Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pahoinvointi, narsistisen ihmisen kanssa suhteessa. Voimat lopussa.

Vierailija
15.02.2022 |

En kehtaa edes kertoa kaikkea. Hävettää kuinka paljon olen antanut itsestäni, niin että olen enää vain kalpea ja ohjelmoitu kotiorja, nuori nainen. Todella uupunut ja väsynyt.

Ikäeroa on paljon. Mies on todella voimakastahtoinen, hakee kehuja ja on todella ilkeä nostaakseen itsensä toisten yläpuolelle. Tämä vaihtelee. Haukkuu, pyytää anteeksi, hyvittelee, puhuu kauniita, lyttää jälleen alas. Vuoristorataa.

Olen aivan murtunut eikä voimia enää ole. Yritän vain esittää normaalia koska jos näytän tai kerron tunteeni, niin siitä tulee niin voimakas tunneryöppy etten jaksa sitäkään. Helpointa olla hiljaa tai myötäillä.
Olen muutenkin suorittajatyyppi ja erittäin empaattinen. Siksi tämä kaikki sattuu niin paljon, mikään ei riitä ja naamari naamalla mennään.
Ajatikseni ovat jo kääntyneet itseni mollaamiseen, itsetuhoiseen ajatteluun yms.
En enää tunnista itseäni tai hädin tuskin pystyn enää itkemään. Olen vain vakavalla ilmeellä kulkea tai feikkaavan iloinen ja väsynyt, jonka mieliala vaihtelee viikottain. Toivoa täynnä ja jälleen lasku kurjaan todellisuuteen. Enää en usko omaan tulevaisuuteeni.

Minua on pahoinpidelty, henkisesti poljettu. Naamani edessä on flirttailu ja kosketeltu toisia naisia - samalla juuri kerrottu suuresta rakkaudesta minua kohtaan ja puhuttu henkilökohtaisia upeita asioita. Toisena hetkenä kaikki voi romahtaa ja jälleen piirrellään haavekuvia taivaalle.
Minua nöyryytetään ihmisten kesken ja kahden kesken itketään anteeksiantoa eri selityksin.
Tämä on niin ristiriitaista, riistävää, ihmisen hajottavaa ja hitaasti edennyttä manipulointia, etten vain kertakaikkiaan saa enää edes yhteyttä itseeni. En vain enää tiedä mitä tehdä.
Häpeän itseäni ja kertoa tästä kaikesta. Tämä on henkilökohtainen helvettini enkä kestä kohdata tätä kaikkea yksin. Ystäviäkään ei enää ole. Elämänilo on kadonnut.

Edes asumusero ei auttanut. En pääse eroon. Aina on syy käydä hänen luonaan koska tarvitsee apua. Aina on syy jäädä, koska - (rakastaa, tarvitsee, "vielä yksi ilta" jne..).

Mua pelottaa tää kaikki ja tämän kohtaaminen yksin. En vain enää kestä tätä kaikkea.

Kommentit (66)

Vierailija
1/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos vielä on voimia jäljellä, lähde äläkä katso taaksesi. Jos ei ole voimia, hae keskusteluapua. Aloita vaikka kertomalla omalle terveyskeskuslääkärillesi.

Vierailija
2/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Mistä tietää, että pitää erota?

Pelko on hyvä mittari. Pelkäänkö uupuvani, pelkäänkö sairastuvani yksinäisyyteen, huonoon suhteeseen, onko kaikki apu haettu, mutta silti pelkään, etten jaksa arkeani tässä suhteessa. Pelkäänkö olla oma itseni tässä suhteessa? Pelkäänkö ottaa asioita puheeksi? Pelkäänkö kysyä tai tehdä asioita, joista itse tulen onnelliseksi tai jotka tuovat sisältöä elämääni? Pelkäänkö, että kuihdun jos jään tähän? Samat kysymykset on esitettävä ajattelemalla lapsia: jännittääkö joku lapsista jotain tässä perheessä vai saammeko me kaikki olla arjessa juuri niitä joita me olemme? Minkälaisen parisuhdemallin olen jättämässä lapsilleni tässä perheessä? Onko kaikki mahdollinen apu haettu?"

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

On paljon muutakin. Tässä vain supistettu osa tästä kaikesta.

Tuntuu kuin olisi kahleissa, huumattu ja aivan sekaisin. Kuin minut olisi vain tahallisesti huumattu ja henkisesti rais***u.

