Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka sanot: "Jokainen on oman onnensa seppä"
29.01.2022 |
ja ajattelet, että kaikki mitä itse olet saavuttanut elämässä, on omaa ansiotasi. Suhtaudut ehkä (ainakin salassa) ylemmyydentuntoisesti ja halveksuen niihin joilla menee elämässään heikommin, jotka ovat epäonnistuneet tai luovuttaneet, koska ajattelet että se on pitkälti heidän omaa syytään. Sulla on ehkä näkemyksiä siitä, mitä he ovat tehneet väärin ja mitä heidän olisi pitänyt/pitäisi tehdä.
Mutta mietitäänpä nyt vielä. Mikä tekee ihmisestä sen, mitä hän on? Geenit ja kasvuympäristö, pääasiassa. Persoonallisuus, temperamentti, älykkyys, ulkonäkö, fyysinen ja psyykkinen terveys, se millaisille vanhemmille synnymme ja millaisiin olosuhteisiin, lapsuudessa kokemamme asiat: sattumaa kaikki. Saman perheen lapsillakin on eri lapsuus, sanotaan.
Jos siis sinulla on käynyt tuuri tuossa lotossa ja olet kyennyt menestymään tai onnistumaan joissakin asioissa paremmin kuin moni muu, niin onko todella aihetta sanoa että se on ihan sinun omaa ansiotasi?
Kukaan ei kiellä, ettet olisi tehnyt töitä sen menestyksen eteen, mutta pointti on että sulla on ollut ominaisuuksia ja voimavaroja joiden avulla tehdä niitä töitä. Sillä haukkumallasi "luuserilla" ei vaan ehkä yksinkertaisesti ole.
Kannattaa siis olla aika nöyrä ja kiitollinen.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastakkainasettelua tää on, menestyjä ja luuseri. Eikö muka muita ole ap:n mielestä? Ikuisesti on ollut kumpaakin ja suurin osa on keskiväliltä eli ei luuseri eikä menestynyt. Geeneistä ei tiedetty sata vuotta sitten yhtekäs mitään ja kasvuympäristökin oli mitä sattui aika suurella osalla, silti sieltäkin menestyjiä putkahti silloin tällöin. Ainakaan ei itselläni ole ikinä tullut edes mieleen miettiä kuka on luuseri eikä varsinkaan mennä sanomaan jollekin että olet oman onnesi seppä.
Ilmeisesti hyvinvointivaltio kasvattaa tällaista ajattelutapaa mitä ap esittää. Ennen laiskuutta ei arvostettu kuten nyt. Laiskasta tulee tietty luuseri kun valtio jokatapauksessa elättää. Kaikilla ei ole kunnianhimoa edes päästä elämässään eteenpäin vaikka olisi kaikki mahdollisuudet ja lahjakkuutta plus älyä. Itse olen saavuttanut mitä halusin, mutta erittäin kovalla työllä ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Kenelle minun pitää olla kiitollinen ja nöyrä?
Geeneistä ei tiedetty, mutta ne vaikuttivat ihan niin kuin nykyään. Siten että huonoistakin lähtökohdista saatettiin ja saatetaan päästä pitkälle, jos on tietynlaisia ominaisuuksia.
Ymmärrätkö, kuinka moni asia voi vaikuttaa siihen ns. laiskuuteen ja kunnianhimon puuttumiseen, josta joitakuita syytät?
Ja sullakin on tämä: "Itse olen kovalla työllä kaiken saavuttanut." Varmasti oletkin tehnyt kovaa työtä, mutta sä olet ollut ihminen jolta se onnistuu. Perityt ominaisuudet ja taustasi ovat tehneet susta sellaisen. Eli ihan yleisesti, elämälle ja sattumalle kannattaisi olla kiitollinen;)
Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää. Oma laiskuus ja saamattomuus on geenien syytä:D Pitäisikö sanoa töissäkin pomolle, ei jaksa pyydä jotain paremmilla ahkeruusgeeneillä varustettua tekemään:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oon laiska ja tykkään vaan vetää lonkkaa mammapalstalla. Kiittäisivät onneaan ne jotka jakavat raataa töissä.
Mua kiinnostaa vaan pumppaaminen 🤷
Ja tietysti täällä uliseminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne vaan muutkin vaikuttaa elämässä selviytymiseen. Esim. jos on joutunut koulukiusatuksi ja se on vienyt itsetunnon, aiheuttanut huonon koulumenestyksen jonka vuoksi et pääse mihinkään jatko-opiskeluihin, ainakaan mihinkään hyviin kouluihin, mitenkä muka silloin olet oman onnesi seppä?
