Kysymys niille jotka antoivat lapselle äidin sukunimen

mutta noista perusteista tuli mieleen. Kahdessa kaveriperheessä on noin ja äidin sukunimi on selkeästi valittu siksi, että isän sukunimi on ollut "suomenruotsalainen" (vaikka nämä henkilöt eivät sellaisia todellakaan ole), eli vaikeampi kirjoittaa ja sanoa kuin se tavallinen suomalainen, joka on äidillä.

valitsimme sen. Ei siinä sen suurempia perusteluja ollut. Kukaan ei ole ainakaan kommentoinut mitenkään, syitä on toki kysytty. Kerroimme jo raskauden aikana, kun teimme päätöksen sukunimiasiassa. Mies on joskus joutunut selittelemään tuntemattomille, että onko lapsi hänen, kun on eri sukunimi :)

Ja päätimme että siksi lapset saa mun nimen. Miehen isä ei asiasta ollut kovinkaan innoissaan, oli nikotellut aika lailla mutta enköhän anteeksi ole saanut ;)

ja mieskin otti sukunimeni, joten en kai ole ihan oikea tähän vastaamaan mutta vastaan kuitenkin.



Ihmettelyä ei herättänyt se että otettiin koko perhe minun sukunimi. Miehenkin sukulaiset asian ymmärsivät oikein hyvin. Miehen isällä oli asiassa eniten sulattamista, vaikka vain pari minuuttia siihenkin meni.

Meillä on harvinainen (n. 10 kpl maailmassa) sukunimi. Mies itse halusi näin päin ja minulle se tottakai sopi. Kivahan se on että nyt meidän lapsen myötä sukunimi jatkuu eikä kuole kokonaan pois.

Koska emme ole naimisissa. Eipä siitä tullut edes keskusteltua että pitäiskö olla miehen nimi. Ei tullut kyllä itselle mieleenkään... Asutaan vielä ulkomailla ja oma nimeni siis täällä tosi eksoottinen.



Anoppia vähän harmitti kun ei ole omalle nimelle "jatkajaa" mutta pääsi sekin asian yli : )

joten "kostin" ;P



Jos mies saa joskus aikaiseksi kosia, niin olen luvannut että sitten lapsi ja minä otamme hänen sukunimensä.