On se hyvä että amerikkalaisuus tuli Suomeen 1970 luvulla.

Ei tullut. Mitä hourailut.

Tuli Hurriganes ja Pruce Springsteen. Minä en ollut pioneeri- leireillä.

Mun vanhemmilla ei ollut Mossea.

Mm. Coca-Cola, Aku Ankka, rock´n roll, jive ja farkut tulivat jo 50-luvulla.

Televisiosarja Onnen päivät (Happy Days) oli oleellinen osa oman lapsuuteni/nuoruuteni Americanaa.

Mun lapsuudessa ainakin laulettiin " Miska soutaa joella", " Kalinka".

Onneksi nyt on 2022, transnaiset ovat oikeita naisia!

Ei Suomi musiikin suhteen mikään takapajula ollut. Kyllä jo 60-luvulla täällä kävi suunnilleen kaikki isot kansainväliset artistit Beatlesia lukuunottamatta, ja niillekin kyllä suunniteltiin esiintymistä joka kuitenkin peruuntui.

Eikö se tullut jo 50-luvulla? 

Toinen juttu että junttisuomalaisuus ei ole kadonnut mihinkään. Biisejäkään eivät suomalaiset laulajat saa laulaa muilla kielillä kuin suomeksi.

Myös kannabis tuli ja siitä äänestettiin, mutta kommunistit torppas äänestyksen.

Ja koulussa aivan avoimesti ylistettiin työläisten paratiisin, Neuvostoliiton ihanuutta, radiossa naapurineljännes, minusta tuntui kuin se olisi tullut joka päivä, kuin myös musiikkia Neuvostoliitosta. Televisiosta tuli Venäjän kielen kursseja ja dokumentteja sikäläisen teollisuuden elämänlaadun ylivertaisuudesta, armeija pakotettiin ostamaan raskaat aseensa, kuljetuskalustonsa ja lentokoneensa Neuvostoliitosta. Ainoastaan itäautoja sai meillä myydä osamaksulla. Ja nämä ovat vielä pientä, yya - sopimus, kauppasopimukset suosituimmuusperiaatteineen, sekaantuminen Suomen politiikkaan nootteineen ja yöpakkasineen, jopa hallituspuolueet ja pääministeri määrättiin Moskovasta... Huhhuh.

Eli on todella hyvä asia, että vastapainoksi tuli sentään jotakin myös vapaasta läntisestä maailmasta. Jos ei sekään ihan tarkalleen totuudemnukaista niin ei ainakaan yhtä räikeästi puututtu suomalaisten elämään.