Olen koko ajan pahalla tuulella- onko se vaihdevuosien oire?
Vai pitääkö muilta osin tarkastella elämäänsä?
Oon 45 v ja oon huomannut olevani tosi ärtyisä jatkuvasti.
Sydämessäni olen kiitollinen monestakin asiasta mutta arjessa hyvinkin pahan tuulinen.
Olen jotenkin onneton ja tyytymätön, en edes muista koska olisin nauranut viimeksi kunnolla.
Elämässä on tosin ollut viime aikoina yllättävän paljon vastoinkäymisiä että sinänsä ei ihme että vetää mielen matalaksi- oon kärsinyt terveydellisistä ongelmista, taloudellisista sekä ihmissuhteissa ollut minusta riippumattomia ulkopuolisen aiheuttamia kriisejä., jotka vaikuttaneet perheen hyvinvointiin.
Osaako kukaan edes samastua?
Tämä martyyriys on myös yksi oireistani
Kommentit (27)
Kyllä useinkin on. Liittyy siihen että ei välttämättä tule nukutuksi kunnolla, ja tietenkin hormoneihin. Mutta mielestäni elämän "kokeminen" jotenkin vaan kiristää ihmisen pinnaa niin että jossain kohtaa tulee lopulta mitta täyteen, yleensä jossain neljänkympin lopuilla.
Mua kyllä nimenomaan koko ajan nukuttaisi- ehkä en nuku sitten öisin kunnolla kuitenkaan
Nimenomaan yksi vaihdevuosioireista. Hormonit, ensin teini-iässä ja sitten keski-iän loppupuolella. Kannattaa tankata vitamiineja, mua on auttanut erityisesti D&omegat, unohtamatta muitakaan.
Luontaistuote Chellosta sain apua järjettömiin yöhikoiluihin, ei poistanut kokonaan, mutta vähensi huomattavasti. Ei tarvinnut herätä parin tunnin välein vaihtamaan kuivaa pyyhettä alle (oli pakko olla pyyhe ja varapyyhe imemässä suihkulähdehikoilua).
Minkä ikäisenä sulla alkoi tuo yöhikoilu?
Mulla ei sitä vielä ole, menkatkin on mutta selkeästi lyhenee vuotoaika.
Muutama vuosi sitten oli sellaista oiretta että yhtäkkiä lehahdin punaiseksi naamasta ja kaulalta ja naama hikoili. Sitten se vaan loppui kuin seinään.
Siis tämä negatiivisuus ja ärtyisyys on todella sellaista etten tunne itseäni. Olen jokaiseen asiaan lähdössä kuin viimeiseen taisteluun.
Ja vielä kuinka kauan kesti noiden luontaistuotteiden aloittamisen jälkeen että olo helpotti?
Vaihdevuodet on täysin normaali asia. Ei siis sairaus. Helpotusta voi etsiä itse monista asioista.
Ruokavalio ym.
Mitä siis esim ruokavalion suhteen suositat?
Sokerit on mulla aika minimissä, kasvisruokapainotteinen muuten.
V..ttaa raskaasti usein töissä, kun se kypsyttää. Myös alapää kutisee. Sain paikallista estrogeenipuikkoa siihen vaivaan gyneltä. N53 v
Ei ole mielestäni vaihsevuodet vaan hirveä kuormitus. Mulla samaa. Ollut nyt 3v ajan järkytävien vastoinkäymisten sarja, meni työt, meni rahat, lähisukulainen uhkailee ja terrorisoi, olen ollut vuoden pahasti uneton. Aivan loppu, apua ei saa mistään, terapiaan en pääse kun en ole masentunut (lääkäri sanoo että oikein reipas olet!) ja eipä ketään kiinnosta mun olot. Kaikki kaatui päälle joten kyllä pinna kiristyi. On kivaa ja helppoa silloin joo kun asiat on hyvin, sen sijaan kun kaikki - todellakin liki KAIKKI - menee päin persausta niin jaksaminen vaan loppuu.