Toinen kohta mikä särähti korvaan tuolla aiemmin, oli väite, että ei "viitsi" tehdä ns. oikeita valintoja. Pitäisi ensin TIETÄÄ mikä on se ns. oikea valinta!!
Sitten on esim. yhteiskunnan olosuhteet, jos tuleekin lama, jolloin ihmisiä lentää vain pihalle työpaikoilta etkä sen vuoksi saa töitä, miten silloinkaan olet ns. oman onnesi seppä?
Koko ajatus on vain hyväosaisten keksimä omaan selkään taputtelufraasi, eikä mitään todellista elämää!!
Koulukiusaaminen on yksi luusereiden vakiotekosyistä vanhempien ja kotiolojen lisäksi. mm. Elon Musk oli koulukiusattu niin pahasti, että perhe joutui sen takia muuttamaan. Samoin Hjallis ja hänen kaikki poikansa.
Jo pelkästään se, että Elon Muskin perhe on muuttanut, koska Elonia kiusattiin koulussa, kertoo siitä, että hänellä on ollut rakastavat ja välittävät vanhemmat ja siis täydet eväät menestykseen. Mitä jos Elon ei olisi voinut kotona kertoa, että häntä kiusataan koulussa, koska isä tai äiti olisi vetänyt valittavaa poikaansa turpaan? Siellä olisi oltu samassa koulussa loppuun asti, ei kai sitä jonkun luuserilapsen vuoksi koulua vaihdeta.
Hjallis on vanhaa rahasukua, en vähättele hänen koulukiusaamiskokemuksiaan, mutta ilmeisesti hänkin on perheeltään saanut apua, kuten ovat poikansakin. Vittumaisessa perheessä kasvanut lapsi ei voi kertoa kiusaamisestaan kotona. Pahimmassa tapauksessa häntä kiusataan kotonakin. Esim. narkkivanhemmat eivät välitä muusta kuin aineesta, mitä he tekisivät, jos lapsi kertoo, että häntä kiusataan koulussa?
Kotiolot ovat se toinen vakiotekosyy kiusaamisen lisäksi johon itsekin tuossa sorruit. Hjallis muuten ei ole vanhaa rahasukua.
Jos Vilja-Eerika ei olisi kuollut vuonna 2012 kahdeksanvuotiaana, kun hänet käärittiin sadannen kerran muoviin, niin hänkin olisi varmaan tänä päivänä vain päättänyt tehdä elämässään oikeita valintoja ja kirjoittaisi keväällä muutaman aineen aikomuksenaan hakea vuonna 2023 yhteishaussa kauppikseen ja äänestäisi kokoomusta kuten kaikki menestyneet teinit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastakkainasettelua tää on, menestyjä ja luuseri. Eikö muka muita ole ap:n mielestä? Ikuisesti on ollut kumpaakin ja suurin osa on keskiväliltä eli ei luuseri eikä menestynyt. Geeneistä ei tiedetty sata vuotta sitten yhtekäs mitään ja kasvuympäristökin oli mitä sattui aika suurella osalla, silti sieltäkin menestyjiä putkahti silloin tällöin. Ainakaan ei itselläni ole ikinä tullut edes mieleen miettiä kuka on luuseri eikä varsinkaan mennä sanomaan jollekin että olet oman onnesi seppä.
Ilmeisesti hyvinvointivaltio kasvattaa tällaista ajattelutapaa mitä ap esittää. Ennen laiskuutta ei arvostettu kuten nyt. Laiskasta tulee tietty luuseri kun valtio jokatapauksessa elättää. Kaikilla ei ole kunnianhimoa edes päästä elämässään eteenpäin vaikka olisi kaikki mahdollisuudet ja lahjakkuutta plus älyä. Itse olen saavuttanut mitä halusin, mutta erittäin kovalla työllä ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Kenelle minun pitää olla kiitollinen ja nöyrä?
Geeneistä ei tiedetty, mutta ne vaikuttivat ihan niin kuin nykyään. Siten että huonoistakin lähtökohdista saatettiin ja saatetaan päästä pitkälle, jos on tietynlaisia ominaisuuksia.
Ymmärrätkö, kuinka moni asia voi vaikuttaa siihen ns. laiskuuteen ja kunnianhimon puuttumiseen, josta joitakuita syytät?