En koskaan toivo kenellekään vastaavaa. Jos tästä selviän, selviän mistä vain.

Ap

Vierailija
4/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toimimaton parisuhde pysäyttää, jähmettää ja vie ihmiseltä kaiken uskon itseensä, kirjoittaa psykoterapeutti Heli Vaaranen.

Parisuhde ei pelastu yrittämällä. Se ei pelastu sillä, että muutat itsesi toisenlaiseksi tai tukahdutat omat toiveesi. Parisuhde ei pelastu, mutta se pitkittyy. Parisuhdetta voi pitkittää näillä keinoilla vuosikausia. Joskus vuosikymmeniä.

Millainen olo luulet ihmisellä olevan, kun hän suhteensa nimissä

– ei toteuta itseään

– ei puhu vapaasti haaveistaan

– ei voi hyvin omassa kodissaan eikä omassa elämässään

Parisuhde ei pelastu yrittämällä.

Tavallisesti sellaisessa tekohengitetyssä liitossa ihminen keskittyy pakenemiseen. Pakenee harrastuksiin, televisioon, kirjoihin tai roolinsa mukaisiin kotipuuhiin. On töissä niin pitkiä päiviä kuin voi ja nukkuu niin pitkään kuin voi, sillä elämällä ei ole mitään annettavaa.

Vierailija
5/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämää on myös eron jälkeen. Erosin narsistisesta puolisosta 3 vuotta sitten, niin tuttua tuo vuoristorata. Teitpä mitä tahansa, aina onnistut jollakin tavalla suututtamaan puolison. Lue asiatietoa narsismista ja lähisuhdeväkivallasta, se auttaa näkemään oman tilanteen uudessa valossa. Ei ole helppoa lähteä ilman on/off-säätämistä, koska narsistit osaavat puhua pyörryksiin. Lupailevat vaikka kuun taivaalta, vuoroin syyttelevät ja uhriutuvat. Siinä menee kenen tahansa pää sekaisin. Oma onneni oli rakastua kesken eroprosessin toiseen, jolloin oli helpompi lähteä kerralla. Se on paras neuvoni: lähde äläkä pidä enää häneen mitään yhteyttä. Toipuminen on hidasta, mutta lopputulos palkitsee. Tsemppiä, meitä on paljon!

Vierailija
6/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

"Mistä tietää, että pitää erota?

Pelko on hyvä mittari. Pelkäänkö uupuvani, pelkäänkö sairastuvani yksinäisyyteen, huonoon suhteeseen, onko kaikki apu haettu, mutta silti pelkään, etten jaksa arkeani tässä suhteessa. Pelkäänkö olla oma itseni tässä suhteessa? Pelkäänkö ottaa asioita puheeksi? Pelkäänkö kysyä tai tehdä asioita, joista itse tulen onnelliseksi tai jotka tuovat sisältöä elämääni? Pelkäänkö, että kuihdun jos jään tähän? Samat kysymykset on esitettävä ajattelemalla lapsia: jännittääkö joku lapsista jotain tässä perheessä vai saammeko me kaikki olla arjessa juuri niitä joita me olemme? Minkälaisen parisuhdemallin olen jättämässä lapsilleni tässä perheessä? Onko kaikki mahdollinen apu haettu?"

Kyllä, tiedän että pitää erota. Muuta ei ole.

Ainoa vain, että olemme jo eronneet "satoja" kertoja. Tämä on helvettiä ja usko paremmasta on mennyt.

Tätä en osaa järjellä selittää. Onneksi tässä ei ole yhteisiä lapsia. Onneksi myös tiedän, että moni tietää tästä ihmisestä, en ole yksin tietoinen mutta todella loukussa.

Otin kuitenkin yhteyttä vakavan masennuksen vuoksi terveyskeskukseen.

Voimia ei ole mihinkään ja kaikki pelottaa suunnattoman paljon, tulevaisuus etenkin.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei Sinun ei kannata Alistua, lähde menee äijän käppyrän luota Jos tuntuu elämä taas Hyvältä.

Vierailija
8/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuosta lähtemiseen tarvitset tukea.

Ja kuten olet jo tajunnutkin, niin kauan kuin olet yhteydessä häneen, hän sitoo sinut psyykkisesti itseensä. Erillisyys on noiden kanssa vaikeaa. Kadotan käsityksen siitä kuka olet tai mitä tahdot.

