Lue keskustelun säännöt.
Olen korona-aikana tavannut ihmisiä vain harvakseltaan ja olen huomannut että
01.02.2022 |
herkkyyteni ruveta sosiaalisten tilanteiden jälkeen pohtimaan harmitellen jotain pikkujuttua mitä sanoin on kasvanut. Ennen harmittelin vain isompia mokia, nyt murehdin vaikka sitä jos käytin liian muodollista tervehdyssanaa, esim sanoin terve enkä vain tuttavallisesti moi. Tai etten hymyillyt tarpeeksi tai hymyilin liikaa tai ehkä en väsymyksen takia hhymyillyt jotenkin oikealla tavalla.
Erakkous on lisännyt sosiaalisissa tilanteissa suoriutumisen vaatimustasoa ihan älyttömyyksiin. Olen aina jännittänyt sos tilanteissa joten aina siinä on ollut suoriutumisen näkökulma kyllä mukana. Tuntuu että ois ihanaa vaan totaalisesti vetäytyä yksinäisyyteen ettei tarvisi murehtia ikinä sitä ettei onnistunut käyttäytymään absoluuttisen täydellisen virheettömästi. Muut ihmiset aina käyttäytyvät virheettömästi, en ainakaan huomaa muiden virheitä.
Kommentit (5)
Ei kukaan mieti mitä sä olet sanonut. Ihmisillä on omat murheensa, joita ne miettii.
Vietä kiva päivä. käy vaikka kävelylenkillä ja puhu itseksesi. Se on hyvin terapeuttista, kun saa pulputtaa menemään ihan mitä mieleen juolahtaa.
Hyvää jatkoa sinulle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan mieti mitä sä olet sanonut. Ihmisillä on omat murheensa, joita ne miettii.
Vietä kiva päivä. käy vaikka kävelylenkillä ja puhu itseksesi. Se on hyvin terapeuttista, kun saa pulputtaa menemään ihan mitä mieleen juolahtaa.
Hyvää jatkoa sinulle <3
Mitä nyt puskaradioista saa silloin tällöin lukea, miten se ja tämä ihminen sanoi ja teki jotakin aivan väärin. Ei pelkästään asiakaspalvelun näkökulmasta vaan ihan tavallisia ihmisiä ripustetaan julkisen arvostelun kohteeksi.
Kerran esim. paikallisessa oli kommenttia siitä, ettei eksynyt ihminen käyttänyt puhelimensa paikannusta ja muita ominaisuuksia vaan kysyi neuvoa puskiksesta. Jäi mieleen tapauksena, jossa joku ilmeisesti halusi elävän ihmisen kontaktia tai ei muista syistä käyttänyt juuri tiettyjä tapoja päästäkseen eteenpäin päivässään.
Kuka tahansa voi tehdä ja sanoa mitä tahansa väärin, ja häntä voidaan repiä netissä joko omalla nimellä tai anonyymisti.
Minusta tällainen rauhoittelu vain luo illuusiota siitä, ettei kukaan mieti ja naura ja pähkäile jälkikäteen, mitä kukakin sanoi. Juoruttu on iät ajat eikä sellainen ole kadonnut yhtään minnekään.
Muiden mielipiteitä värittää myös heidän oma sisäinen maailma ennakkoluuloineen ja demoneineen. Jos he saavat negatiivisen käsityksen se ei useinkaan edes johdu sinusta itsestäsi varsinaisesti. Koronan aikana on kaikki sosiaaliset ongelmat lisääntyneet. Sosiaalisia tapaamisia ei ole tarpeeksi.
Mulla oli just tänään tilanne, jonka muistan vielä myöhemmin viikolla. Sanoin väärin ja pelkään mennä ulos, etten vain sattuisi kohtaamaan kyseistä ihmistä tai yhtään ketään, joka voisi tietää tapauksesta. Katastrofiajattelua, kyllä, mutta voi toteutua miloin tahansa. Helpompi kestää nöyryytys oman kodin sisällä kuin julkisesti.
Älä viiti!