Miten päästä irti syvästä vastenmielisyyden tunteesta työtään kohtaan?

Itse samoissa tunnelmissa, mutta ei vielä niin pahassa tilanteessa, että tulisi oksennusrefleksi.

Onko työ kiireistä? Vaikuttaa ensiaskelilta burn outtiin.

Unelmaduuni niin, mutta onko sinulle? Kenen elämää elät jos et omaasi? Kannattaisiko miettiä mitä itse haluaa?

Olet ainakin oivaltanut, että kyse on tunteestasi, ei jostain tietystä työhön liittyvästä asiasta.

Mielen ns. ykköspaikalle mahtuu kerralla vain yksi ajatus tai tunne. Nyt kenties pyörittelet mielessäsi tätä samaa asiaa ja samalla vahvistat sitä. Se, mihin keskityt, se vahvistuu, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tee vaikkapa vapaa-ajallasi jotain muuta asiaa, haastetta, ylitettäväksi aivan toiselta elämänalueelta. Sellainen joka vaatii sinua keskittymään muuhun, sellaiseen,jota kenties välttelet ja pelkäät ja joka sisältää riskin. Aloita vaikkapa avantouinti, ratsastus, vanhuksen seuralaisena tai mene jakamaan ruokakasseja varattomille tms. Näin aivosi joutuu askartelemaan uuden asian edessä ja se puolestaan tuo väljyyttä nykyiseen tunteeseen työstäsi.

Mieti jossain vaiheessa, mikä on saattanut synnyttää tuon kielteisen tunteen, jos se jatkuu kovin pitkään. Entä minkä arvon annat sille, että saat säännöllisesti palkkaa, sinulla on päivittäinen rytmi, sinua ei kiusata jne.?

Jos saisit muuttaa asiat miten ikinä työssäsi haluaisit, mitä muutoksia tekisit, jotta työ ei olisi niin vastenmielistä ?

Vierailija kirjoitti:

Olet ainakin oivaltanut, että kyse on tunteestasi, ei jostain tietystä työhön liittyvästä asiasta.

Mielen ns. ykköspaikalle mahtuu kerralla vain yksi ajatus tai tunne. Nyt kenties pyörittelet mielessäsi tätä samaa asiaa ja samalla vahvistat sitä. Se, mihin keskityt, se vahvistuu, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tee vaikkapa vapaa-ajallasi jotain muuta asiaa, haastetta, ylitettäväksi aivan toiselta elämänalueelta. Sellainen joka vaatii sinua keskittymään muuhun, sellaiseen,jota kenties välttelet ja pelkäät ja joka sisältää riskin. Aloita vaikkapa avantouinti, ratsastus, vanhuksen seuralaisena tai mene jakamaan ruokakasseja varattomille tms. Näin aivosi joutuu askartelemaan uuden asian edessä ja se puolestaan tuo väljyyttä nykyiseen tunteeseen työstäsi.

Mieti jossain vaiheessa, mikä on saattanut synnyttää tuon kielteisen tunteen, jos se jatkuu kovin pitkään. Entä minkä arvon annat sille, että saat säännöllisesti palkkaa, sinulla on päivittäinen rytmi, sinua ei kiusata jne.?

Erinomainen vastaus. Itse olen myös miettinyt, että mitä enemmän työuraa ja erilaisia tehtäviä takana, niin sitä vaateliaammaksi tulee työn sisällön ja työkavereiden suhteen. Ja ärsytyksen tunteita herää. Aiemmat työpaikat vaikuttavat ruusuisemmilta kuin mitä ehkä olivatkaan.En ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisit muuttaa asiat miten ikinä työssäsi haluaisit, mitä muutoksia tekisit, jotta työ ei olisi niin vastenmielistä ?

Jaa-a, varmaankin muuttaisin asioita siten, ettei töissä tarvitsisi käydä, mutta se on tietenkin mahdotonta. Toki osa-aikainen työ voisi helpottaa, mutta sitten taas palkka ei riitä elämiseen.

Kuten todettua, asenteen tasolla osaan arvostaa työni hyviä puolia moneen muuhun työhön verrattuna, ok-tasoista palkkaani, työn järjestelyyn liittyvää vapautta jne. Siis objektiivisia faktoja, joita saa kyllä listattua vinon pinon. Minulla ei ole tietoisella tasolla ajatusvinoumia työn suhteen - ellei pyrkimystä ajatella myönteisesti lasketa vinoumaksi, heh.

Ongelma on se, että asenteellani ja ajatuksillani ei ole kuin korkeintaan minimaalista ja ohimenevää vaikutusta siihen, miten koen työelämän tunnetasolla. Se ainakin on varmaa, että asioiden "uomiinsa vääntäminen", jota kai positiiviseksi asennoitumiseksikin kutsutaan, syö hirveästi energiaa ja sitä kautta jopa pahentaa tilannetta.

Mä otin aikoinaan lopputilin, enkä ole katunut.

13 vuotta riitti mulle.

On houkutteleva ajatus että sitä voisi jotenkin aivopestä itsensä pitämään työstään mutta en usko että se on mahdollista. Negatiiviset tunteet on yleensä paljon voimakkaampia kuin positiiviset ja yleensä liittyy huonoon henkilökemiaan. Se ei parane ajan kanssa.

Itse join joka viikonloppu kännit. Se konsti toimi kymmenen vuotta. Raitistuttuani oli pakko irtisanoutua.

Vierailija kirjoitti:

Unelmaduuni niin, mutta onko sinulle? Kenen elämää elät jos et omaasi? Kannattaisiko miettiä mitä itse haluaa?

Mahdollisuudet oikeassa elämässä on mitä on. Usein on tyydyttävä siihen mitä saa vs. mitä haluaa.