Onko sinulla ketään vakaata ihmistä johon voisit luottaa ja jolle kertoa tilanteesta? Mies voi alkaa myös vainota sinua tai pommittaa puhelimitse. Kyllä noista irti pääsee mutta ponnistelua vaatii ja toipumiseen voi mennä pitkään jos et halua haksahtaa enää toistakertaa vaaralliseen suhteeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juttele halutessasi kriisipuhelimeen tai kriisikeskuksessa, vaikka nimettömänä. Sinulla ON lupa lopettaa miehellä käynti ja salata tietosi, vaihtaa numero, ehkä muuttaa muualle. Etsiä joku toinen joskus, joka on turvallisempi ihminen tai olla sinkkuna. Miestä tulee auttamaan joku toinen. Ja sinulla on oma suku ja muut, jolle soittaa. Lähde ja kokoa itsesi ehjäksi, kiinnitä huomio positiivisempiin asioihin. Onnistut.

Vierailija
10/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minullakin takana suhde jossa oli paljon henkistä väkivaltaa. Eroaminen oli paras päätös ikinä, pikkuhiljaa sain itseni takaisin. Sinun on erottava tuosta miehestä ap, olet sen arvoinen että pelastat itsesi! Pystyt siihen kyllä.

Itselläni taustalla oli läheisriippuvaisuus ja lapsuudessa opittu malli, että tunteillani ei ole väliä ja minua on ok kohdella huonosti.

Ihmissuhteen kuuluu tuoda elämään jotain hyvää ja antaa energiaa, ei viedä sitä. Tällä periaatteella tarkastelen nykyään kaikkia ihmissuhteitani enkä päästä elämääni ketä tahansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Narsistista pääsee eroon vain tekemällä itsestään tälle hyödyttömän. Lopeta itsestäsi huolehtiminen ja pukeudu enää homssuisesti. Voisit lihoakin muutaman kilon. Lopeta narsistin kehuminen ja miellyttäminen. Silloin narsisti heittää sinut pellolle elämästään, ja saat takaisin vapautesi ilman pelkoa kostosta.

Osaat analysoida tilannetta hämmästyttävän hyvin. Kun olet päässyt narsistista eroon, löydät yllättävän nopeasti omat voimavarasi ja pääset elämässäsi eteenpäin. Jatkossa osaat kiertää narsistit kaukaa.

Vierailija
12/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinun pitäisi itse kyetä sietämään erillisyyttä ja yksinoloa.

Toisaalta jos löydät itsellesi turvallisen ihmisen, löydät päättäväisyyttä. Ikävää noissa on usein sekin, että uhrit ovat valmiiksi yksinäisiä. Ja turvattomista taustoista. Eli ovat jo lähtökohtaisesti alttiita uskomaan narsistiin suhteen alkuvaiheessa. Ja sitten onkin jo vaikea lähteä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuosta lähtemiseen tarvitset tukea.

Ja kuten olet jo tajunnutkin, niin kauan kuin olet yhteydessä häneen, hän sitoo sinut psyykkisesti itseensä. Erillisyys on noiden kanssa vaikeaa. Kadotan käsityksen siitä kuka olet tai mitä tahdot.

Onko sinulla ketään vakaata ihmistä johon voisit luottaa ja jolle kertoa tilanteesta? Mies voi alkaa myös vainota sinua tai pommittaa puhelimitse. Kyllä noista irti pääsee mutta ponnistelua vaatii ja toipumiseen voi mennä pitkään jos et halua haksahtaa enää toistakertaa vaaralliseen suhteeseen.

Niin tarvitsen.

Siksi haen nyt apua koska en yksin enää selviä.

Jos olen poissa, hän ottaa minuun yhteyttä ennemmin tai myöhemmin. Kertoo syitä miksi tarvitsee minua, vihjailee hiljalleen ja sanoo, että jos nyt vain tämän verran voin auttaa ja ei muuta. Kuitenkin siinä käy aina niin, että hän todella sitoo minua. Kertoo rakkaudesta, hakee sääliä ja surullisesti puhuu elämästään. Jopa kertoa omista itsetuhoisista ajatuksista, ihan mitä vain mikä minuun milloinkin uppoaa. Lisäksi tunnen vieroitusoireita.

Jos vastaan niin en enää ajattele selkeästi vaikka olisin ollut viikkoja erossa hänestä päättäväisesti. Yksikin yhteydenotto voi pilata kaiken etääntymisen ja retkahdan.

