Lue keskustelun säännöt.
Olen päättänyt, etten koskaan aio olla kenenkään omaishoitaja
04.02.2022 |
En aio alkaa omaishoitajaksi vanhemmilleni, en muillekaan sukulaisilleni tai edes aviopuolisolleni, mikäli hän sairastuu. Lapsia minulla ei ole (en voi saada ja olen asian hyväksynyt jo nuorena), joten sekään tilanne ei voi tulla eteen.
En aio uhrata elämääni kenenkään muun vuoksi, vaan haluan ihmissuhteissani keskittyä ihan siihen ihmissuhteeseen, enkä kenenkään hoivaamiseen. En myös missään tapauksessa salli, että kukaan läheiseni alkaisi minun omaishoitajakseni. Olen mm. puolisolleni sanonut, että mikäli minä vammaudun niin, etten ole enää tässä maailmassa, niin haluan hänen jatkavan elämäänsä, koska rakastan häntä. En halua hänelle sellaista elämää. Jos minä vain pystyn itseni joskus järjestämään johonkin hoitokotiin sellaista tarvitessani, niin aion tehdä sen ihan itse.
Omasihoitajuudesta kieltäytyminen ei tarkoita, ettenkö yrittäisi kaikin tavoin läheiselleni hänen tarvitsemansa avun. En vain itse halua sitä hoitoapua toteutttaa 24/7.
Miksi itsensä uhraaminen muiden vuoksi näetään niin upeana ja omaishoitajuudesta kieltäytyviä syyllistetään? En voi ymmärtää.
Kyllä, tämän aloituksen inspiroi Ilta-Sanomien juttu, josta luin vain otsikon, kun oli maksumuurin takana.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omista vanhemmista mietin, että ovat aikanaan hoivanneet minua. Minun velvollisuuteni olisi hoitaa heitä vanhana. Sillä tavalla, että heillä olisi mahdollisimman hyvä loppuelämä.
Omasta mielestäni lapsi ei ole vanhemmilleen mitään velkaa. Oma äitini on minulle sanonut, ettei minun tarvitse hoitaa häntä vanhana ja pidän sitä suurena rakkauden osoituksena.
Ap
Ehkä sanoi noin, koska ei halua olla taakka. Kyllä varmasti jokainen vanhus haluaisi, että lapset auttaisivat vanhana. Yksinäisenä ei ole kiva olla. Tuttuni kiertää jakamassa lääkkeitä kaupungin hommissa ja yhteen vierailuun on aikaa kymmenen minuuttia. Melkein väkisin jotkut vanhukset ottavat kädestä kiinni ja eivät millään päästäisi irti. Niin suuri kaipaus on toisen ihmisen kosketukselle.
Ovathan vanhemmat hoitaneet lapsiaan, vanhana on lapsien vuoro hoitaa vanhempiaan.
Jos vanhus on toimintakykyinen ja tarvii päivittäin kohtuullisissa määrin apua, silloin apu on ok.
En jaksaisi hoitaa jatkuvaa valvontaa ja hoitoa vaativaa ihmistä kotona, silloin laitoshoito on paras vaihtoehto.
Äitini on vahva ja viisas nainen. Pyrin olemaan samanlainen itse.
Minusta ei hyvinvointivaltiossa pitäisi vastuuttaa omaisia hoitajiksi, vaan yteiskunnasta pitäisi löytyä riittävät resurssit, että apua tarvitsevat saavat avun ja lääkkeet. Haluan jatkossakin olla tytär, en hoitaja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon mukaan mun lapsilla on empatiaa enemmän kuin näköjään monella muulla.
Hoidan mun äidin ja isäpuolen töiden ja oman kodin/perheen ohella. En ymmärrä miksi jättäisin heidät yhteiskunnan armoille. Lapset on mukana ja tykkäävät viihdyttää vanhuksia tempauksillaan.
En oleta että hoitavat mua vanhana, toki toivoisin niin. Liian monta hoitolaitosta olen nähnyt eikä juuri ole kehuttavaa niissä.
Helppo kruunata itsensä nyt mutta katsotaan sitten kun olette eläneet pari vuotta 24/7 aggressiivisen, karkailevan, jokapaikkaanpaskovan muistisairaan kanssa ja nukkuneet korkeintaan kolme tuntia kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Se on taas myös niin, että jos toista auttaa jo valmiiksi niin miks ei siitä ottaisi sitä pientä korvausta?24/7 tapahtuva omaishoitajuus on aika epätodennäköistä, mutta jos toiselle valmistaa ruokaa, käyttää lääkäreissä ja kaupassa, huolehtii että syö lääkkeensä jne ni voisi olla jo ihan perusteltua saada siitä korvaus (omaishoitaja) ja silloin on myös oikeus lakisääteisiin 2pv/kk vapaisiin. Omaishoitajahan voi olla myös muille kun vanhuksille, esim lapsellensa tai vaikka nuorelle sisaruksellensa.
Ei mene valitettavasti niin että tukea saisi tuosta vaan. Saisi kyllä mennä sillä tuki on naurettavan pieni muutenkin, alle 500 miinus verot/kk, riippuen kunnasta. Tuesta tehdään hakemus kunnalle, joka määrittelee onko läheisen hoito heidän mielestään tarpeeksi vaativaa, että pieneen tukeen on edes oikeutettu. Päivittäiset auttelut ei siihen riitä.
Mitä helvettiä. Me parisuhteessa pidämme toisistamme huolta auttaen puolin ja toisin loppuun asti tai eihän se muuten olisikaan mikään parisuhde.
Mikä on uhrata elämä ja mitä elämää se olisi jos yksin elää eikä ole ketään kenestäkään huolehtia.
Sun täytyy kyllä olla aika sairas päästäsi sillä vaikka minullakaan ei ole hoiva viettiä niin lähiomaistani huolehtisin ilman hoiva viettiäkin.
Mitenkä sää uhraat oman elämäsi muka jos tarvitsee ottaa vastuuta muistakin ihmisistä kuin pelkästään itsestään ja parisuhteessakaan ei voi elää jos vain huolehtii itsestään tai voi jos on epätavallisia suhteita joita kummatkin ovat kannustamassa.