Harva jos kukaan asuu vapaaehtoisesti päällekäin pinotussa minkkitarhamaisessa betonikopissa

Olen asunut kaupungissa siksi että omalle firmalleni tai muuhun työpaikkaan on ollut noin 15 minuutin matka. Nyt aletaan olla tilanteessa että se on jatkuvassa kasvussa, kiitos pässityyppisten liikenteellisten hankkeiden jotka eivät palvele tarpeita vaan aiheuttavat yhä enemmän tarpeetonta ja jopa tahallista haittaa.

Samaan aikaan kehyskunnista työmatka olisi edelleen 15 tai 20 minuutin haarukassa koska firmat, omakin, alkavat olla jo vähintään kehäteiden varressa valmiiksi. Ja harrastusmahdollisuudet yhä lähempänä koska Helsingissä niitä on järjestelmällisesti kavennettu ja heikennetty kaupungin viihtyisyyttäkin tärvelevän "tiivistämisen" verukkeella.

Harva jos kukaan asuu vapaaehtoisesti päällekäin pinotussa minkkitarhamaisessa betonikopissa. Motiivina on kaikki se mitä ympärillä on, primääristi työpaikat, palvelut ja vapaa-ajan viettomahdollisuudet, mitkä ovat yksipuolistuneet. Tarjonta alkaa olla laajempaa ja parempaa kaupungin ulkopuolella ja kehityssuunta on kiistaton. Yhä useammin lähdetään kaupungista muualle kuin muualta kaupunkiin niiden perässä; kaupunki ei enää ole kaiken keskittymä niinkuin aiemmin, se on muuttumassa ahdasmieliseksi monokulttuuriksi jossa "kaupunkilaisuus" ei ole vapautta vaan muottiin änkemällä saneltua.

Kovin montaa kilometriä ei tarvitse länteen päin loikata että ahdistava ilmapiiri on tipotiessään ja se on palvelujen, mahdollisuuksien ja erityisesti sujuvan logistiikan ansiosta huomattava vetovoimatekijä.