Lisäksi olen tosiaan hyvin yksinäinen nykyään.

En saa oikein apua muualta nyt kuin ammattiauttajilta.

Tämä kaikki on vienyt elämäni todella huonoon suuntaan. Niin, etten olisi koskaan uskonut tätä kaikkea silloin kun hänet tapasin

Enkä uskonut itsestänikään sitä, että viitsin sietää näin paljon tai että annan tällaiselle ihmiselle vallan ja etuoikeuden elämääni.

Tämä on yksinkertaisesti sairasta ja hyvin silmiä avaavaa omalla tavallaan. Tästä ei vain selviä yksin, on kuin verkossa joka on punottu hiljalleen niin kireäksi ettei näe verkon ulkopuolelle. Kaikki on niin absurdia ja samalla niin läpinäkyvää.

Tämä on masentavinta, tiedostaa tämä kaikki ja tuntea olevana loukussa, jonkinlaisessa velvollisuudentunteessa.

Ap

Vierailija
14/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet jo aloittanut paremman elämäsi kun näitä pohdit ja se on hyvä alku, älä nyt luovuta. Onko sinun mahdollista muuttaa kauemmaksi? Sellaisen matkan päähän ettei hetken mielijohteesta tule kuljettua (n 100km).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen siis..

No juuri sellainen ihminen joka sitten huonolla tuurilla näiden piiriin joutuu.

Olen kiltti, suorittaja, vanhempani ovat alkoholisteja ja olen tietynlainen terapeutti heille ollut. Samalla kadottanut itseni, kokemukset tehnyt lopulta näkymättömäksi.

Siltikään en olisi uskonut, että tuossa yhdessä hyvässä elämäntilanteessani aikaisemmin olisin langennut tällaiseen ihmiseen, olin juuri kuitenkin löytänyt itseni ja voin silloin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti hyvin, itseni kanssa.

Sitten tämä kaikki tapahtui ja olen aivan vihainen ja väsynyt. Ihan sekaisin..

Olen myöskin lihonut ja oikeastikin ihan haamu, eloton ja rapistunut nykyään.

En enää se kaunis ja elinvoimainen, joka kääntää päitä kadulla. En lainkaan enää se.

Silloin itseasiassa kuulin kommentteja tältä mieheltä, että minun pitäisi olla sitä ja tätä, kiinteämpi jne mutta nykyään kun olen väsynyt, paljon lihonut, jollain tavalla luovuttanut, en kuule juurikaan kommentteja.

Ennen kommentit olivat todella ilkeitä tyyliin "v**un läski" ja siinä hiljalleen sitten itsetunto romuttui enkä enää välitä oikein miltä näytän.

Enkä kyllä edes kuule siitä.

Joo..

Jospa sais itsensä takaisin vain. En vaan jaksa yksin tätä kaikkea, oikeasti.

Ennen pidin yksinäisyydestä tai siis yksin olosta ja olin itsevarma. Ihana minä. Sopivalla tavalla itsevarma ja sellainen etsijä. Nykyään täysin vieraantunut itsestäni.

Ap

Vierailija
16/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Narsistista pääsee eroon vain tekemällä itsestään tälle hyödyttömän. Lopeta itsestäsi huolehtiminen ja pukeudu enää homssuisesti. Voisit lihoakin muutaman kilon. Lopeta narsistin kehuminen ja miellyttäminen. Silloin narsisti heittää sinut pellolle elämästään, ja saat takaisin vapautesi ilman pelkoa kostosta.

Osaat analysoida tilannetta hämmästyttävän hyvin. Kun olet päässyt narsistista eroon, löydät yllättävän nopeasti omat voimavarasi ja pääset elämässäsi eteenpäin. Jatkossa osaat kiertää narsistit kaukaa.

Tuo on korni neuvo, mutta toimi minun kohdallani. Menin naimisiin vain 19-vuotiaana ja olin säteilevän kaunis nuori nainen. Mies oli narsisti. Jaksoin onneksi käydä töissä ja sitten menin vielä iltaoppikouluun suorittamaan lukiota. Näin miestäni enää vain pari tuntia vuorokaudessa ja viikonloppuisin. Leikkautin upean pitkän tukkani, aloin pukeutua löysiin samettifarkkuihin ja matalakantaisiin kenkiin, lopetin kokonaan meikkaamisen.  En ollutkaan enää suloinen nuori kaunotar - ja se oli narsistille viimeinen niitti. Hän "rakastui" nopeasti opiskelutoveriinsa ja halusi itse erota! Olin muuttunut hyödyttömäks, kun en enää ollut kaunis näyttelyesine eikä minulla ollut aikaa palvoa häntä.

