Oletteko olleet hautajaisissa jossa oli musta arkku?

Juu

Pienenä lapsena. Ukin hautajaisissa ja avoin musta arkku oli ulkona. Oli alkukesää.

En. Enkä ole nähnyt puistakaan kuin telkkarissa

Juu. Olin kantajana isoisän hautajaisissa.

Ruumisarkku on arkku, jossa vainaja haudataan tai tuhkataan.

Yleensä ruumisarkut tehdään puusta, mutta ruumiita kuljetettaessa käytetään yleisesti sinkkiarkkuja, koska ne kestävät sään ja lämmön vaihteluita puuarkkuja paremmin.

Hautaamiseen käytetään lähes poikkeuksetta puuarkkuja, jotka maatuvat muutamassa vuodessa. Puuarkku on tavallisesti päällystetty maatuvalla kankaalla, paperilla, tapetilla, lakattu tai maalattu. Ruumisarkun vakiopituus Suomessa on 200 cm, mutta niitä valmistetaan eri kokoisina, jotta lapset, vauvat, ylipainoiset, lyhytkasvuiset ja erityisen pitkät ihmiset voitaisiin haudata heidän ruumiinkokoaan vastaavassa arkussa.

Vierailija kirjoitti:

Ruumisarkku on arkku, jossa vainaja haudataan tai tuhkataan.

Yleensä ruumisarkut tehdään puusta, mutta ruumiita kuljetettaessa käytetään yleisesti sinkkiarkkuja, koska ne kestävät sään ja lämmön vaihteluita puuarkkuja paremmin.

Hautaamiseen käytetään lähes poikkeuksetta puuarkkuja, jotka maatuvat muutamassa vuodessa. Puuarkku on tavallisesti päällystetty maatuvalla kankaalla, paperilla, tapetilla, lakattu tai maalattu. Ruumisarkun vakiopituus Suomessa on 200 cm, mutta niitä valmistetaan eri kokoisina, jotta lapset, vauvat, ylipainoiset, lyhytkasvuiset ja erityisen pitkät ihmiset voitaisiin haudata heidän ruumiinkokoaan vastaavassa arkussa.

Ruumis tarkoittaa ihmisen tai eläimen sekä elävää että kuollutta elimistöä.

Kuollutta ruumista kutsutaan myös kalmoksi. Vanha kalmon synonyymi on myös hunnu, joka on oikeastaan säilynyt vain sanonnassa "joutua hunninkoon / hunningolle", tarkoittaen "kalmistoon". Kansanrunous tuntee myös hahmon "Hunnun Herra", varhaisen lähetyssaarnaajan. Nimen selityksenä kristittyjen krusifiksit ja puheet ruumiista ja ylösnousemuksesta.[2] Kuolemaa tarkoittava sana kalma viittaa joskus vainajaan tai kuolleeseen ruumiiseen. Sekaannusten välttämiseksi sanasta kalma on johdettu jo 1940-luvulla uudissana kalmo tarkoittamaan vain kuollutta ruumista; sanan keksi kielilautakunta vuonna 1948.[1] Kuolleesta tai kuolevasta ruumiista on ennen käytetty myös nimitystä marras, mutta marras viittaa myös muuhun kuolevaan (esimerkiksi luonto syksyllä, marraskesi) aaveisiin ja kuoleman enteisiin.

Monesti kuolleesta ruumiista käytetään nimitystä vainaja, kun halutaan korostaa kuolleen henkilön henkistä puolta. Kuollutta eläimen ruumista kutsutaan usein raadoksi tai haaskaksi, teuraseläimillä ruhoksi.

Arkeologiassa ja toisinaan muutenkin ruumista, yleensä pitkälle hajonnutta, voidaan kutsua ihmisen jäännöksiksi. Kuolleen ruumiin tutkimista kutsutaan patologiaksi.

