Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka sanot: "Jokainen on oman onnensa seppä"
29.01.2022 |
ja ajattelet, että kaikki mitä itse olet saavuttanut elämässä, on omaa ansiotasi. Suhtaudut ehkä (ainakin salassa) ylemmyydentuntoisesti ja halveksuen niihin joilla menee elämässään heikommin, jotka ovat epäonnistuneet tai luovuttaneet, koska ajattelet että se on pitkälti heidän omaa syytään. Sulla on ehkä näkemyksiä siitä, mitä he ovat tehneet väärin ja mitä heidän olisi pitänyt/pitäisi tehdä.
Mutta mietitäänpä nyt vielä. Mikä tekee ihmisestä sen, mitä hän on? Geenit ja kasvuympäristö, pääasiassa. Persoonallisuus, temperamentti, älykkyys, ulkonäkö, fyysinen ja psyykkinen terveys, se millaisille vanhemmille synnymme ja millaisiin olosuhteisiin, lapsuudessa kokemamme asiat: sattumaa kaikki. Saman perheen lapsillakin on eri lapsuus, sanotaan.
Jos siis sinulla on käynyt tuuri tuossa lotossa ja olet kyennyt menestymään tai onnistumaan joissakin asioissa paremmin kuin moni muu, niin onko todella aihetta sanoa että se on ihan sinun omaa ansiotasi?
Kukaan ei kiellä, ettet olisi tehnyt töitä sen menestyksen eteen, mutta pointti on että sulla on ollut ominaisuuksia ja voimavaroja joiden avulla tehdä niitä töitä. Sillä haukkumallasi "luuserilla" ei vaan ehkä yksinkertaisesti ole.
Kannattaa siis olla aika nöyrä ja kiitollinen.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
95 % menestyksestä on kovaa työtä, jotta se 5% mahis onneen on. Siitä vaan ei pidetä meteliä.
Varmaan näin. Ja kaikilla ei ole sitä mitä se vaatii: sitkeyttä, uskoa itseensä, älykkyyttä, rohkeutta...
Eikä se ole heidän oma syynsä, yhtä vähän kuin se on menestyjän omaa ansiota että hänellä on sellainen persoona jolle se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tehdä parhaansa" tarkoittaa ihan eri asioita eri ihmisten kohdalla. Jokaisen kannattaa toki yrittää tehdä parhaansa ja pyrkiä kehittymään.
Usein kuulee näitä yltiöpositiivisia lauseita, kuinka "jokainen voi saavuttaa mitä vaan." No, kun ei voi ja se kannattaa hyväksyä ja ymmärtää aika varhain.
Vierailija kirjoitti:
95 % menestyksestä on kovaa työtä, jotta se 5% mahis onneen on. Siitä vaan ei pidetä meteliä.
Jos kovalla työllä tarkoitetaan toisten polkemista että pääsee ylemmäs ja ylempien kenkien nuolemista niin suurimmilta osin olet oikeassa. Ei ollenkaan yllättävää, että mielummin maalaillaan kuvaa kuinka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai kuinka on ansainnut (=oikeutettu) olemaan voittaja, kuin myöntää nousseensa menestyjäksi muita tuhoamalla.
Jokainen on oman onnensa seppä mutta jollain sepillä on fasiliteetit ja työvälineet vimpan päälle, saavat reilusti starttirahaa seppäbisnekseensä ja on koko suku täynnä seppiä jotka lainaavat rahaa, antavat neuvoja ja auttavat yrityksen vauhtiin.
Toinen voi sitten yrittää seppäillä kirpputorilta hankitulla alasimella ja epäpuhtailla raaka-aineilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen meistä saa omanlaisensa kortit ja on ihan kiinni itsestä, mitä niillä tekee. Luuseri tekee toistuvasti vääriä valintoja, koska ei viitsi tehdä parempia, mutta ei se silti tarkoita, etteikö hänestäkin olisi oikeilla valinnoilla tullut enemmän.