Mulla vaihdevuodet aiheuttivat vain totaalisen unettomuuden. Kun olin ollut 2 viikkoa nukkumatta, marssin gynekologille ja aloitin hormonikorvaushoidon. Sen jälkeen elämä on jatkunut normaalisti. Olisin varmaan työkyvytön ilman hormoneja.
Meinastko, että olet ollut aikaisemmin tyytyväinen ja hyväntuulinen?
Kuvailisiko esimerkiksi puolisosi sinua iloiseksi ja leppoisaksi naiseksi? Tuskin.
Valehtelematta voin sanoa, että olen ollut iloinen, onnellinen , tasapainoinen ja ihmisten seurassa viihtyvä.
Ihan pikku hiljaa syksyn mittaan olen havahtunut siihen kuinka iloton ja jäykkä olen.
Oon huomannut et todella monet 45-55 vuotiaat naiset on aina huonolla tuulella ja todella rasittavia. Hanki lääkäristä apua ennen kuin kaikki vihaavat sinua.
Mulla on lääkäriaika onneksi varattuna. Ehkä hormonitasapaino tutkitaan.
Mitä muuta vinkkejä olisi?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mielestäni vaihsevuodet vaan hirveä kuormitus. Mulla samaa. Ollut nyt 3v ajan järkytävien vastoinkäymisten sarja, meni työt, meni rahat, lähisukulainen uhkailee ja terrorisoi, olen ollut vuoden pahasti uneton. Aivan loppu, apua ei saa mistään, terapiaan en pääse kun en ole masentunut (lääkäri sanoo että oikein reipas olet!) ja eipä ketään kiinnosta mun olot. Kaikki kaatui päälle joten kyllä pinna kiristyi. On kivaa ja helppoa silloin joo kun asiat on hyvin, sen sijaan kun kaikki - todellakin liki KAIKKI - menee päin persausta niin jaksaminen vaan loppuu.
Totta!
Tämä kuormitus on ollut todella valtava ja elämäntilanne kuulostaa muuten melkein samalta - minulla ei työt ole menneet mutta taloudellisia huolia jatkuvasti silti.
Tuntuu että moni asia on taistelua päivästä toiseen.
Aina kun yhdestä asiasta selviää, tulee toinen vastoinkäyminen.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä kuinka kauan kesti noiden luontaistuotteiden aloittamisen jälkeen että olo helpotti?
Parin viikon sisään alkoi helpottamaan havaittavasti. Mä aloin hikoilemaan jo nelikymppisenä ja sitä on kestänyt nyt yli kuusi vuotta jo. Heti kun pidän taukoa Chellosta, niin jo taas alkaa.
Up jos sattuisi olemaan vaihdevuosikurssilaisia linjoilla
Sama täällä. Elämä on mennyt ilottamaksi rämpimiseksi, työtä, kotitöitä, kauppareissuja, lasten asioita. Viikonloppuisin tylsää lenkkeilyä ja telkan ääressä istumista. Tiedän että pitäisi tehdä jotain kivaa miehen tai kavereiden kanssa tai vaikka yksin. En saa aikaiseksi lähteä minnekään.
Olen kohta 47 ja vaihdevuodet iski päälle todella rajuina syksyllä. Kuumat aallot, limakalvojen,myös suun ja silmien kuivuminen. Mulle tuli aluksi raskausmaista pahoinvointia ja rintojen arkuutta, ilmeisesti hormoonit meni aivan sekaisin. Onneksi nuo oudoimmat oireet menivät pian pois. Yleistä huolta omasta terveydestä ja yövalvomista on.
Tyttäreni sanoi aina että äiti on aina iloinen. Nyt en tosiaan ole.
Ihan tyypillistä vaihdevuosissa. Menee aikanaan ohi.
Kukaan ei ole pahalla tuulella. Kaikki ovat onnellisia. Sinä olet selkeä poikkeus.