Eläkeläis-äitini ei myönnä alkoholiongelmaa ja on tapaturma-altis, en osaa suhtautua asiaan
Suoraansanottuna vi&&,taa kuunnella, kun valehtelee ettei ryyppää vaikka aina soittaessaan on kännissä. Olen ollut ymmärtäväinen, enkä ole asiasta yhtä kertaa lukuunottamatta saarnannut, koska isäni kuoli ja äiti masentui tästä. Isäni piti äitiä alkoholin suhteen kurissa ja oli muutenkin se kontrolloiva osapuoli. Nyt kuoleman jälkeen millään ei ole mitään väliä äidille ja voi ryypätä joka päivä.
Nyt sitten äiti on kännipäissään kaatuillut ja viimeisin kaatuminen vie leikkaukseen. Olen kerran jo ripittänyt äitiäni, ettei me lapset jakseta kattoa / kuunnella sitä juomista, koska se tuo mieleen kaikki ikävät muistot lapsuudesta ja että itse tekee valintansa. Ei auttanut enkä minäkään osaa olla vastaamatta "kännipuheluihin".
Mä en vaan pysty suhtautumaan tähän tilanteeseen / leikkaukseen yhtään empaattisesti, koska v**uttaa miten itseaiheutettu asia koko leikkaus on.
Miten pääsen tästä vi**tuksesta eroon ja pystyisin tukemaan äitiäni?
Kommentit (14)
Alkoholistia on vaikea tukea. Jos haluaa raitistua niin sitten voi.
Hänellä on suruja. Soittaa kun on juonut.
Kiitos kommenteista... En vaan kehtaa sanoa, että "nyt olet kännissä, soita selvinpäin", koska pelkään että äiti loukkaantuu tosi pahasti enkä myöskään haluaisi jättää äitiä yksin.
Kait se pitää aikuistua ja sanoa useammin "vastaan", eikä vaan niellä äidin "en-oo-ottanut-alkoholia" -mantraa totena.
T. Ap
Sano että sua ei haittaa vaikka myöntää ottaneensa, että sä et ala saarnata mitään haitoista, on oma valinta ottaako vai ei.
Se on jännä, miten sen humalan huomaa puolesta lauseesta, jos on altistunut sille tarpeeksi. Mun mielestä voit hyvin sanoa, että soittele sit kun olet selvin päin. Näin et ainakaan ole hiljaa hyväksymässä juomista ja voihan sen sanoa ihan ystävällisesti, että mullakin on raja ja se menee tässä.
Tsempi ap, puhun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, miten sen humalan huomaa puolesta lauseesta, jos on altistunut sille tarpeeksi. Mun mielestä voit hyvin sanoa, että soittele sit kun olet selvin päin. Näin et ainakaan ole hiljaa hyväksymässä juomista ja voihan sen sanoa ihan ystävällisesti, että mullakin on raja ja se menee tässä.
Tsempi ap, puhun kokemuksesta.
Kiitos ja voimia sinullekin. Kait se on pakko tehdä näin. Loppu äidin touhuille tulee sitten jollain tavalla, johon minä en voi vaikuttaa. En vaan ymmärrä, mitä äiti tällä voittaa. Mutta vanhempiaan ei voi valita... Mukavaa illanjatkoa kaikille. :) t. AP
Hei, tulin surulliseksi kun luin huolesi. Sinä selvästi välität äidistäsi, ja kannat huolta. Sisimmässi olet ehkä surullinen ja pettynyt, kun ne lapsuudesta asti nähdyt ja koetut asiat tulevat esille, siis alkoholismi. Voi kun voisin, niin raitistaisin äitisi! Itsekin olen äiti, joka tissutteli 20 vuotta. Sitten yhtäkkiä lapset muuttivat heti kun voivat pois kotoa, koska join muka salaa. Sitten join vielä enemmän, rajoituksetta. Kunnes yhtäkkiä sydämeni lähes pysähtyi, tuli kaikenlaista vakavaa. Ihan en kaatuillut, mutta jotain sinne päin. Karmea henkinen säikähdys! Tätäkö haluan loppuelämältäni? Nyt toivoakseni hyvää vauhtia raitistumassa. Uudet suhteet lapsiini. Ja toivottavasti saan joskus olla isovanhempi.
Huoli-ilmoitus sosiaalitoimeen ja asian voi ottaa puheeksi myös sairaalan henkilökunnan kanssa, jos hän kerran on joutunut sinne leikkaukseen. Joskus auttaa, jos auktoriteetiksi mielletty henkilö esim. lääkäri ottaa asian esille äidin kanssa. Omainen kun jotain yrittää, niin ei mene perille, vaan vähätellään ongelmaa ja loukkaannutaan.
