Gradujumi

Aloita kirjoittaminen kirjoittamalla ihan mistä tahansa aiheeseen liittyvästä. Määrittele vaikka käsitteitä. Kun paperilla on jotain tekstiä, saa fiiliksen, että onkin tehnyt jo jotain ja se innostaa eteenpäin.

Eipä ole ikinä ollut motivaatiota.

Pitää valita aihealue, joka kiinnostaa todella. Aihe , johon on intohimo ja johon syvällisesti paneutumisesta on hyötyä työn saannissa. Sen jälkeen pureudut alan kirjallisuuteen ja muihin tutkimuksiin ja harkitset lopullisen rajaukset yms.

Ala vaan kirjoittaa jotain. Vaikka ihan hölynpölyä tai vaikka joku että "mitäs tähän kirjoittaus mutta ainakin tämä teoreettinen termi kuuluu mun juttuun ja liittyy tähän huomioon (tähän se huomio) en muista läfettä mutta tähän toinen tutkija totesi sen jutun jota en muista mut se löytyy kirjasta se ja se"

Eli ihan mitä vaan ala tuottaa niin siitä se lähtee jäsentymään.

Itse tykkään luoda jonkinlaisen sisällysluettelon ensin ja jaan ne otsikot sivuille ja aloitan kirjoittamaan edes jotain niiden otsikkojen alle.

Kuulin itse vinkin, että avaa työ joka päivä ja kirjoita vaikka yksi lause.

Aion käyttää tätä kun se aika koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ala vaan kirjoittaa jotain. Vaikka ihan hölynpölyä tai vaikka joku että "mitäs tähän kirjoittaus mutta ainakin tämä teoreettinen termi kuuluu mun juttuun ja liittyy tähän huomioon (tähän se huomio) en muista läfettä mutta tähän toinen tutkija totesi sen jutun jota en muista mut se löytyy kirjasta se ja se"

Eli ihan mitä vaan ala tuottaa niin siitä se lähtee jäsentymään.

Itse tykkään luoda jonkinlaisen sisällysluettelon ensin ja jaan ne otsikot sivuille ja aloitan kirjoittamaan edes jotain niiden otsikkojen alle.

Olen tuplamaisteri, joten kokemusta on jumeista 😅

Oletko jo kerännyt aineiston graduasi varten? Jos olet, aloita kirjoittaminen metodi-luvusta eli mitä olet tehnyt konkreettisesti, millainen aineisto sinulla on, keitä ovat tutkimushenkilösi, mitä analyysimenetelmää käytät jne.

Kirjoittamisessa kannattaa muistaa, että sitä ei tarvitse kirjoittaa järjestyksessä johdannosta alkaen, vaan järjestyksen päätät sinä.

Suurkiitos näistä sanoista ja kannustavista neuvoista jo nyt. Kun kaikki on päässä, pöydillä ja hyllyillä yhtä kaaosta, on vaikea päästä alkuun. Juuri nuo konkreettiset keinot auttaa.

Tekstin tuottaminen ahdistaa, kun syntyvä tuotos vaikuttaa naivilta ja puutteelliselta. Tyhjän ruudun kammo. Eikä kahden vuoden eristys muusta maailmasta ainakaan helpota mielekkyyden kokemusta.

Ap

Mä olen juuri tekemässä opinnäytetyötä. Mun jumi liittyy siihen, etten osaa kirjoittaa mitään järkevää omaa tulkintaa lähdeteksteistä. Kirjoitan vain samoja juttuja vähän lauseita muuttaen. Onko kenelläkään tähän sanottavaa/kokemuksia?

Yleiseen ilmaisulliseen jumiin - vaikka kysymyksesi liittyi erityisesti gradun tekemiseen, niin voin sanoa omakohtaisen kokemuksen perusteella, että sain itse tuotettua aika mukavasti tekstiä, jäsenneltyä ja editoitua aikaisempaa, siksi että virkistäydyin.  Nimittäin olen itsekin ollut aika eristyksissä pari vuotta ja se on aikaansaanut mielen jumeja, tunne-elämän jumeja, itseilmaisun jumeja, kehollisia jumeja ja kun lähdin tapaamaan ystäviä, naurettiin ja laulettiin ja menin kävellen mennen tullen kirpeässä säässä, niin jotain jumeja siinä kirposi, nukuin hyvin ja nousin virkeänä aamulla ja kummasti lähti soljumaan.

