Kuinka paljon teidän hyvinvointiin vaikuttaa se, jos aikuisella lapsellanne
On hankaluuksia ja vaikeuksia elämässä? Romahdatteko itse vai koskettaako se ollenkaan? Tai mitä siltä väliltä?
Kommentit (8)
Huolettaa ja mietityttää, mutta koitan pitää itseni kurissa, etten pyri auttamaan ja päsmäröimään. Autan tietysti, kun pyydetään. Mutta vaikea on käsittää, miten voisin olla niin, ettei koskettaisi ollenkaan.
Kyllähän se vaikuttaa. Oma mieliala on korkeammalla, kun lapsella on kaikki hyvin.
Yritän kyllä muistuttaa itseäni, että aikuisellaon aikuisen vastuut: lapsen pitää kantaa vastuu itsestään. En ole mitään, mitä minä voin tehdä, koska kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Vaikuttaa tietysti. Usein on vielä käynyt niin, että jos joskus on ollut itsellä hyvä mieli kaikkien omien ongelmien keskelläkin, on sitten yhtäkkiä tullut lapselle joku katastrofi. Kertoo onneksi ainakin osan minulle. Lapsen ongelmat ovat vaikuttaneet tosi paljon omaan mielenterveyteenikin ja myös talouteen. Olen mieheltä salaa auttanut lasta taloudellisesti tosi paljon. Pahinta ovat itsesyytökset, minun olisi pitänyt osata kasvattaa lapseni paremmin ja tajuta asiat ajoissa
Tottakai se huolestuttaa, mutta he itse niitä vaikeuksiaan aikuisena tekee. Tietysti tunnustan epäonnistuneeni kasvattajana täysin ja näin jälkiviisaana tekisin todella monta asiaa toisin. Hyvin paljon lasteni ongelmat ja kohtalot johtuu minun vastuuntunnottomuudestani, narsismistani ja siitä että hankin lapsia täysin väärin motiivein. Nyt siitä kärsitään jo kahdessa sukupolvessa.
Kiitos vastanneille, ihana saada asiallisia vastauksia tällä palstalla.
Kyllä se vaikuttaa, välillä murehdin varmaan liikaakin. Eli heti jos lapsella on murheita tai jotain vastoinkäymisiä, olen itsekin ihan maassa.
Yritän silti pitää myös itseni kasassa enkä näytä hätääntymistäni siinä määrin kuin sitä oikeasti tunnen, vaan koetan pysyä toimintakykyisenä ja sillä tavalla vakaana että lapsi saa tuntea saavansa tukea ja näkökulmia minulta, etten lisää hänelle itselleen sitä hätäännystä tai muuta hämmennystä.
En myöskään ymmärrä miten tuollainen EI vaikuttaisi. Oma lapsi on oma lapsi aikuisenakin.
Huolestuttaa, mutta yritän muistuttaa myös lapselle, että tilanne ei kuitenkaan ole niin paha kuin huumeita käyttävällä serkulla. Omalla lapsella on kuitenkin mahdollisuus parempaan, serkulla ei.
Kyllä se on päivittäin mielessä ja todella raskas asia, mutta ihan jo lapsen takia täytyy itse yrittää pysyä järjissään.