Mitä mieltä olet poikkeuksellisen empaattisista ihmisistä eli empaatikoista?

Aaa, en tiennytkään että pesusieni imee tunteita, ilmankos suihkun jälkeen olo tuntuu niin tunneköyhältä.

Upeaa. Jotkut asiat pitää vaan blokata ulos.

Jos on lisäksi älykäs, jämäkkä ja hauska, niin ihan parasta.

Eli ei siis alistu kenenkään kynnysmatoksi, vaikka empaattinen onkin, osaa myötäelää ja ymmärtää toista.

Todellisia empaatikkoja on hyvin vähän. Empatiakykyään voi käyttää myös väärin.

Olen alkanut huomata, että en pidä ns.liian empaattisista ihmisistä. Koen, että heidän seurassa on ikävä olla, koska he ikään kuin ylittävät toisten rajoja "empatiallaan" ja "auttamiseen halullaan" eli tunkevat itseään muiden elämään vaikkei pyydettäisikään. Nostavat itsensä muiden yläpuolelle paremmiksi ihmisiksi ikään kuin. Heidän seurassa saattaa tulla myös olo, ettei voi olla rennosti oma itsensä, koska he ikään kuin tarkkailevat koko ajan sitä, mitä muut tekee. Vaikea kirjoittaa selkeästi auki, mitä tarkoitan.

Ja kun he niitä toisten tunteita imevät itseensä ja jotenkin kai olettavat, että tulkitsevat toisten tunnetilat ja sitä myötä suunnilleen koko ihmisen aina oikein yms., niin heidän seurassa oleminen myös kuormittaa, koska tulee fiilis, että jos itsellä on vaikka vaikeita tunteita päällä jostain elämäntilanteesta johtuen tms., täytyy heidän seuraa välttää, etteivät he raukkaparat vaan kuormitu.

Tietenkään ei ole muiden kuin heidän itsensä vastuulla pitää huoli siitä, että jos tunteet heihin helposti tarttuu, niin ei muut ihmiset voi kadota pallolta ja olla koko ajan korkeissa viboissa, että heillä olisi parempi olla täällä. Eli vastuu on heillä itsellään itseään suojata ja rajata asioita ja tehdä työtä sen eteen, etteivät ime kaikkea itseensä.

Omaan itsekin omasta mielestäni paljon empatiakykyä, mutta ajan mittaan olen tehnyt huomioita just tässä ihmisten välillä, että sitä empatiakykyä on tosi eri asteista ja juuri tuo, mitä joku jo aiemmin oli tonne kirjottanut, että empatiakykyään voi myös käyttää väärin eli se voi olla sellainen vallankäytön väline.

Hyvää. Todella hyvää ajattelen. Ei kaikki ime aikuisena itseensä niin paljon, jos erottaa asioita toisistaan ja itsestään. Olen itsekin tavallaan empaatikko osaksi, vaikka aikuisena pitää siirtää asioita pois, ettei jää kaikkeen jumiin kuten teininä. Eikä ole hyvä jos joku manipuloi.

Empaattisuus on hyvä taito omata ja hyvä piirre ihmisessä. Mulla se kasvo todella paljon oman henkisen heräämisen johdosta vaikka olen mä aina empaattinen jollain tapaa muutenkin ollut. Mun on oikeasti pitänyt tehä töitä paljon sen eteen että mä yrittäisin tuoda myös enemmän omaa kovaa puoltani esiin ja olla ajattelemati että mä aina satutan jotain, se karman voima tulee jotenkin tosi isosti esille jos on todella empaattinen. Se voi olla jopa toksista tän ihmisen kannalta, mä tiiän sen hennkilökohtaisesti. 

Eli siis opetelkaa myös olemaan kova. Koska tää maailma on sitä myös. Muuten ympäristö murskaa alleen

Tasapaino kaikessa.

<3

Vierailija kirjoitti:

Jos on lisäksi älykäs, jämäkkä ja hauska, niin ihan parasta.

Eli ei siis alistu kenenkään kynnysmatoksi, vaikka empaattinen onkin, osaa myötäelää ja ymmärtää toista.

Todella hyvin kuvattu.😍🤗

Edesmennyt mieheni oli sellainen. Hän oli äärettömän hyvä ihminen, aina auttamassa muita. Haittapuolena oli manipuloitavuus, jopa hänen omat tyttärensä, exä, ja oman veljen vaimo, osasivat pyöritellä häntä tunteisiin vedoten, ja siksi niin iso osa ajasta kului muiden hyväksi.Hän toki sai tästä itsekin iloa, joten vaikea oli siihen puuttua.