Mikä olisi kipurajasi korkeakouluun käytettyihin hakukertoihin?

Kaksi. Sen jälkeen hain polkuopintojen kautta ja pääsin heti sisään.

En kokeilisi yli 40 kertaa.

Kolmas kerta toden sanoo, jos ei sillon nappaa ni en neljättä kertaa yrittäis.

Kaksi tai kolme, riippuu miten kauas jäi.

En tiedä, en vaivaa päätäni tuollaisella koska tiesin pääseväni sinne minne halusin.

En ole joutunut omalla kohdalla miettimään ja nyt olen jo liian vanha. Mutta lääkis on kyllä sellainen, ettei sinne ole tavatonta yrittää useampaan kertaan. Omista koulukavereista muutamat pääsi kyllä heti ekalla kerralla, mutta sitten oli näitä, jotka joutuivat yrittämään uudestaan. 

Yksi, joka ei heti päässyt, meni Otaniemeen lukemaan kemiaa ja se toinen yritys oli vähän puolivillainen siinä opintojen ohessa, kolmannella kerralla tsemppasi kunnolla ja pääsi sisälle.

Toisen, joka yritti useampaan kertaan, välivaiheita en tiedä. Mutta hän pääsi neljännellä ja hän oli päättänyt ennen sitä neljättä kertaa, että jos nyt ei onnistu, niin sitten antaa olla.

Nämä molemmat ovat kuitenkin opiskelleet tohtoreiksi asti, eli sisään päästyään ovat kyllä pärjänneet hyvin. 

Jos on jo 10+ vuotta hakenut huonolla menestyksellä, niin vähän puolivillaiselta se kuulostaa. Ja ehkä siltäkin, ettei ihminen pysty myöntämään itselleen, että hänestä nyt ei vain ole sen kaltaiseen työntekoon, jota hänen kohdallaan sisäänpääsyyn vaadittaisiin. Fiksummat pääsevät vähemmällä työllä, mutta eivät helpolla hekään. Siitä omasta unelmasta voi olla vaikea päästää irti. 

Neljä kertaa hain yhteiskuntatieteellisen 90-luvulla, sitten sai riittää. 

Tiedän yhden lääkärin, joka pääsi sisään vasta kuudennella yrittämällä. Suoritti opintonsa erinomaisin arvosanoin ja on arvostettu lääkäri.

Ite hain tänään. Eka yritys hutaisten. Tokalla yritin ja jäin varasijalle. Kolmannella sisään hyvin pistein. En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos olis pitänyt hakea vielä neljännen kerran, en tiedä, olisko psyyke kestänyt.

Oma ala oli sellainen, että preppauskursseja ei ole.

Ehkä yrityskerroissa olennasta on se, että eteneekö asia, siis että sijoittuuko joka kerta edes vähän paremmin. Jos mitää edistystä ei tapahdu vaikka lukee, niin sitten on ehkä vähän turhaa. Toki saahan sitä käydä kokeilemassa, eipä tuo haitanne.

Vierailija kirjoitti:

Ite hain tänään. Eka yritys hutaisten. Tokalla yritin ja jäin varasijalle. Kolmannella sisään hyvin pistein. En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos olis pitänyt hakea vielä neljännen kerran, en tiedä, olisko psyyke kestänyt.

Oma ala oli sellainen, että preppauskursseja ei ole.

Ehkä yrityskerroissa olennasta on se, että eteneekö asia, siis että sijoittuuko joka kerta edes vähän paremmin. Jos mitää edistystä ei tapahdu vaikka lukee, niin sitten on ehkä vähän turhaa. Toki saahan sitä käydä kokeilemassa, eipä tuo haitanne.

Jestas, mikä typo. Piti lukea että ite hain 3 kertaa.

Aloille, joissa on soveltuvuuskokeet, voi olla, että joutui yrittämään montakin kertaa. Välillä valinta on aikamoista arpapeliä ja monta loistavaa hakijaa karsiutuu. Esim. luokanopettajakoulutuksen valitsijoille oli eräässä yliopistossa annettu ohjeet ryhmätehtävään, että antakaa parhaat pisteet sille joka puhuu eniten, toiseksi parhaat pisteet toiseksi eniten puhuvalle, jne.

