Yhteenmuutto tai ero
Ollaan oltu naiskumppanin kanssa vasta 2kk ja tässä alkuhuumassa kerkesin jo ehdottaa hänelle yhteenmuuttoa ja hän oli ruennut jo asian suhteen tekemään asioita. (Etsimään tältä paikkakunnalta työpaikkaa, meillä 80km etäisyys) ja itselle alkoi tulemaan epävarma olo että onko oman hyvinvoinnin takia sittenkään hyvä idea muuttas vielä yhteen kun viime suhteen seurauksena sain kovan stressitilan ja uupumustilan mistä toivun edelleen ja huolettaa jos meneekin lusikat nopeasti jakoon kun näin vähän aikaan tunnettu vasta. No tämän seurauksena hän halusi erota ja kuulema petin luottamuksen häneen ja hän ei voi enää luottaa muhun ja näyttäydyn nyt hänen vanhempien ja kavereidensa mielestä epäluotettavana ja epäkypsänä ja tosi törkeänä ihmisenä. Kuitenkin vielä sanoi että jos muutamme yhteen niin voidaan palata yhteen. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Kommentit (36)
Joo, ehkä toi ei tosiaan ole se ikuinen kumppani. Parempi vaan erota ja sitten seuraavan kanssa pidät mölyt mahassasi vaikka kuinka panettaisi, eiks niin?
Ei herätä mitään ajatuksia. Ajattele itse.
No ei vaikuta kovin ymmärtäväiseltä ihmiseltä jos erolla uhkailemalla haluaa painostaa yhteen muuttamaan. Itse eroisin.
Vierailija kirjoitti:
No ei vaikuta kovin ymmärtäväiseltä ihmiseltä jos erolla uhkailemalla haluaa painostaa yhteen muuttamaan. Itse eroisin.
Oli alussa sanonut että ei tule hyväksymään että lupauksia petetään niin sen seurauksena ei ymmärrä asiaa.
Naisen olisi pitänyt ymmärtää jo lopettaa teidän suhde. Ehkä hän tekikin sen ja on nyt hengenvaarassa kaltaisesi reppanan takia.
Oli miten oli niin erota kannattaa.
En itsekään jatkaisi suhdetta, jos tuolla lailla vedetään heti alussa matto jalkojen alta. Tyhjät puheet jatkunee tulevaisuudessakin?
Aika nopeaa toimintaa minun mielestä. Alkuhuuma menossa jne. Minä ja mies seurusteltiin 5v ennen kuin alettiin puhua yhteenmuutosta. Tosin naimisissa ei olla, vaikka nyt mieheksi sanonkin. Poikaystävä 45v iässä on jotenkin ehkä vähän väärä sana. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen ettei muuteta yhteen. Molemmat asunut kerran jo kumppanin kanssa ja molemmilla hiersi samat asiat suhteissa. Päätettiin ettei muuteta yhteen, koska ihminen tarvitsee sitä omaa aikaa tai ainakin me tarvitaan ja 24h, kun katsot toista, niin ei se meillä toimi. Nyt kun molemmilla omat kodit ja tekee mieli olla yksin pari päivää, niin suhde tuntuu koko aika hyvältä. Ei se ole sama, jos on vaikka toisessa huoneessa 2 päivää, jos asuis yhdessä ja toinen ei sanois sanaakaan. EI se ole sama. Molemmille eka kunnon toimiva suhde ja se on juuri siksi, kun ei asuta yhdessä. Meidän ystävät ei ymmärrä kuviota yhtään. Miten ootte rakastavaisia, jos ette jaa samaa asuntoa. Onko samassa asunnossa nyt se oikean suhteen merkki.
Jos tapailumies 2kk seurustelun jälkeen ehdottaisi yhteenmuuttoa, nauraisin vaan. Jos olisi tosissaan, niin todennäköisesti eroaisin. Aikuiset ei tee tuollaisia päätöksiä muutaman viikon tutustumisen jälkeen.
Miksi se enää haluaa muuttaa kanssasi yhteen? Että ei kehtaa jatkaa seurustelua kanssasi ja loukkaantui muutenkin tuosta tuuliviiriydestäsi. Mutta kuitenkin voisi tuolla ehdolla haluta jatkaa seurustelua kanssasi? Siis haluaisi nyt vielä muuttaa yhteen joksikin aikaa kun meni siitä jo tutuilleen kertomaan? Vaikka kanssasi ei haluakaan seurustella ja teidän seurustelusta meni jo maku? Hankkikaa nyt ihmeessä lapsi tältä istumalta, toivottavasti tulee kaksoset niin kerkeätte saada sisaruksen sille ennen kuin tulee ero.
