Miten kieltäytyä kohteliaasti ei toivotuista vieraista?

sanomaan, että olet nyt väsynyt ja haluat levätä, tervetuloa vaikka ristiäisiin.



Mä myös sanoin suoraan kaikille, että en halua ketään käymään sairaalaan. Mua rasittaa ja suututtaa kaikki vierailijat. Ainoastaan oma mies ja lapset on tervetulleita.

että pitää ilmoitella sitten kun voivat tulla kylään, kun eihän sitä tiedä kuinka väsynyt on synnytyksen jälkeen jne...



Tosin omasta kokemuksesta (2 lasta) voin kertoa että paremmin sitä jaksaa ensimmäiset 2-3vk vauvan syntymän jälkeen kun hormonit auttaa jaksamista. Sen jälkeen väsymys saattaa iskeä armotta päälle.

Mies on töissä päivät (pitää siis isyysvapaan myöhemmin, jos kaikki on alussa ihan ok) mutta mietin että pidän ulko-oven lukossa enkä avaa ovea :D Kylläpähän soittaa tai laittaa viestiä jos joku on tulossa.. mielestäni puhelimessa on helpompi kieltäytyä kun ovelta käännyttäminen tuntuu ilkeältä, enkä kuitenkaan ketään halua loukata :D Sairaalaan ei onneksi pääsekkään kun isovanhemmat klo 16-18 ja tämä aika ei omille vanhemmilleni sovi ja anoppi tuskin on tulossa!

"olemme ajatelleet kutsua vieraita kylään vasta sitten hiukan myöhemmin kun olemme levänneet kunnolla"

millaiset teillä oli anopin ensivierailut? Sitä ehkä kammoan kaikkein eniten, kun anoppi on sellanen vähän tuulella käypä.. siis kamala hösö ja toisella kertaa toista mieltä ja toisella toista. Onneksi tämä ei ole hänen ensimmäinen lapsenlapsensa. Hän on nyt työttömänä joten pelkään, että hän alkaa rampata täällä alvariinsa.. tullaan ihan hyvin toimeen, kun ollaan niin vähän tekemisissä ja annan hänen kommenttiensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. (kerran oltiin mieheni kanssa kipeitä ja juuri parannuttu kun hän paukkasi meille, niin ensimmäisenä tokaisi ivalliseen sävyyn että teillä tarvittaisiin kyllä kodinhoitajaa) ja tämäntyylisiä juttuja saattaa välillä töksäytellä yhtäkkiä..

vauvan synnyttyä, ja kutsutte sitten ihmisiä kylään kun aika tuntuu sopivalta tulla katsomaan tulokasta. Esim. ristiäisten jälkeen joskus tms. Mä en pidä ihmisten tunkeilusta siksikään, että he tuovat mahdollisesti tauteja tullessaan, osa ihmisistä ei osaa jäädä puolikuntoisina pois tuollaisilta vierailuilta.



Kunnioitan itse toisten omaa rauhaa lapsen saamisen jälkeen, ja siksi ärsyttääkin kahta enemmän ne, jotka eivät kyselekään, ilmestyvät vain ovelle "tuomaan kukkia", ja kuitenkin tulevat ja jäävät seisoskelemaan vauvan sängyn vierelle naama kiinni juttelemaan tulokkaalle.

heh, tuosta edellisestä kommentista tulikin mieleeni ensimmäinen hyöty, mitä vauvasängyn verhoista voisi olla :) Siis siitä verhokatoksesta tai mikä nyt onkaan, ei pääsisi pällistelijät liian lähelle vauvaa :D

millaiset teillä oli anopin ensivierailut? Sitä ehkä kammoan kaikkein eniten, kun anoppi on sellanen vähän tuulella käypä.. siis kamala hösö ja toisella kertaa toista mieltä ja toisella toista. Onneksi tämä ei ole hänen ensimmäinen lapsenlapsensa. Hän on nyt työttömänä joten pelkään, että hän alkaa rampata täällä alvariinsa.. tullaan ihan hyvin toimeen, kun ollaan niin vähän tekemisissä ja annan hänen kommenttiensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. (kerran oltiin mieheni kanssa kipeitä ja juuri parannuttu kun hän paukkasi meille, niin ensimmäisenä tokaisi ivalliseen sävyyn että teillä tarvittaisiin kyllä kodinhoitajaa) ja tämäntyylisiä juttuja saattaa välillä töksäytellä yhtäkkiä..

niin olisit sanonut etta nythan tulit ihan sopivasti, pane tuulemaan.

