Lue keskustelun säännöt.
Olen päättänyt, etten koskaan aio olla kenenkään omaishoitaja
04.02.2022 |
En aio alkaa omaishoitajaksi vanhemmilleni, en muillekaan sukulaisilleni tai edes aviopuolisolleni, mikäli hän sairastuu. Lapsia minulla ei ole (en voi saada ja olen asian hyväksynyt jo nuorena), joten sekään tilanne ei voi tulla eteen.
En aio uhrata elämääni kenenkään muun vuoksi, vaan haluan ihmissuhteissani keskittyä ihan siihen ihmissuhteeseen, enkä kenenkään hoivaamiseen. En myös missään tapauksessa salli, että kukaan läheiseni alkaisi minun omaishoitajakseni. Olen mm. puolisolleni sanonut, että mikäli minä vammaudun niin, etten ole enää tässä maailmassa, niin haluan hänen jatkavan elämäänsä, koska rakastan häntä. En halua hänelle sellaista elämää. Jos minä vain pystyn itseni joskus järjestämään johonkin hoitokotiin sellaista tarvitessani, niin aion tehdä sen ihan itse.
Omasihoitajuudesta kieltäytyminen ei tarkoita, ettenkö yrittäisi kaikin tavoin läheiselleni hänen tarvitsemansa avun. En vain itse halua sitä hoitoapua toteutttaa 24/7.
Miksi itsensä uhraaminen muiden vuoksi näetään niin upeana ja omaishoitajuudesta kieltäytyviä syyllistetään? En voi ymmärtää.
Kyllä, tämän aloituksen inspiroi Ilta-Sanomien juttu, josta luin vain otsikon, kun oli maksumuurin takana.
Kommentit (25)
Niin minäkin ajattelin. Mutta kun tilanne on yhtäkkiä päällä, ei olekaan vaihtoehtoja. Äärimmäinen shokki kun tuttu läheinen onkin yhtäkkiä niin huonossa kunnossa, ettei pärjää yksin, eikä yhteiskunta autakaan. Vaikea jättää rakasta ihmistä muiden armoille, kotihoidon 15 min käynneille/päivä, tai esim. fyysisesti aktiivista muistisairasta yksin kotiinsa sekoilemaan. Etenkin kun nykyisin kaikki pyritään hoitamaan kotona, muistisairaskaan ei saa helpolla mistään apua, eikä pääse todellakaan hoitokotiin ennen kuin on karmean huonossa kunnossa. Vaatii äärimmäistä kykyä kovettaa itsensä siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä päätös. En suosittele tätä kenellekään.
Olisin mäkin mieluummin ottanut terveet vanhemmat.
Olen ollut omaishoitaja. Arki voi olla uuvuttavaa. Nyt olen alkanut miettiä ikääntyviä vanhempiani. Ehkä voisin ryhtyä heidän omaishoitajakseen. Niin pitkään, kun pystyvät kotona elämään hyvää elämää. Asua naapurissa ja käydä muutaman kerran päivässä katsomassa kuulumiset. Hoitaa lääkkeet ja lääkärikäynnit. Katsoa illalla TV:tä ja huolehtia ruuista ja siivouksesta. Hyvin sairaalle laitos on hyvä paikka.
Saattohoito omaishoitona voisi olla esimerkiksi liian raskasta.
Kun hoivaa jotain, tulee tarpeellinen olo. Olen ilmeisesti väärällä alalla.
Omista vanhemmista mietin, että ovat aikanaan hoivanneet minua. Minun velvollisuuteni olisi hoitaa heitä vanhana. Sillä tavalla, että heillä olisi mahdollisimman hyvä loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan varsinaisesti halua omaishoitajaksi, mutta tilanteen tullessa ajankohtaiseksi voi olla, että käytännön syyt (taloudelliset jne.) kuitenkin vievät siihen ratkaisuun. Tai ei vain halua hylätä itselleen rakasta ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan varsinaisesti halua omaishoitajaksi, mutta tilanteen tullessa ajankohtaiseksi voi olla, että käytännön syyt (taloudelliset jne.) kuitenkin vievät siihen ratkaisuun. Tai ei vain halua hylätä itselleen rakasta ihmistä.
Ei se taloudellisesti ole mikään kultakaivos. Monesti pakon sanelemaa. Hyvää hoitoa on vaikea saada. Ja ei tosiaan halua hylätä rakasta ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on reilusti vanhempi mies ja ollaan suhteen alkupuolella aikoinaan sovittu yhdessä että jos suhde kestää, niin toisen omaishoitajaksi ei todellakaan pidä alkaa, eli siis todennäköisesti minä hänen, mutta koskaan ei tiedä miten elämä menee. Asia hoidetaan jotenkin muuten, kumpikaan ei haluaisi toisen tuhlaavan elämäänsä siihen että hoitaa toista 24/7. Meillä on molemmilla ihan hyvät säästöt ja sijoitukset ja tullaan niitä kartuttamaan vastedeskin, myös tätä asiaa ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Omista vanhemmista mietin, että ovat aikanaan hoivanneet minua. Minun velvollisuuteni olisi hoitaa heitä vanhana. Sillä tavalla, että heillä olisi mahdollisimman hyvä loppuelämä.
Olen samaa mieltä, vaikka en luonteeltani ole hoivatyyppi. Jos omaishoitajan tilanne tulee eteen, niin en tiedä mitä tekisin. Omista läheisistä on pidettävä huolta, yhteiskunta ei sitä tee. Yksinäinen sairas vanhus on todella pulassa nykysuomessa. Jos haluaa edes jossain määrin kohtuullista elämää, niin on oltava omia lapsia tai muita läheisiä, jotka auttavat.