Vaikeaa arvioida kun itse pääsin kerrasta.

Jos todella haluaisin alalle, varmaan ainakin viisi yritystä. Oikeasti en ole minnekään montaa kertaa pyrkinyt. Löysin lopulta oman alani vasta kesken korkeakouluopintojen. Vaihdoin siis vielä siinä vaiheessa. Silloin, kun hain, ei vielä yleensä juuri minnekään papereilla suoraan päässyt, mutta kuuden laudaturin ylioppilaana olisin joillekin aloille voinut suoraan mennä.

Jos ei ekalla kerralla pääse, niin kannattaa luovuttaa ja todeta itselleen, että ei musta ole mihinkään.

Hain alalle minne oli haastattelu (ei siis pänttäilyt tai muut vastaavat vaikuttaneet). Olin varasijalla 145. Ajattelin, että paskat, mua ei vaan ole tarkoitettu tolle alalle. Läheisen kannustamana hain kuitenkin vielä toisen kerran ja pääsin suoraan sisään. Tällä kokemuksella sanoisin, että älkää ikinä luovuttako, mutta kuljettakaa plan-B:tä siinä rinnalla parin vuoden jälkeen, eli lääkikseenhinkuja hae sairaanhoitajaksi, kauppikseen pyrkijälle suosittelen tradenomiopintoja jne. Tällöin ette "hukkaa" niitä hakuvuosia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden lääkärin, joka pääsi sisään vasta kuudennella yrittämällä. Suoritti opintonsa erinomaisin arvosanoin ja on arvostettu lääkäri.

Minulla on sukulainen lääkärinä. Hän sanoi, että hänen valokuvahuistinsa on ollut suuri etu hånen elämässään ja työssään. Pääsi ensimmäisellä hakemalla lääkikseen.

Mei ilman valovamuistia syntyneet painuimme aivan eri kategoriassa.

Tiedän yhden muotoilijan, joka haki 8 kertaa, kunnes pääsi sisään. Ei ole kovin kummoinen nytkään, mutta sitkeys palkitaan.

Itse ehkä kokeilisin max 2 kertaa ja sitten jotain muuta. Kerralla pääsin läpi onneksi, mutta lisäksi pitää olla sinnikäs, jos haluaa pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden lääkärin, joka pääsi sisään vasta kuudennella yrittämällä. Suoritti opintonsa erinomaisin arvosanoin ja on arvostettu lääkäri.

Minulla on sukulainen lääkärinä. Hän sanoi, että hänen valokuvahuistinsa on ollut suuri etu hånen elämässään ja työssään. Pääsi ensimmäisellä hakemalla lääkikseen.

Mei ilman valovamuistia syntyneet painuimme aivan eri kategoriassa.

No voi sinua ressukkaa. Noin selittelet itsellesi, kun et ole itse pärjännyt. Tai ehkä sukulainen selittää, kun hän säälii sinua. Valokuvamuisti on kyllä hyvä joissain asioissa, mutta pääsykokeissa testataan ihan muuta.

Valokuvamuistilla saa peruskoulussa pari numeroa paremman numeron kokeessa, mutta ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Hain alalle minne oli haastattelu (ei siis pänttäilyt tai muut vastaavat vaikuttaneet). Olin varasijalla 145. Ajattelin, että paskat, mua ei vaan ole tarkoitettu tolle alalle. Läheisen kannustamana hain kuitenkin vielä toisen kerran ja pääsin suoraan sisään. Tällä kokemuksella sanoisin, että älkää ikinä luovuttako, mutta kuljettakaa plan-B:tä siinä rinnalla parin vuoden jälkeen, eli lääkikseenhinkuja hae sairaanhoitajaksi, kauppikseen pyrkijälle suosittelen tradenomiopintoja jne. Tällöin ette "hukkaa" niitä hakuvuosia.

Ei toimi käytännössä enää ensikertalaisuuskiintiön takia. Tutkintoja ei voi ottaa vastaan ja "shopata", koska menettää ensikertalaisuusstatuksen mikä voi olla äärimmäisen tärkeässä osassa pisteytyksessä etenkin vaikeammilla ja kilpailuillisimmilla aloilla, kuten lääkiksessä.