Kärsin yksinäisyydestä, mutta en hyväksy ketään lähelleni!=( Auttakaa...

Mene terapiaan käsittelemään traumojasi, niin kyllä se siitä.

en ole terapian tarpeessa, tai siis kai sitten meistä kaikki ovat...ap

Aloita tutustminen miehiin varovasti. Älä heti lataa kaikkia tunteita peliin, ettei tule pettymyksiä.

vai pelottaako vain intiimi läheisyys?

ns. kaveri suhteessa. intiimi läheisyys ei pelota...haluaisin läheisyyttää siis enenmmän kuin mitään mutta en vaan kiinnostu kenestäkään kovinkaan helposti tässä mielessä. Ko tapauksia on kuitenkin ollut kaksi eron jälkeen joten jostain sentään kiinnostun että sen tiedän..nämä eivät kuitenkaan ole johtaneet suhteeseen useista eri syistä...Pystyykö ihminen yleensä vaikuttamaan näihin asioihin, siis että sytyttääkö toinen vai ei?=D

Miten me nyt netitse parin rivin perusteella sun ongelmasi voidaan ratkoa, kun itse kaiketi järkevänä ihmisenä olet vuosia yrittänyt turhaan...?



Vai tarkoititko vaan, että haluat kuulla mielipiteitä.



Ja mitä tarkoitat HYVÄKSYMISELLÄ? Myöhemmin selität, että kyllä sinä sinänsä miehet ja intiimin yhdessäolon HYVÄKSYT, mutta et HUOLI ketä tahansa.



Pieni kirjallisen ilmaisun harjoittelu tekisi sulle hyvää, sori nyt vaan.



Mitä tulee ihmisten hyväksymiseen, niin asetat muille siis korkeat kriteerit, eivätkä he täytä vaatimuksiasi, niinkö? Ja haluaisit niitä kriteerejä alentaa?



Tuo kiertyy pitkälle omakuvaasi. Jos pidät itseäsi jotenkin jumalanlahjana ihmiskunnalle, olet ylikriittinen miestenkin suhteen. Jos sen sijaan tajuat olevasi itsekin puutteellinen ihmisolento, ehkä siedät paremmin sitä, että muutkaan eivät ole täydellisiä.



Vai suojeletko kenties alitajuisesti itseäsi suhteelta olemalla liian vaativa?

No, sehän ei ole tahdon asia.

Siitä ei ole kysymys...ja kyllä, halusin asiaan mielipiteitä niinkuin kaiketi on tämän palstan tarkoitus...ap

mä kanssa olin jo yli 30 v kun tajusin, että pystyn rakastumaan. Jälkianalyysinä miettien aiemmassa pitkässä liitossani sitä ei ollut.



mä olen analysoinut, että on vaan erilailla seksuaalisia olentoja jotka katselevat maailmaa erilailla värittyneitten seksuaalisten/rakkauslasien läpi. Omani ovat melkosen neutraalit. Tajuan tiettyjä virityksiä vasta kun niitä nylkytetään jalkaa vasten, näin vulgääristi sanoakseni, eikä ne silloinkaan herätä mitään positiivista vastatunnetta.



En tiedä voiko tollasia asioita oppia, ainakin tunnistan omat puutteeni tällä saralla.Tiedä sitten mitä se auttaa.

Siitä ei ole kysymys...ja kyllä, halusin asiaan mielipiteitä niinkuin kaiketi on tämän palstan tarkoitus...ap

Et tiedosta pitäväsi itseäsi erinomaisena, mutta mieti silti, asetatko kohtuuttomia vaatimuksia.

Mitä ihastumiseen tulee, niin KYLLÄ se on pitkälti tahdonvarainen asia. Kun ihmisellä on tarve romantiikkaan, hän ihastuu!

Joskus sitä prosessia kuitenkin sotkee - kuten sanottua - se, että hän ylikritisoi toisen pikkupuutteita.

oikeesti voi hakea terapiaa. Joskus tuollaiseen nimittäin vaikuttaa moni itsetuntoon liittyvä asia ja pikemminkin niin päin, että jos itsetunto on alhaalla, ei kestä/osaa havaita romanttisia virityksiä.



Miehiä pitää siis tietyn etäisyyden päässä alitajuisesti, kun ei arvosta itseään tarpeeksi eikä pidä itseään haluttavana.



Minusta olisi siis hyvä nyt tietää, mitä ap ajattelet miehistä, joita on ollut ns. tarjolla eli potentiaalisina parisuhde-ehdokkaina.



Mikä heissä ns. mättää. "Ei vaan sytytä" ei nyt kelpaa vastaukseksi, sun pitää analysoida tarkemmin.