaikka hän jäikin pennittömäksi ja hänellä olisi ollut laillinen oikeus pienehköihin säästöihini.



Hän oli omien riippuvaisuuksiensa vanki ja kait pahoillaan siitä, ettei kyennyt olemaan "riittävän hyvä puoliso" minulle. Hän halusi salata minulta tietyt tekonsa ja uskoi eron olevan se tapa, jolla ne pysyvät salassa. Minä tiedän, mutta hän ei ehkä tiedä sitä, että minä tiedän nyt eron jälkeen jopa enemmän kuin eronhetkellä tiesin.



Tässä oli kuvaus vain yhdestä suhteemme ongelmasta. Erosimme ja ehkä rakastamme vielä molemmat, mutta se ei sulje pois rakkautta muihin itselle helpompiin ihmisiin. Toivon, että hän pärjää. Emme ole yhteyksissä toisiimme, koska siitä voisi seurata ongelmia tai ehkä ei seuraisi, mutta ehtiihän sitä vielä tai sitten ei.

Se tässä huolettaakin. Järkevistä ihmisistä saattaa paljastua yllättäviä piirteitä...

sisko on eronnut aika siististi. Lapsista ei ole tarvinnut tehdä mitään sopimuksia, vuorottelu sujuu luonnostaan. Ovat ystäviä keskenään, tyyliin mies vaihtaa siskon talvirenkaat ja sisko ompelee miehen paidan irronneen napin.

lasten huonekalut ja vaatteet, omat korut ja vaatteet ja jätin kaiken muun miehelle. Järjestin talon myynnin, hoidin osituksen (teimme listan ihan haarukoita ja veitsiä myöten ja kuittasimme sen avioerohakemuksen yhteydessä) ja lainan poismaksun yms käytännön asiat. Sen jälkeen mies oli omillaan.



Meillä kaikki meni hyvin koska joustin kaikessa; esim mies piti lapsia 1 kesänä 2 vkoa ja sen jälkeen vain viikonlopun tai vastaavan vaikka sopimuksessa oli 4 vkoa. Kun hänelle ei olisi jäänyt ollenkaan oikeaa lomaa (no, mulle ei sitten jäänyt...). Samoin lapset menivät isälleen vain jos minä vein tai oppivat kulkemaan busseilla, isä ei koskaan hakenut eikä tuonut. Mutta halusi toki tavata joka vl. Mies myös katsoi yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä että hän kuittasi osuutensa minimielareilla ja minä vastasin kaikesta muusta. Ja myöhemmin nykyisen mieheni kanssa vastaamme edelleen. Isän vastuu kun loppui viimeisenkin täytettyä 18v siitä huolimatta että nuoret opiskelivat, kuluttivat ja asuivat meidän luonamme vielä yli 20 vuotiaina. Yksi vielä kotona yhteisen lapsemme lisäksi.

siis yleensä näitä riitoja tuntuu olevan...



-ap

pakolliset kuviot on yhteiskunnan vuoksi hoidettu paperille (elatusasiat), mutta homma olisi toiminut ihan ok ilmankin. Hän maksaa minimielarit, joskus antaa enemmän joskus vähemmän. Näkee lapsiaan -luulisin- aina kun mahdollista ja ostaa näille tarpeen vaatiessa jotain -vähentelemättä sitä sen kummemmin elareista.



Nyxäni ei ole asioiden laidasta onnellinen; hänen mielestä meidän pitäisi verissäpäin tapella kaikesta mahdollisesta... se olisi hänen mielestä ollut ainoa oikea tapa erota. Eli on mustis vaikka olemme saaneet yhteisen lapsenkin :(

Sinä, jonka sisko erosi siististi - miksi erosivat?

vain olivat aina kuin "kissa ja koira", kemiat eivät vaan soveltuneet yhteiseloon. Eron jälkeen heidän välit paranivat selvästi.

voisi olla helpottunut, jos haen eroa. Ja että ero olisi sopuisa...



-ap