Ja jos geenit ja tausta määräävät, mitä meistä tulee, niin miksi ihmeessä luuserien lapsia edes koulutetaan, sehän on sinun ajatusmallisi mukaisesti turhaa rahankäyttöä samoin kuin vaikka näiden perheiden sairaudenhoito. Kun ei ole eväitä ihmisarvoiseen elämään, niin miksi yhteiskunta väkisin syytää rahaa ja yrittää selittää, että jep, olet sinäkin arvokas.
Jep. Mun onneni seppinä toimivat pääosin mun vanhemmat. Heiltä sain ne geenit ja sen elinympäristön.
Aika helppo se on menestyä kun on kaunis ja älykäs. Olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mun onneni seppinä toimivat pääosin mun vanhemmat. Heiltä sain ne geenit ja sen elinympäristön.
Aika helppo se on menestyä kun on kaunis ja älykäs. Olen kiitollinen.
Kannattaa ollakin. Tuli vielä vaatimattomuus kaupan päälle, eikö! :D
Eniten tätä tekevät ne, jotka haukkuvat ylipainoisia. He ottavat kunnian omasta normaalipainostaan itselleen ja syyttelevät ylipainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään näistä tavoista olla eriarvoinen ei ole mukana hallituksen feministisessä intersektionaaliohjelmassa, jos joku ei huomannut.
Muuten olen sitä mieltä että ihminen aika pitkälti on oman onnensa seppä. Ei kokonaan tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen meistä saa omanlaisensa kortit ja on ihan kiinni itsestä, mitä niillä tekee. Luuseri tekee toistuvasti vääriä valintoja, koska ei viitsi tehdä parempia, mutta ei se silti tarkoita, etteikö hänestäkin olisi oikeilla valinnoilla tullut enemmän.
Ja jos geenit ja tausta määräävät, mitä meistä tulee, niin miksi ihmeessä luuserien lapsia edes koulutetaan, sehän on sinun ajatusmallisi mukaisesti turhaa rahankäyttöä samoin kuin vaikka näiden perheiden sairaudenhoito. Kun ei ole eväitä ihmisarvoiseen elämään, niin miksi yhteiskunta väkisin syytää rahaa ja yrittää selittää, että jep, olet sinäkin arvokas.
No totta kai on eväät ihmisarvoiseen ja hyväänkin elämään, muttei huippumenestykseen. Jos ei ole tietynlaista fysiikkaa on aika turha havitella huippu-urheilijaksi. Jos ei ole fiksu niin tuskin mihinkään bisnesmaailman huipulle pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amerikassakin sanottiin ennen että kovalla työllä voi saavuttaa mitä tahansa. Nykyään se on muuttunut mnuotoon voit saavuttaa mitä tahansa kun tahdot sitä riittävän paljon, eli ei tarvitse enää edes työtä minkään eteen, senkun vaan tahtoo.
Kuka siihen elämääsi vaikuttaa jos et sinä itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geenit hyvässä ja pahassa ja elinympäristö. Uskon, että suurimmalla osalla Suomessa on mahdollisuus hyvään elämään. Elää päihteetöntä elämää, käydä töissä, olla parisuhteessa, hankkia omistusasunto ja lapsia. Peruselämää.
Mitä muuta sitä elämältä voisi toivoa? Sitten on ihmisiä, jotka ovat onnellisten tähtien alla syntyneitä ja niitä jotka pelaavat korttinsa väärin.
Jos ihminen ei ole vastuussa itsestään, kuka sitten on?
Syntymäpaikalleen, terveydelleen ja monelle muulle asialle ei voi mitään. Silti moniin asioihin voi itse vaikuttaa. Minulla oli akateemiset vanhemmat, jotka kannustivat opiskelemaan, mutta olin laiska, viinaanmenevä ja mukavuudenhaluinen. Kaverit vaikuttivat enemmän kuin perhetausta.
Ryhdistyidyin kuitenkin vanhempana ja olen pärjännyt elämässäni aika hyvin. Kun meillä oli ala-asteen luokkakokous, huomasin, että suurin osa oli jatkanut ala-asteella omaksumaansa tietä. Toisaalta oli niitä itsensä pätkätöihin opiskelleita maistereita ja myös menestyneen firman perustaneita kutosen häiriköitä.