Vierailija
17/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Häivy ja etsi itsellesi uusi narsisti. Kokemuksella onnistut varmasti.

Vierailija
18/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama polku oli exäni kanssa. Kaikki hyvin tuttua. Tiedät että olet aikuinen ihminen ja itse vastuussa omasta pelastuksestasi ?Sinun pitää löytää nyt aikuinen ihminen itsestäsi jonka tehtävä on viedä sinun sisäinen lapsesi turvaan. Miksi puhun tässä lapsesta? Koska sinä olet nyt asettunut lapsen rooliin, joka on voimaton, kyvytön vaikuttamaan omaan tilanteeseensa ja muiden armoilla. Et elä aikuisen elämää. Miehesi ei ole vanhempasi. Sinä olet itsesi johtaja ja ylin auktoriteetti. Olet nyt itse se sankari mitä tarvitset.

Vierailija
19/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen siis..

No juuri sellainen ihminen joka sitten huonolla tuurilla näiden piiriin joutuu.

Olen kiltti, suorittaja, vanhempani ovat alkoholisteja ja olen tietynlainen terapeutti heille ollut. Samalla kadottanut itseni, kokemukset tehnyt lopulta näkymättömäksi.

Siltikään en olisi uskonut, että tuossa yhdessä hyvässä elämäntilanteessani aikaisemmin olisin langennut tällaiseen ihmiseen, olin juuri kuitenkin löytänyt itseni ja voin silloin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti hyvin, itseni kanssa.

Sitten tämä kaikki tapahtui ja olen aivan vihainen ja väsynyt. Ihan sekaisin..

Olen myöskin lihonut ja oikeastikin ihan haamu, eloton ja rapistunut nykyään.

En enää se kaunis ja elinvoimainen, joka kääntää päitä kadulla. En lainkaan enää se.

Silloin itseasiassa kuulin kommentteja tältä mieheltä, että minun pitäisi olla sitä ja tätä, kiinteämpi jne mutta nykyään kun olen väsynyt, paljon lihonut, jollain tavalla luovuttanut, en kuule juurikaan kommentteja.

Ennen kommentit olivat todella ilkeitä tyyliin "v**un läski" ja siinä hiljalleen sitten itsetunto romuttui enkä enää välitä oikein miltä näytän.

Enkä kyllä edes kuule siitä.

Joo..

Jospa sais itsensä takaisin vain. En vaan jaksa yksin tätä kaikkea, oikeasti.

Ennen pidin yksinäisyydestä tai siis yksin olosta ja olin itsevarma. Ihana minä. Sopivalla tavalla itsevarma ja sellainen etsijä. Nykyään täysin vieraantunut itsestäni.

Ap

Tiedät kyllä että löydät itsesi lähtemällä.

Vierailija
20/66 |
15.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos teille, jotka todella ymmärrätte ja tsemppaatte.

Olen yrittänyt juurikin rakastaa sisäistä lastani ja ehkä juuri sen voimin kovettunut ulkoisille asioille. Jotenkin olen vain panssari ja samalla voin helvetin huonosti, tietäen kyllä miksi.

Tarvitsisin pitkäaikaista terapiaa, sitä todella tarvitsen. Omakaan käytökseni ei ole normaalia koska olen tässä aina uudestaan.

Onko kuitenkin ok hakea apua tällaiseen? Olen kuitenkin itse tämän ongelmani kehittänyt, vain jäämällä ja lopullisella ymmärtämisellä sekä henkisen uupumisen kustannuksella vain päättänyt, että kestän kyllä. Laittanut toisen ihmisen tarpeet omieni edelleni. Tämä minua hävettää ihan todella paljon. Enkä ymmärrä täysin miksi, miksi teen näin? Miksi olen valinnut näin ja mitä ihmettä tämä kaikki on.

Pääsen avun piiriin mutta onko se oikeutettua kuitenkaan? Tuntuu todella typerältä.

Energiat on kuitenkin niin lopussa etten voi muuta kun pyytää apua ja ehkä saada sitä kautta lähteä lopullisesti.

Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi yksi