Rajojen asettamista suosittelen minäkin. Mikäli äiti jatkaa juomista on tärkeää, että ette mahdollista sitä. Nämä ovat vaikeita asioita. Ei ole helppoa, kun läheinen tuhoaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, miten sen humalan huomaa puolesta lauseesta, jos on altistunut sille tarpeeksi. Mun mielestä voit hyvin sanoa, että soittele sit kun olet selvin päin. Näin et ainakaan ole hiljaa hyväksymässä juomista ja voihan sen sanoa ihan ystävällisesti, että mullakin on raja ja se menee tässä.
Tsempi ap, puhun kokemuksesta.
Kiitos ja voimia sinullekin. Kait se on pakko tehdä näin. Loppu äidin touhuille tulee sitten jollain tavalla, johon minä en voi vaikuttaa. En vaan ymmärrä, mitä äiti tällä voittaa. Mutta vanhempiaan ei voi valita... Mukavaa illanjatkoa kaikille. :) t. AP
Onpa julmasti sanottu että vanhempiaan ei voi valita. Alkoholismi on sairaus, tuskin äiti sitä olisi halunnut, jostain syystä on sortunut. Masennus, suru, ikävä, yksinäisyys jne.
Kuunnella ei tarvitse humalasta, se on selvää, voi sanoa, että soittele kun olet selvä. Mutta halveksia ei kyllä kannattaisi, tuskin olet ihmisenä yhtään parempi. Mietipäs jos äitisi toteaisi, että olisi halunnut paremman lapsen kuin sinä.
En ymmärrä, miksi aloitusta oli yläpeukutettu useampaan kertaan. Eikö ap ymmärrä, että äitinsä on alkoholisti ja siihen nimenomaan kuuluu ongelman kieltäminen? Ja tapaturma-alttius toki on selvää, kun ollaan promilleissa. Turha siinä on äitimuoria ripittää, että lapset, jotka on pienistä asti sitä ryyppäämistä katselleet, ei häntä jaksa, ja sehän masentaa alkoholisoitunutta vielä entisestään. Siinä voi ihan vapaasti jättää äidin vähemmälle huomiolle, jättää vaststaamatta hänen puheluihinsa, jos se ahdistaa ja odotella rauhakseen, josko äidille saattaisi tulla jossain vaiheessa oma halu raitistua. Jos omaa halua siihen ei ole, on muiden ihan turha söpöttää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, miten sen humalan huomaa puolesta lauseesta, jos on altistunut sille tarpeeksi. Mun mielestä voit hyvin sanoa, että soittele sit kun olet selvin päin. Näin et ainakaan ole hiljaa hyväksymässä juomista ja voihan sen sanoa ihan ystävällisesti, että mullakin on raja ja se menee tässä.
Tsempi ap, puhun kokemuksesta.
Kiitos ja voimia sinullekin. Kait se on pakko tehdä näin. Loppu äidin touhuille tulee sitten jollain tavalla, johon minä en voi vaikuttaa. En vaan ymmärrä, mitä äiti tällä voittaa. Mutta vanhempiaan ei voi valita... Mukavaa illanjatkoa kaikille. :) t. AP
Onpa julmasti sanottu että vanhempiaan ei voi valita. Alkoholismi on sairaus, tuskin äiti sitä olisi halunnut, jostain syystä on sortunut. Masennus, suru, ikävä, yksinäisyys jne.
Kuunnella ei tarvitse humalasta, se on selvää, voi sanoa, että soittele kun olet selvä. Mutta halveksia ei kyllä kannattaisi, tuskin olet ihmisenä yhtään parempi. Mietipäs jos äitisi toteaisi, että olisi halunnut paremman lapsen kuin sinä.
Juuri tämä.
Huoli-ilmoituksen tekemisestä ei ole mitään hyötyä, jos huolen kohde ei itse halua apua. Ketään kun ei voi pakottaa hoitoon/ottamaan apua vastaan huoli-ilmoituksen perusteella.
Vanhempani ovat alkoholisoituneet ja hekin suuttuivat, kun otin humalassa soittelut puheeksi. Raivokasta juomisen kieltämistä. Käytännössä välimme ovat katkenet tämän takia. Surullista, mutta tämä tilanne on oman jaksamisen kannalta kaikkein paras.
Voit tehdä hänestä huoli-ilmoituksen sosiaalitoimeen. Käyvät tarkistamassa, pärjääkö henkilö itsenäisesti vai tarvitseeko jotain apua.
Jos hän haluaa juoda, ette voi sille yhtään mitään. Oma elämänlaatunne vain huononee, jos puututte hänen asioihinsa ja äidin elämänlaatu ei siitä parane. Irrottautukaa. Irrottautumisen voi aloittaa vaikka siitä, että ette suostu puhumaan hnen kanssaan jos hän on humalassa.