Arkku eli kirstu (latinan arca ja cista, kreikan kistee) on suurehko säilytyslaatikko, jonka yläpintana on saranoitu, yleensä lukittava kansi. Puusta usein metallivahvikkein rakennettu arkku tehtiin niin kestäväksi ja sen korkuiseksi, että sitä voitiin käyttää myös istuimena. Arkun yläpinta tehtiin usein kaarevaksi, jotta sadevesi valuisi siltä pois.

Arkku on vanhimpia säilytyskalusteita; vanhin tunnettu suomalainen arkku on peräisin 1500-luvun Ahvenanmaalta. Arkusta on saanut alkunsa kaappi, lipasto, penkki ja matkalaukku. Isoa matkalaukkua kutsutaankin matka-arkuksi. Esimerkiksi ranskalaisen Louis Vuittonin luksuslaukkubisnes sai alkunsa matka-arkkujen valmistuksesta. Lukollinen arkku on myös kassakaapin, kassalippaan ja tallelokeron alkumuoto.

Vierailija kirjoitti:

Ruumisarkku on arkku, jossa vainaja haudataan tai tuhkataan.

Blaa blaa blaa!!

Halusiko aloittaja kuulla tätä? Ei! Hän esitti kysymyksen. Kyllä, isoäitini arkku oli musta. Piste.

En ole nähnyt mustaa arkkua mutta kukallisen kyllä. Vainaja oli sen tehnyt itse. Sairasti syöpää useita vuosia ennen kuolemaansa, joten ennätti valmistautua. Maalasi arkun yhdessä vaimonsa ja lastensa kanssa.

Kyllä. Miksi kysyt?

Lapsena joskus, mummon arkku oli auki kotipihalla. Mulla on joku muistikatkos tuossa, en muista yhtään katsoinko arkkuun vai kävinkö vain vierellä. 

Viime kesänä oli 30-vuotiaana kuolleen serkkuni hautajaisissa ja arkku oli tummanruskea puuarkku ja se oli maksanut 2000€ eli tosi kallis, kun alle tonnillakin olisi saanut hyvän arkun, mutta kun omaiset olivat halunneet hankkia tällaisen hienon arkun, jossa ”on vainajan värit”, kun serkkuni oli siis metallimusiikin fani ja pukeutui aina mustiin, niin siksi he ajattelivat, että pitää olla tällainen arkku.

Mietin vaan, että ehkä arkkuun ei kannata hirveästi tuhlata, kun se kuitenkin haudataan, niin mitä väliä sillä värillä on enää siinä vaiheessa?

Ainahan ihminen on arvokkaampi kuin arkku.

Mielestäni on viisasta ostaa mahdollisimman edullinen arkku koska se on niin vähän aikaa ihmisen katsottavissa ja kohta jo maan alla.

Joo olen, isoisäni. Oli minusta ankea, kuin jotain lyijyä tai panssaria.

En ole, mutta ennenvanhaan oli tapana olla suvussa arkulle näyttävä kaapu, millä vaatimatonkin arkku peitettiin, ja mikä otettiin pois ja uudelleenkäytettiin. Vähän kuin nykyäänkin on näitä kastemekkoja. Nämä olivat varmaan usein pohjaväritykseltään mustia. Toivoisi, että tällainen yleistyisi taas. Tai nykyään, kun tekstiilit ovat verrattain halpoja, voisi tietysti arkkukaavun antaa mennä arkun kanssakin.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan ihminen on arvokkaampi kuin arkku.

Mielestäni on viisasta ostaa mahdollisimman edullinen arkku koska se on niin vähän aikaa ihmisen katsottavissa ja kohta jo maan alla.

Tämä. Olen sanonut läheisilleni, että jos satun kupsahtamaan, niin haluan tulla polteutksi halvimmassa arkussa mitä kuvastosta löytyy. Ihan järjetöntä laittaa rahaa laatikkoon, mikä on puoli tuntia esillä ja sitten poltetaan. Nekin rahat voivat laittaa vaikka juhlintaan.

Kaksi vuotta sitten äidilleni maalautettiin syreeninvärinen arkku. Se oli hänen lempivärinsä.