Näin jälkeenpäin harmittaa kun en älynnyt sanoa :D Tämä oli ensimmäinen tämmöinen kommentti aikanaan, niin häkellyin siitä niin paljon etten saanut sanottua mitään! Seuraavalla kerralla lykkään kyllä imurin kouraan :)

täällä kanssa rasittava anoppi.. mutta onneksi myös mies tiedostaa sen ja ollaan suht samoilla linjoilla anoppiasoista.

millaiset teillä oli anopin ensivierailut? Sitä ehkä kammoan kaikkein eniten, kun anoppi on sellanen vähän tuulella käypä.. siis kamala hösö ja toisella kertaa toista mieltä ja toisella toista. Onneksi tämä ei ole hänen ensimmäinen lapsenlapsensa. Hän on nyt työttömänä joten pelkään, että hän alkaa rampata täällä alvariinsa.. kerran oltiin mieheni kanssa kipeitä ja juuri parannuttu kun hän paukkasi meille, niin ensimmäisenä tokaisi ivalliseen sävyyn että teillä tarvittaisiin kyllä kodinhoitajaa) ja tämäntyylisiä juttuja saattaa välillä töksäytellä yhtäkkiä..

Tämä ei nyt ollenkaan vastaa ketjun aloitukseen mutta sympatiseeraan suuresti kun olen samaa kokenut.... Pakko vähän purkaa itteään tähän.

Meidän eka lapsi oli kovasti odotettu ja sitten synnytys meni ihan päin helvettiä. Jouduttiin hätäsektioon ja siinä meinas kuolla sekä lapsi että äiti. Eka viikko meni kokonaan sairaalassa ja toinen viikko siinä, kun 2-kerroksinen asuntomme piti järjestää ihan uusiksi (äidillä vatsa halki ja nitojalla laitettu kiinni = ei pystynyt kulkemaan jyrkissä portaissa ollenkaan). No kolmannella viikolla, siis sitä isyysvapaatahan on 3 vkoa, oltiin jo suht ok kun vauva voi hyvin ja neuvolan täti ei enää käynyt joka toinen tai joka kolmas päivä, niin vihdoin pääsi isäkin vähän tutustumaan vauvaan ja opettelemaan vauvan hoitoa että äiti sais vähän huokaista ja yrittää toipua kivuissaan.

Kohteliaasti oltiin kieltäydytty kaikkien lähisukulaistenkin vierailuista ja kaikki ymmärsivät. Paitsi anoppi joka paasasi olevansa "vauvalle erityinen, tärkeä ihminen". No sitten isä meni töihin kun oltiin oltu 16 päivää kotona ja se 3 vkon isyysvapaa siis loppui. Lopulta huolittiin sitten anoppi kylään, jopa 3 päiväksi ja 2 yöksi, kun lupasi ja vaati, "tarvitsettehan nyt apua ja minä tulen teitä nyt auttamaan että jaksatte!" Ja PASKAT. Eukko hösäsi koko ajan omiaan, sotki vauvan imetysrytmit, sotki asunnossa kaikki asiat, sotki keittiössä eikä siivonnut, koko ajan piti toimittaa ruokatarjoilut pöytään eteensä, sekä naposteltavaa sohvalle, että sai katsoa TV-sarjansa, huudattaen masiinaa niin kovalla että vauvaraukka itki jo senkin takia (luulin että se tuli sitä vauvaa, eikä telkkaria katsomaan?). Apuako antoi? Rouva heittäytyi niin passattavaksi kuin ikinä vaan voi olla. Kaiken huippu oli se, kun isyysvapaansa takia isä joutui tekemään pitkää päivää (10-12 tuntia) koska mitään sijaista ei tietenkään töissä ollut isyysvapaan aikana ja työt oli tosi pahasti kasaantuneet. Sitten väsyneenä kotiin päästyä ei koko iltana saanut vauvaa syliinsä kun "mummin täytyy nyt saada pidellä ja helliä, isähän saa pidellä vauvaa koko ajan!" Siis saihan isä pidellä 3 päivän aikana 15 minuuttia per päivä. Omaa, ensimmäistä lastaan. Joka oli siis 16-18 päivän ikäinen silloin. Tietenkin isän piti auttaa leikattua äitiä ihan kaikessa, mm. peseytymisessä, koska hän oli tosi kipeä rajun leikkauksen jäljiltä ja veritankkausten jälkeenkin hyvin heikkona Näinhän äitiä kuuluukin auttaa, se oli ihan luonnollista. Mutta lisäksi oli siis passattava anoppi PERKELE! Kas kun ei jalkahierontaa vaatinut. Siis mitään muuta se ei tehnyt kuin makasi sohvalla tv:n ääressä ja vaati vauvaa kannettavaksi siihen. Ruokapöytään se nousi ja veskissä käymään. Ohessa sitten maalaili, miten hän "on suunnitellut täydelliset ristiäiset!" ja siihenhän vauvan vanhemmilla ei sitten ollut mitään sanottavaa. Sydämetön paskiainen, sanon minä!