Ap:n tapaista julistusta en tekisi. Elämä heittelee ja tilanteet muuttuu. Sitten kun hän on vanhus, niin mielipiteet ja asenteet ovat saattaneet muuttua moneen kertaan. Se suru ja lohduton yksinäisyys jossain hoitolaitoksessa... Onneksi minulla on lapsia ja uskon heidän huolehtivan minusta, jos itse en kykene. Läheisille olen ilmoittanut, että "letkuissa" en missään tapauksessa halua elää.
t.mie55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on taas myös niin, että jos toista auttaa jo valmiiksi niin miks ei siitä ottaisi sitä pientä korvausta?24/7 tapahtuva omaishoitajuus on aika epätodennäköistä, mutta jos toiselle valmistaa ruokaa, käyttää lääkäreissä ja kaupassa, huolehtii että syö lääkkeensä jne ni voisi olla jo ihan perusteltua saada siitä korvaus (omaishoitaja) ja silloin on myös oikeus lakisääteisiin 2pv/kk vapaisiin. Omaishoitajahan voi olla myös muille kun vanhuksille, esim lapsellensa tai vaikka nuorelle sisaruksellensa.
Dream on AP. Sosiaaliset pisteet tippuu ja joudut uudelleenkoulutusleirille, ellei ala maistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin mäkin mieluummin ottanut terveet vanhemmat.
Niin minakin, mutta rakkaudesta hoidin vanhempani. Nyt se on ohi ja kaipaan tuota aikaa jota heid'n kanssaan sain viettaa.
Vierailija kirjoitti:
Omista vanhemmista mietin, että ovat aikanaan hoivanneet minua. Minun velvollisuuteni olisi hoitaa heitä vanhana. Sillä tavalla, että heillä olisi mahdollisimman hyvä loppuelämä.
Omasta mielestäni lapsi ei ole vanhemmilleen mitään velkaa. Oma äitini on minulle sanonut, ettei minun tarvitse hoitaa häntä vanhana ja pidän sitä suurena rakkauden osoituksena.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omista vanhemmista mietin, että ovat aikanaan hoivanneet minua. Minun velvollisuuteni olisi hoitaa heitä vanhana. Sillä tavalla, että heillä olisi mahdollisimman hyvä loppuelämä.
Omasta mielestäni lapsi ei ole vanhemmilleen mitään velkaa. Oma äitini on minulle sanonut, ettei minun tarvitse hoitaa häntä vanhana ja pidän sitä suurena rakkauden osoituksena.
Ap
Ehkä sanoi noin, koska ei halua olla taakka. Kyllä varmasti jokainen vanhus haluaisi, että lapset auttaisivat vanhana. Yksinäisenä ei ole kiva olla. Tuttuni kiertää jakamassa lääkkeitä kaupungin hommissa ja yhteen vierailuun on aikaa kymmenen minuuttia. Melkein väkisin jotkut vanhukset ottavat kädestä kiinni ja eivät millään päästäisi irti. Niin suuri kaipaus on toisen ihmisen kosketukselle.
Ovathan vanhemmat hoitaneet lapsiaan, vanhana on lapsien vuoro hoitaa vanhempiaan.
Jos vanhus on toimintakykyinen ja tarvii päivittäin kohtuullisissa määrin apua, silloin apu on ok.
En jaksaisi hoitaa jatkuvaa valvontaa ja hoitoa vaativaa ihmistä kotona, silloin laitoshoito on paras vaihtoehto.
Minä kyllä olisin mutta vanhempani ovat kuolleet eikä sisaruksiakaan ole.
On aika orpo olo ja kuka minua sitten hoitaa kun ja jos sellainen tarve tulee?
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä olisin mutta vanhempani ovat kuolleet eikä sisaruksiakaan ole.
On aika orpo olo ja kuka minua sitten hoitaa kun ja jos sellainen tarve tulee?
Yhteiskunta hoitaa meidät köyhät orvot minimisti maan alle.
En minäkään, ellei systeemi muutu vähemmän stressaavaksi. Omaishoitajat ansaitsisivat ihan kunnon palkkaa sekä lomat.
Helppo päätös, kun on noin itsekäs ihminen kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan varsinaisesti halua omaishoitajaksi, mutta tilanteen tullessa ajankohtaiseksi voi olla, että käytännön syyt (taloudelliset jne.) kuitenkin vievät siihen ratkaisuun. Tai ei vain halua hylätä itselleen rakasta ihmistä.
Näin se menee. Tilanne vaan tulee eteen. Omainen on siinä vaiheessa jo tehnyt paljon, kun noita tukia edes myönnetään. Joku Lotta ja Pappa on harvinainen esimerkki omaishoitajuudesta. Siinä on vaan päätetty ryhtyä. Tyypillisesti omaishoitaja on itsekin iäkäs puoliso.
Ajatellaan vanhusta joka kaatuilee usein. Hän kaatuu vessassa ja sotkee koko vessan omalla ulosteellaan. Jos hän asuu yksin niin kotihoito tulee sitten kun tulee ja auttaa vanhuksen ylös ja siivoaa sotkun. Jos sinä olet kotona ja puolisollesi käy noin niin jatkatko vaan unia? Et puutu tilanteeseen mitenkään? Jos ei halua olla missään tekemisissä sairauksien tai hoitamisen kanssa niin kannattaa hakea avioeroa ja muuttaa toiseen osoitteeseen ajoissa.
Juu ei kaikista siihen ole, eikä tartte ollakaan. Ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Itse en ole kokenut uhrautuvani omaishoitajana vaan elän ihan sellaista elämää kuin olen aina halunnut.