Minulle toimii myös jokin komedia, hierojalla käynti ja tanssitunnilla käynti, mutta tanssin kotonakin aika usein, ja pidän kirjoitustaukoja tanssien muutaman minuutin. Siinä on kaikenlaiset jumit saaneet kyytiä.

Eli liike-ääni-itseilmaisu-omaehtoisuus on toiminut. 

Ajattelen että jos pääsisit kosketuksiin että mitä se tyhjän ruudun kammo on, todella? Täydellisyydentavoittelua? Epäonnistumisen pelkoa? 

Olen itse perfektionisti ja ketjussa mainitut tavat ovat toimineet, kun vaan alkaa tuottaa tekstiä siitä se on lähtenyt.

Tauota kirjoittamista. Käytä Pomodoro-tekniikkaa, 25 minuuttia työtä, 5 minuutin tauko. Tauon aikana voit tehdä jumppaliikkeitä, käydä hakemassa kahvia/vettä, käydä ulkona. Oleellista on että sen 25 minuuttia teet aina työtä, pysyt asiassa, luet ja kirjoitat. Voit päättää, että teet gradua max. 4 tuntia päivässä vaikka tuota em. tekniikkaa käyttäen ja sitten annat aivojen levätä seuraavaan päivään. Kirjoitustyön voi myös katkaista kävely- tai hiihtolenkillä.

Itsehän hankin sellaisen gradun tekijän oppaan for dummies. Kyllä lähti.

Motivoitua? Saat etapin suoritettua. Ehkä parempaa palkkaa. Paremman eläkkeen. Arvostusta yhteiskunnalta, sukulaisilta. Onnistumisen tunteen. Ota viiniä huikka ja aseta rima tarpeeksi alas. Suolla tekstiä. Aina voi karsia.

Palastele tekeminen pieniin osiin. Listaa ne selkeästi itsellesi. Aloita illalla ihan vaan vähän, niin seuraavana aamuna on helppo jatkaa.

On niin hieno fiilis, kun gradu on valmis. Voi sitä huoletonta elämää!

Mä päätin, ja pidin, täyskiellon palstalle. Muuten en olisi onnistunut.

Jos sinulla ei ole ketään, jolle oikeasti alkaisit selittää tutkimustasi ääneen, niin puhu se nauhalle. Kerro, mitä olet tekemässä, miksi, millä tavalla jne. Älä kirjoita vaan puhu. Ihan puhekielellä, kuten selittäisit kaverille. Asiat selkeytyvät usein puhumalla, parhaimmillaan tulee ihan uusia oivalluksia.

Kirjoitat ne sitten jälkeen päin myös paperille. Prosessikirjoittaminen on sinulle varmaan muutenkin tuttua?

Tee sisällysluettelo ja ala kirjoittaa vaikka yksi luku/akakuku kerrallaan. Päätät, että joka päivä kirjoitat jotain.

Vierailija kirjoitti:

Tee sisällysluettelo ja ala kirjoittaa vaikka yksi luku/akakuku kerrallaan. Päätät, että joka päivä kirjoitat jotain.

akakuku = alaluku

Vierailija kirjoitti:

Palastele tekeminen pieniin osiin. Listaa ne selkeästi itsellesi. Aloita illalla ihan vaan vähän, niin seuraavana aamuna on helppo jatkaa.

On niin hieno fiilis, kun gradu on valmis. Voi sitä huoletonta elämää!

Itselleni tuo ei olisi toiminut ollenkaan. Kirjoitin graduani puuskissa; joinakin iltoina syntyi useita sivuja, joinakin ei ollenkaan. Kirjoitin, kun oli inspiraatio ja silloin kirjoitin juuri niin pitkään kuin tekstiä tuli. Puhtaaksikirjoittaminen ja rönsyjen karsiminen tapahtui sitten myöhemmin.

Viitekehys on hankalin ja se usein muokkaantuukin työn edetessä. Nyt kun oon tehnyt gradun niin aloittaisin metodiluvusta, sen saa aika nopeesti kasaan.