Minä olen siis tuo isä.

Jumalauta että ottaa pannuun vieläkin.

Vihaan anoppia tästä asiasta varmaan hamaan hautaan.

Edelleen toivotaan vinkkejä kohteliaaseen kieltäytymiseen.... Kaikki ei usko väsymykseen tai pöpöjen levittämiseen. Todella!

Joka kerta, kun joku tuttu ottaa asian puheeksi, sanot rauhallisesti, ystävällisesti ja päättäväisesti, että koska kyse on esikoisesta ettekä tosiaan tiedä, mitä tuleman pitää, miten synnytys menee, miten vauva voi, miten äti voi jne., niin olette päättäneet rauhoittaa kotinne ensimmäiset x viikkoa (esim. 4 tai 5 tai kuinka monta tahansa) vierailuilta.



Vauvoilta saattaa hyvinkin mennä ensimmäiset pari kuukautta ennen kuin edes oppii yän ja päivän eron, ja siihenkin pitää vauvaa totutella. Jos imetät vauvantahtisesti ja imetys ei ehkä suju alusta asti hyvin, niin oikeasti saattaa päivät vierähtää maidon tahrimassa yöpaidassa. On sitä paitsi ihan järkevää levätä silloin, kun vauva nukkuu. Yhden lapsen kanssa se onnistuukin.



Jos joku ihan väkisin änkeää teille, niin kerro, että parempi ottaa tarjoilut mukaan ja että et sitten välttämättä ehdi seurustella. Kun vielä menet toiseen huoneeseen ovi kiinni imettämään, niin eiköhän vieraat tajua lähteä... Tämä ei kyllä ollut kovin kohteliasta neuvomista.



Ja muista vielä, puhelimet kiinni silloin, kun kaipaatte rauhaa.

Voi että osasit todella tunteella päästää! Uskon todella, että varmasti otti/ottaa päähän tuollainen anoppi! On se ihme että nuo anopit luulevat voivansa toimia miten haluavat.... "pistetän vahinko kiertämään" -mentaliteetia, kenties?

että ette halua vieraita ensimmäisen kahdenkolmen viikon aikana. Sehän on järkevä ratkaisu, itseäni ainakin sukulaisten päivittäiset kyläilyt rasittivat siinä alkuvaiheessa, kun itse olin vielä täysin toipilas enkä pystynyt edes istumaan kunnolla.

ilmoittamatta kun vauva on syntynyt, etkä vastaa kyselyihin. Pakkoko sitä on laittaa sitä txt sieltä sairaalasta - kukaan ei tiedä että on syntynyt jos et sitä itse julista, ja kiellät miestäkin sanomasta.

Kuulostaa karmealta. Mutta sitä kyllä ihmettelen, että miten vaimosi ei saanut suutaan auki ja sanottua ko. tilanteessa omalle äidilleen jotakin. Ensin (ennen kuin tajusin, että kirjoittaja on isä) ajattelin, että vaimosi on kurjasta olotilastaan huolimatta niellyt anoppinsa tollouden ja koittanut pärjätä kolme päivää hammasta purren. Millainen nyhverö vaimosi on?

millaiset teillä oli anopin ensivierailut? Sitä ehkä kammoan kaikkein eniten, kun anoppi on sellanen vähän tuulella käypä.. siis kamala hösö ja toisella kertaa toista mieltä ja toisella toista. Onneksi tämä ei ole hänen ensimmäinen lapsenlapsensa. Hän on nyt työttömänä joten pelkään, että hän alkaa rampata täällä alvariinsa.. kerran oltiin mieheni kanssa kipeitä ja juuri parannuttu kun hän paukkasi meille, niin ensimmäisenä tokaisi ivalliseen sävyyn että teillä tarvittaisiin kyllä kodinhoitajaa) ja tämäntyylisiä juttuja saattaa välillä töksäytellä yhtäkkiä..

Tämä ei nyt ollenkaan vastaa ketjun aloitukseen mutta sympatiseeraan suuresti kun olen samaa kokenut.... Pakko vähän purkaa itteään tähän.

Meidän eka lapsi oli kovasti odotettu ja sitten synnytys meni ihan päin helvettiä. Jouduttiin hätäsektioon ja siinä meinas kuolla sekä lapsi että äiti. Eka viikko meni kokonaan sairaalassa ja toinen viikko siinä, kun 2-kerroksinen asuntomme piti järjestää ihan uusiksi (äidillä vatsa halki ja nitojalla laitettu kiinni = ei pystynyt kulkemaan jyrkissä portaissa ollenkaan). No kolmannella viikolla, siis sitä isyysvapaatahan on 3 vkoa, oltiin jo suht ok kun vauva voi hyvin ja neuvolan täti ei enää käynyt joka toinen tai joka kolmas päivä, niin vihdoin pääsi isäkin vähän tutustumaan vauvaan ja opettelemaan vauvan hoitoa että äiti sais vähän huokaista ja yrittää toipua kivuissaan.

