Mikä tahansa on elämässä mahdollista, jos vain tarpeeksi lujasti tahtoo
Vaikka olisi minkälainen kultalusikka ahterissa syntynyt, menestystä ei saavuteta ilman määrätietoisuutta. Tuskinpa Nallekaan Sammon sai vahingossa jättiosinkoja takomaan, vaikka ei hänen olisi jo olemassa olevan jättivarallisuutensa ansiosta tarvinnut nähdä enää minkäänlaista vaivaa. Mutta hän PÄÄTTI toimia. Toimia ja menestyä.
Minäkin päätin jo varhain, etten jää surkuttelemaan alkoholisti-isäni väkivallan varjoon, vaan teen elämästäni "itseni näköisen" ja menestyn. Varallisuus on oikeastaan vain sivuseikka, mutta tietysti se helpottaa elämää. Olen oppinut, että kaikki on elämässä mahdollista, kunhan vain päättää niin eikä anna seinälle piruja maalailevien pessimistien lannistaa itseään. Lannistajia kun löytyy aina!
Ihan kaikki järjestyy - mutta ei itsestään. Tämän moton avulla olen onnistunut 99 %:ssa asioista, joihin olen ryhtynyt, oli sitten kyse liike-elämästä, ultrajuoksusta tai perheonnesta.
Kommentit (13)
Ainakin ajaa itsensä hulluuteen jos oikein pakkomielteisesti koko ajan jotakin "tahtoo".
Minkähän tasoinen ultrajuoksija sinäkään olet? Tuskinpa hääppöinen. Mun mies juoksi 24 tunnissa 193km.
Eli vaikkapa halvaantunut oppii kävelemään, kun vain tarpeeksi tahtoo, ja sokea näkemään? Vau!
Sinulla on ehkä karu kolaus vielä edessä, kun huomaat, että kaikki elämässä ei olekaan mahdollista. Voit menettää lapsesi, rahasi ja jalkasi, etkä saakaan näitä enää koskaan takaisin.
Voiko joku oikeesti olla noin hölmö? Että MIKÄ TAHANSA on mahdollista? Sairaudetkaan ei mitään estä kun vaan kovasti tahtoo? Sä varmaan elät ikuisestikin jos vaan tahdot.
Tylsä provo. Tylsääkin tylsempi. Vain älyllisesti heikkolahjainen menee esim. jonnekin slummiin sanomaan siellä eläville ihmisille että kyllä kuulkaas te saatte menestystä ja rahaa kun vain oikein kovasti tahdotte. Myykää vaikka nuota roskia ja ruvekkaa juoksemaan.
Mäkin päätin että alan opiskelemaan avaruustiedettä. Mitään en siitä tajunnut mutta istahdin portaille ja oikein kovasti tahdoin ymmärtää niin yhtäkkiä yksi päivä huomasin että vau, nyt mä hiffaan. Ja niin mä pääsin avaruuskouluun kun sinnekin oikein pinnistelemällä tahdoin. Vuoden päästä valmistun ja nyt mä alan tahtomaan ja päättämään notta saan hyvän työpaikan.
Joo, ja lapsettomuudesta kärsivät eivät vain tarpeeksi lujasti tahdo sitä omaa biologista lasta. Sinkut, jotka haluaisivat rakastavan parisuhteen, eivät vain tarpeeksi lujasti tahdo sitä itselle sopivaa ja rakastavaa kumppania ja sitä sopivaa kemiaa. Just, just.
Entä ne alkoholistiperheistä ponnistavat, traumatisoituneet ihmiset jotka sairastuvat mielenterveydeltään jo parikymppisenä ja joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle jo alle kolmikymppisinä? Mitä heidän tilanteessaan auttaa tahtominen? Mutta joo, tavallaan tunnistan ap:ssä vahvuuteen sairastuneen alkoholistiperheen lapsen joka kokee että omavoimaisuus ja tahtominen ovat avain kaikkeen elämässä. Usein näiden ihmisten minuuden kääntöpuoli sitten on se että he salaa tai näkyvästi halveksivat heikkoutta koska eivät itse saaneet olla lapsena heikkoja ja vanhemmuuden kannattelemia.
Höpö höpö. Minulla oli erittäin hyvät edellytykset mukavaan elämään, mutta niinpä vain ajauduin asunnottomaksi melkein kuusikymppisenä, vaikka todella todella todella halusin pitää kotini.