Ja sullakin on tämä: "Itse olen kovalla työllä kaiken saavuttanut." Varmasti oletkin tehnyt kovaa työtä, mutta sä olet ollut ihminen jolta se onnistuu. Perityt ominaisuudet ja taustasi ovat tehneet susta sellaisen. Eli ihan yleisesti, elämälle ja sattumalle kannattaisi olla kiitollinen;)Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää. Oma laiskuus ja saamattomuus on geenien syytä:D Pitäisikö sanoa töissäkin pomolle, ei jaksa pyydä jotain paremmilla ahkeruusgeeneillä varustettua tekemään:D
Se mikä sinulle näyttäytyy laiskuutena, voi johtua monesta jutusta. Miksi ihminen välttelee tarttumasta toimeen, yrittämästä asioita jne? Ei välttämättä siksi, ettei viitsi. Hänellä ei ehkä ole energiaa, motovaatiota, uskoa itseensä tai onnistumiseen tai hän on epävarma, masentunut, tarkkaavaisuushäiriöinen, temperamentiltaan hitaampi kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos Vilja-Eerika ei olisi kuollut vuonna 2012 kahdeksanvuotiaana, kun hänet käärittiin sadannen kerran muoviin, niin hänkin olisi varmaan tänä päivänä vain päättänyt tehdä elämässään oikeita valintoja ja kirjoittaisi keväällä muutaman aineen aikomuksenaan hakea vuonna 2023 yhteishaussa kauppikseen ja äänestäisi kokoomusta kuten kaikki menestyneet teinit?
Kyllä, paljon mahdollista. Vanhemmat olisivat toimineet hänelle varoittavana esimerkkinä ja hän olisi ponnistanut sellaisesta elämästä pois. Kuka tietää mitä Vilja-Erikasta olisi tullut, kenties vaikka paikkakunnan johtava lääkäri.
Toki omilla väärillä valinnoilla hän olisi päätynyt vanhempiensa kaltaiseksi, mutta se on itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne vaan muutkin vaikuttaa elämässä selviytymiseen. Esim. jos on joutunut koulukiusatuksi ja se on vienyt itsetunnon, aiheuttanut huonon koulumenestyksen jonka vuoksi et pääse mihinkään jatko-opiskeluihin, ainakaan mihinkään hyviin kouluihin, mitenkä muka silloin olet oman onnesi seppä?
Toinen kohta mikä särähti korvaan tuolla aiemmin, oli väite, että ei "viitsi" tehdä ns. oikeita valintoja. Pitäisi ensin TIETÄÄ mikä on se ns. oikea valinta!!
Sitten on esim. yhteiskunnan olosuhteet, jos tuleekin lama, jolloin ihmisiä lentää vain pihalle työpaikoilta etkä sen vuoksi saa töitä, miten silloinkaan olet ns. oman onnesi seppä?
Koko ajatus on vain hyväosaisten keksimä omaan selkään taputtelufraasi, eikä mitään todellista elämää!!
Koulukiusaaminen on yksi luusereiden vakiotekosyistä vanhempien ja kotiolojen lisäksi. mm. Elon Musk oli koulukiusattu niin pahasti, että perhe joutui sen takia muuttamaan. Samoin Hjallis ja hänen kaikki poikansa.
Jo pelkästään se, että Elon Muskin perhe on muuttanut, koska Elonia kiusattiin koulussa, kertoo siitä, että hänellä on ollut rakastavat ja välittävät vanhemmat ja siis täydet eväät menestykseen. Mitä jos Elon ei olisi voinut kotona kertoa, että häntä kiusataan koulussa, koska isä tai äiti olisi vetänyt valittavaa poikaansa turpaan? Siellä olisi oltu samassa koulussa loppuun asti, ei kai sitä jonkun luuserilapsen vuoksi koulua vaihdeta.
Hjallis on vanhaa rahasukua, en vähättele hänen koulukiusaamiskokemuksiaan, mutta ilmeisesti hänkin on perheeltään saanut apua, kuten ovat poikansakin. Vittumaisessa perheessä kasvanut lapsi ei voi kertoa kiusaamisestaan kotona. Pahimmassa tapauksessa häntä kiusataan kotonakin. Esim. narkkivanhemmat eivät välitä muusta kuin aineesta, mitä he tekisivät, jos lapsi kertoo, että häntä kiusataan koulussa?
Kotiolot ovat se toinen vakiotekosyy kiusaamisen lisäksi johon itsekin tuossa sorruit. Hjallis muuten ei ole vanhaa rahasukua.
Kyllä hän äitinsä puolelta on. Hackmaneja muistaakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne vaan muutkin vaikuttaa elämässä selviytymiseen. Esim. jos on joutunut koulukiusatuksi ja se on vienyt itsetunnon, aiheuttanut huonon koulumenestyksen jonka vuoksi et pääse mihinkään jatko-opiskeluihin, ainakaan mihinkään hyviin kouluihin, mitenkä muka silloin olet oman onnesi seppä?