Summa summarum, vaikka lähtökohdat olisivat erilaiset, suurin osa voi kuitenkin vaikuttaa elämäänsä, eikä vain ajelehtia ja syyttä muita tilanteestaan.
Kaikki varmaan tiedostaa että ihmisillä on eri lähtökohdat ja niiden mukainen rajallinen potentiaali.
Tuo sanonta ei tarkoita että jokaisella on sama mahdollisuus olla Formulakuski-astronautti kunhan sitä itse haluaa, vaan sitä että ihminen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan ja tehdä elämästään parempaa. Ja se on myös asennekysymys - jokainen on oman onnensa seppä, ei menestyksen.
Vierailija kirjoitti:
"Tehdä parhaansa" tarkoittaa ihan eri asioita eri ihmisten kohdalla. Jokaisen kannattaa toki yrittää tehdä parhaansa ja pyrkiä kehittymään.
Kirvoittaa aina naurut kun suomalainen urheilija sanoo "parhaani tein," vaikka tottakai se tarkoittaa sitä ettei enempään pystynyt, mutta kaikki tulkitsee sen siten, että "häviämäänhän tänne tultiin."
Kaverille se tarkoitti, "mitä isäni vaatisi," vaikka eihän siinä odoteta kuin yksilön parasta mahdollista suoritusta.
Tehdä parhaansa todellakin tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen meistä saa omanlaisensa kortit ja on ihan kiinni itsestä, mitä niillä tekee. Luuseri tekee toistuvasti vääriä valintoja, koska ei viitsi tehdä parempia, mutta ei se silti tarkoita, etteikö hänestäkin olisi oikeilla valinnoilla tullut enemmän.
Ja jos geenit ja tausta määräävät, mitä meistä tulee, niin miksi ihmeessä luuserien lapsia edes koulutetaan, sehän on sinun ajatusmallisi mukaisesti turhaa rahankäyttöä samoin kuin vaikka näiden perheiden sairaudenhoito. Kun ei ole eväitä ihmisarvoiseen elämään, niin miksi yhteiskunta väkisin syytää rahaa ja yrittää selittää, että jep, olet sinäkin arvokas.
Se, etteivät vanhempasi rakasta sinua, tarkoittaa ettet itsekään rakasta itseäsi. Suurimmalle osalle ihmisistä vanhempien rakkaus on niin itsestäänselvä, ettei sitä edes ajattele. TV7:lta muistuu mieleen joku kristillinen ohjelma, jossa yksi mies kertoi lapsuudestaan. Hänen äitinsä oli ilmeisesti tehnyt aviorikoksen ja kukaan ei hoitanut häntä, kun hän oli lapsi. Sekä äiti että isä (isäpuoli) vihasivat. Hänet jätettiin jopa ilman ruokaa. Hän löysi aikuisena lohdun Jumalasta, mutta muuten elämä on ollut raskasta.
Itselläni pari vuotta vanhempi sisarus rääkkäsi minua koko lapsuuden ja vanhemmat kuvasivat tätä videokameralle.
Aikuisena on monesti ollut vaikea esittää itsevarmaa, kun oikeasti vihaan itseäni. En tiedä, mitä valintoja minun pitäisi tehdä, jotenkin tuntuu, että tässäkin aloituksessa on kyseessä raha, kaikki meistä voivat halutessaan tehdä helvetisti rahaa ja sitten se elämä vasta hymyileekin. Vai mitä muutakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
95 % menestyksestä on kovaa työtä, jotta se 5% mahis onneen on. Siitä vaan ei pidetä meteliä.
Jos kovalla työllä tarkoitetaan toisten polkemista että pääsee ylemmäs ja ylempien kenkien nuolemista niin suurimmilta osin olet oikeassa. Ei ollenkaan yllättävää, että mielummin maalaillaan kuvaa kuinka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai kuinka on ansainnut (=oikeutettu) olemaan voittaja, kuin myöntää nousseensa menestyjäksi muita tuhoamalla.
Jos olen hakenut ja saanut paremman työpaikan, miten olen polkenut ketään?
95 % menestyksestä on kovaa työtä, jotta se 5% mahis onneen on. Siitä vaan ei pidetä meteliä.