Kohteliaasti oltiin kieltäydytty kaikkien lähisukulaistenkin vierailuista ja kaikki ymmärsivät. Paitsi anoppi joka paasasi olevansa "vauvalle erityinen, tärkeä ihminen". No sitten isä meni töihin kun oltiin oltu 16 päivää kotona ja se 3 vkon isyysvapaa siis loppui. Lopulta huolittiin sitten anoppi kylään, jopa 3 päiväksi ja 2 yöksi, kun lupasi ja vaati, "tarvitsettehan nyt apua ja minä tulen teitä nyt auttamaan että jaksatte!" Ja PASKAT. Eukko hösäsi koko ajan omiaan, sotki vauvan imetysrytmit, sotki asunnossa kaikki asiat, sotki keittiössä eikä siivonnut, koko ajan piti toimittaa ruokatarjoilut pöytään eteensä, sekä naposteltavaa sohvalle, että sai katsoa TV-sarjansa, huudattaen masiinaa niin kovalla että vauvaraukka itki jo senkin takia (luulin että se tuli sitä vauvaa, eikä telkkaria katsomaan?). Apuako antoi? Rouva heittäytyi niin passattavaksi kuin ikinä vaan voi olla. Kaiken huippu oli se, kun isyysvapaansa takia isä joutui tekemään pitkää päivää (10-12 tuntia) koska mitään sijaista ei tietenkään töissä ollut isyysvapaan aikana ja työt oli tosi pahasti kasaantuneet. Sitten väsyneenä kotiin päästyä ei koko iltana saanut vauvaa syliinsä kun "mummin täytyy nyt saada pidellä ja helliä, isähän saa pidellä vauvaa koko ajan!" Siis saihan isä pidellä 3 päivän aikana 15 minuuttia per päivä. Omaa, ensimmäistä lastaan. Joka oli siis 16-18 päivän ikäinen silloin. Tietenkin isän piti auttaa leikattua äitiä ihan kaikessa, mm. peseytymisessä, koska hän oli tosi kipeä rajun leikkauksen jäljiltä ja veritankkausten jälkeenkin hyvin heikkona Näinhän äitiä kuuluukin auttaa, se oli ihan luonnollista. Mutta lisäksi oli siis passattava anoppi PERKELE! Kas kun ei jalkahierontaa vaatinut. Siis mitään muuta se ei tehnyt kuin makasi sohvalla tv:n ääressä ja vaati vauvaa kannettavaksi siihen. Ruokapöytään se nousi ja veskissä käymään. Ohessa sitten maalaili, miten hän "on suunnitellut täydelliset ristiäiset!" ja siihenhän vauvan vanhemmilla ei sitten ollut mitään sanottavaa. Sydämetön paskiainen, sanon minä!

Minä olen siis tuo isä.

Jumalauta että ottaa pannuun vieläkin.

Vihaan anoppia tästä asiasta varmaan hamaan hautaan.

Ettette halua lapsestanne näyttelyesinettä.

Niin ette näe puolia vieraista lainkaan ennenkö putoat taas maan pinnalle! :)



Eikö sinua kiinnosta nahdä muiden ihmisten lapsia?

vauvaa katsomaan. Se oon vain sellaista kohteliasta läppää, luullaan, että tuore äiti haluaa kaikkien kuorossa ihastelevan uutta tulokasta.

Odotan esikoistani ja moni puolituttukin on jo nyt sanonut että me tullaan sitten katsomaan vauvaa syntymän jälkeen. Miten voin kohteliaasti kieltäytyä näistä vierailuista, koska en tosiaankaan halua vauvastamme mitään näyttelyesinettä ja olisi mukava ensin itsekkin tutustua pikkuiseen ja olla rauhassa perheen kesken? Ja jos näitä vieraita tulee, niin miten saan pidettyä vierailut kohtuu pituisina, kun joillain tutullamme on tapana olla sitten se 4h kerralla...

Emme myöskään ole vielä kertoneet anopille, että hän ei todellakaan tule meille hoitamaan lasta. Hän on aiemmin ihan suoraan minulle kertonut kuinka on penkonut ex-miniänsä papereita ja päivitteli kun lapsenlapsen pankkikirjalla oli NIIN vähän rahaa jne. en yhtään luota siihen että miksei penkoisi meilläkin. Jos joskus menen esim parturiin, niin voin viedä lapsen sitten tunniksi hänelle hoitoon...

tai palkkaa teille henkivartija pitämään innokkaimmat fanit loitolla.