G: Miksi hankitte kolmannen lapsen?

Me oltiin aina ajateltu, että olisi ihanaa jos lapsilla olisi sisaruksia. Toinen lapsemme kuoli kohtuun, joten ajattelimme, että totta kai yritämme sitten saada kolmannen lapsen. Meidän tapauksessa lapsia ei niin vain hankita, joten jokainen lapsi on lahja. Toivottavasti saamme elävän kolmannen lapsen.

Haaveilimme mieheni kanssa jo seurusteluaikoina isosta perheestä, siinä varmaankin tärkein syy kolmannen lapsen hankkimiseen. Kahden lapsenkin kanssa oli ihan kivaa, mutta meille se ei vielä tuntunut "kokonaiselta" perheeltä. No, se neljäs jäi jo sitten hankkimatta.

minulla ainakin ole sellainen olo, että meidän perheeseen mahtui vielä.



Ja nyt kun tuo kolmas on 4kk niin on jotenkin sisäinen rauha. Olisin varmasti katunut vanhempana jos ei olisi edes yritetty.

koska haluttiin, ei siinä sen kummempaa =)

koska haluttiin, ei siinä sen kummempaa =)

että miestä piti hieman houkutella ;)

Esikoisella ja keskimmäisellä on kuusi vuotta ikäeroa, joten kolmas syntyi keskimmäiselle kaveriksi. Muuten meillä olisi kaksi yksinäistä lasta.

miehelle toinen. Mies halusi toisen lapsen ja ei minulla ollut mitään asiaa vastaan. Tämä määrä meille riittää ja enempää ei tule.



Ei siis tarvinnut kenenkään ketään pehmitellä =)

kolmesta lapsesta. Sitten toisen synnytykseen meinasin kuolla, joten ajatus tuntui hetken vieraalta. Pian kuitenkin kahden lapsen perhe alkoi tuntua keskeneräiseltä. Kolmas on työn alla :)

meidän oma pieni iltatähtemme. Iski vain hirveä vauvakuume, niinpä tuo rakkauden hedelmä putkahti meille.

Itse olen ainut lapsi joten toivoin lapsilleni sisaria ympärilleen mutten kuitenkaan tahdo 3 lasta enempää kun se tuntuisi jo liian suurelta perheeltä kaiken kannalta...

Nyt meillä on 3 ihanaa lasta joista saamme olla kiitollisia. Aivan ihania ja hyvin on mennyt.

mulla ex-suhteesta 1 lapsi, ja isolla ikäerolla on ekaan yhteiseemme.

Olin asennoitunut (mieheni kommenteista päätellen), että meille ei enempää lapsia tule, mutta mieheni aloitteesta meille tuli kolmas (siis mieheni toka, mun kolmas), pienellä ikäerolla keskimmäiseen.

Olimme heti samaa mieltä.

Ja aika pian oltiin samaa mieltä siitäkin, että halutaan lisääkin lapsia, eli meillä on kolmaskin yhteinen, ja neljättä yhteistä yritellään.

koska toivoimme paljon lapsia. Kaksi olisi tuntunut jotenkin liian vähältä ja kolme on meille juuri sopiva määrä. Nyt kun lapset on saatu, perhe on kasassa. Jos emme olisi tehneet/saaneet kolmatta, luulen että se olisi aina kaihertanut mieltäni. Neljättä meille ei tule koskaan :-). Tämä on ollut molempien yhteinen päästös...

2 lasta vaikka oli, tunsin koko ajan, että "yksi puuttuu vielä joukosta".



Onneksi kolmonen sai alkunsa helposti (kaksi edellistä menivät pitemmän kaavan mukaan), joten sekin auttoi asiaan. Miestä piti hieman pehmitellä, mutta tottui nopeasti asiaan, kun kaikki kävikin meidän yllätykseksi niin "helposti".



Pikku kolmosen jälkeen meidän perheestä tuli täysi. =) Vauvakuume ei enää vaivaa, kolmonen tyydytti mun vauvankaipuun täysin.



Ihana olla näin, kun tietää että perhe on nyt tässä! Nelosta meille ei tule.



Kolme lasta on just sopiva määrä meille miehen kanssa. =)

toisen jälkeen jäi vielä vauvakuume. Ja kolmas sen taisi hoitaa, että neljättä tuskin tulee ;)

Mitä enemmän sisaruksia, sen mukavampaa. Meille tosin riitti 3. Yksi "järkisyy" oli se että miehellä ja minulla on molemmilla 2 sisarusta. Jos olisi vain yksi, niin tuntuisi jotenkin orvolta. Nyt on aina ollut sisarus jolle soittaa jos tarvitsee vaikka seuraa. Jos ei toinen pääse, niin yleensä toinen pääsee. Minusta tuntuu enemmän perheeltä kun lapsia on enemmän kuin kaksi.

minä äiti olen isosta perheestä ja olen aina myös itse halunnut enemmän kuin kaksi lasta. Sisarukset on niin loisto juttu, että haluan omilla lapsillani niitä olevan mahdollisimman monta!

Mieheni taas on kaksilapsisesta perheestä ja hän olisi mielellään tyytynyt kahteen lapseen.



Kättä siis väännettiin aikas kauan ennen kuin isäntä suostui kolmanteen...joka on nyt siis tuloillaan.

vaan tuli. Niinku esikoinen ja keskimmäinenkin. :)

sitten leikkikaveri.



Ole varovainen, täällä ollaan kateellisia jos jollain on enempi lapsia kuin lukijalla.



Meillä siis neljä ja kun kerran oikein hehkutin, kuinka on hieno elämä (mitä ei olisi vain kolmen kanssa), niin ai sitä kateellisten ruoskintaa =)



Juu, tunnustakaa vaan: yleensä jätetään antamatta lapselle elämä ihan omasta mukavuudenhalusta.

oli vähän niinkuin ylläri, kuukautiskierron loppuvaiheessa saanut alkunsa siitä yhdestä kerrasta ilman ehkäisyä.Jännä juttu kyllä kun mulla koko ajan sellainen tunne ennenkuin aloin kolmatta odottamaan että yksi puuttuu vielä.Miehelle olisi riittänyt nämä kaksi, joten tämä pikku yllätys todella halusi tulla meille,koska en uskonut olevani raskaana vaikka oireita kyllä oli.

kans kolmas haaveissa koska tuntuu että porukasta puuttuu vielä joku! Ei se neljäskään kyllä ihan mahdoton ajatus ole...