Vierailija kirjoitti:
Aika nopeaa toimintaa minun mielestä. Alkuhuuma menossa jne. Minä ja mies seurusteltiin 5v ennen kuin alettiin puhua yhteenmuutosta. Tosin naimisissa ei olla, vaikka nyt mieheksi sanonkin. Poikaystävä 45v iässä on jotenkin ehkä vähän väärä sana. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen ettei muuteta yhteen. Molemmat asunut kerran jo kumppanin kanssa ja molemmilla hiersi samat asiat suhteissa. Päätettiin ettei muuteta yhteen, koska ihminen tarvitsee sitä omaa aikaa tai ainakin me tarvitaan ja 24h, kun katsot toista, niin ei se meillä toimi. Nyt kun molemmilla omat kodit ja tekee mieli olla yksin pari päivää, niin suhde tuntuu koko aika hyvältä. Ei se ole sama, jos on vaikka toisessa huoneessa 2 päivää, jos asuis yhdessä ja toinen ei sanois sanaakaan. EI se ole sama. Molemmille eka kunnon toimiva suhde ja se on juuri siksi, kun ei asuta yhdessä. Meidän ystävät ei ymmärrä kuviota yhtään. Miten ootte rakastavaisia, jos ette jaa samaa asuntoa. Onko samassa asunnossa nyt se oikean suhteen merkki.
No voihan yhdessä asuvillakin olla vaikka vapaa-ajanasunto tai vene tai mitä vaan, missä voi sitten olla ihan yksinkin. Av-palstalaisilla on taas mielikuvitus niin rikasta, pitää vaan päästä jotenkin sitä omaa päätöstä vahvistamaan näillä jutuilla. Listataan mitä ei voi tehdä yhdessä asuva, mitä ei voi tehdä perheellinen jne.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään jatkaisi suhdetta, jos tuolla lailla vedetään heti alussa matto jalkojen alta. Tyhjät puheet jatkunee tulevaisuudessakin?
Sille oli syynsä miksi tein näin ja liian alkuhuumassa tuli ehdotettua tätä ja ehdotin jopa yhteenmuuttoa myöhemmin tänä vuonna mutta kuulema ei käy eikä onnistu. Se on joko nyt tai ei koskaan.
Kumpikin olette nyt vähän sekaisin. Menit impulsiivisuuksissas puhumaan höpöjä ja nainen vetää nyt ihan yli. Ei tuo ole syy erota. Ihan syystäkin aloit jarruttelemaan, koska tahti on tosi nopea.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään jatkaisi suhdetta, jos tuolla lailla vedetään heti alussa matto jalkojen alta. Tyhjät puheet jatkunee tulevaisuudessakin?
Minä olisin lyönyt jarrut päälle siinä kohtaa, kun mies alle kahden kuukauden tuntemisella alkaa puhua avoliitosta. Kahden vuoden jälkeen ymmärtäisin, en kahden kuukauden.
Ehtikö nainen irtisanoutua työstätään ja irtisanoa asunnon toisella paikkakunnalla?
Älä nyt pakolla muuta yhteen. Kyllä sen pitää lähteä ihan oikeasta halusta asua yhdessä tai tulee isoja ongelmia.
Uutta muijaa putkeen
Äläkä ehdottele sille uudelle yhteenmuuttoa ennen vuoden seurustelua
Vierailija kirjoitti:
Jos tapailumies 2kk seurustelun jälkeen ehdottaisi yhteenmuuttoa, nauraisin vaan. Jos olisi tosissaan, niin todennäköisesti eroaisin. Aikuiset ei tee tuollaisia päätöksiä muutaman viikon tutustumisen jälkeen.
Eikö?
Me menimme mieheni kanssa kihloihin kuukauden päästä ensi tapaamisesta, naimisiin viiden kuukauden päästä. Nyt takana kohta 30 v onnellista yhdessäoloa :))))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tapailumies 2kk seurustelun jälkeen ehdottaisi yhteenmuuttoa, nauraisin vaan. Jos olisi tosissaan, niin todennäköisesti eroaisin. Aikuiset ei tee tuollaisia päätöksiä muutaman viikon tutustumisen jälkeen.
Eikö?
Me menimme mieheni kanssa kihloihin kuukauden päästä ensi tapaamisesta, naimisiin viiden kuukauden päästä. Nyt takana kohta 30 v onnellista yhdessäoloa :))))
Ja siis olimme yli kolmekymppisiä.
En todellakaan muuttaisi yhteen noin lyhyen yhdessäolon jälkeen.