Toinen kohta mikä särähti korvaan tuolla aiemmin, oli väite, että ei "viitsi" tehdä ns. oikeita valintoja. Pitäisi ensin TIETÄÄ mikä on se ns. oikea valinta!!
Sitten on esim. yhteiskunnan olosuhteet, jos tuleekin lama, jolloin ihmisiä lentää vain pihalle työpaikoilta etkä sen vuoksi saa töitä, miten silloinkaan olet ns. oman onnesi seppä?
Koko ajatus on vain hyväosaisten keksimä omaan selkään taputtelufraasi, eikä mitään todellista elämää!!
Itse olin 80-luvulla koulukiusattu, kun muutin maalta Helsinkiin. En päässyt yliopistoon, mutta pääsin kuitenkin jatko-opiskelemaan ja valmistuin 90-luvun lamassa työttömäksi. Silti nousin siitä näköalattomuuden suosta tosin kuin jotkut.
Ketä tästä on kiittäminen, jos ei itseäni? Hyvää tuuria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Vilja-Eerika ei olisi kuollut vuonna 2012 kahdeksanvuotiaana, kun hänet käärittiin sadannen kerran muoviin, niin hänkin olisi varmaan tänä päivänä vain päättänyt tehdä elämässään oikeita valintoja ja kirjoittaisi keväällä muutaman aineen aikomuksenaan hakea vuonna 2023 yhteishaussa kauppikseen ja äänestäisi kokoomusta kuten kaikki menestyneet teinit?
Kyllä, paljon mahdollista. Vanhemmat olisivat toimineet hänelle varoittavana esimerkkinä ja hän olisi ponnistanut sellaisesta elämästä pois. Kuka tietää mitä Vilja-Erikasta olisi tullut, kenties vaikka paikkakunnan johtava lääkäri.
Toki omilla väärillä valinnoilla hän olisi päätynyt vanhempiensa kaltaiseksi, mutta se on itsestä kiinni.
Tuollaisissa tapauksissa lapsi yleensä aluksi yrittää kovasti. Romahdus tulee sitten kolme-nelikymppisenä Viimeistään siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. Niille ei osaa olla äiti, kun ei itsellä ole koskaan vastuullista vanhempaa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastakkainasettelua tää on, menestyjä ja luuseri. Eikö muka muita ole ap:n mielestä? Ikuisesti on ollut kumpaakin ja suurin osa on keskiväliltä eli ei luuseri eikä menestynyt. Geeneistä ei tiedetty sata vuotta sitten yhtekäs mitään ja kasvuympäristökin oli mitä sattui aika suurella osalla, silti sieltäkin menestyjiä putkahti silloin tällöin. Ainakaan ei itselläni ole ikinä tullut edes mieleen miettiä kuka on luuseri eikä varsinkaan mennä sanomaan jollekin että olet oman onnesi seppä.
Ilmeisesti hyvinvointivaltio kasvattaa tällaista ajattelutapaa mitä ap esittää. Ennen laiskuutta ei arvostettu kuten nyt. Laiskasta tulee tietty luuseri kun valtio jokatapauksessa elättää. Kaikilla ei ole kunnianhimoa edes päästä elämässään eteenpäin vaikka olisi kaikki mahdollisuudet ja lahjakkuutta plus älyä. Itse olen saavuttanut mitä halusin, mutta erittäin kovalla työllä ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Kenelle minun pitää olla kiitollinen ja nöyrä?
Geeneistä ei tiedetty, mutta ne vaikuttivat ihan niin kuin nykyään. Siten että huonoistakin lähtökohdista saatettiin ja saatetaan päästä pitkälle, jos on tietynlaisia ominaisuuksia.
Ymmärrätkö, kuinka moni asia voi vaikuttaa siihen ns. laiskuuteen ja kunnianhimon puuttumiseen, josta joitakuita syytät?
Ja sullakin on tämä: "Itse olen kovalla työllä kaiken saavuttanut." Varmasti oletkin tehnyt kovaa työtä, mutta sä olet ollut ihminen jolta se onnistuu. Perityt ominaisuudet ja taustasi ovat tehneet susta sellaisen. Eli ihan yleisesti, elämälle ja sattumalle kannattaisi olla kiitollinen;)Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää. Oma laiskuus ja saamattomuus on geenien syytä:D Pitäisikö sanoa töissäkin pomolle, ei jaksa pyydä jotain paremmilla ahkeruusgeeneillä varustettua tekemään:D
Se mikä sinulle näyttäytyy laiskuutena, voi johtua monesta jutusta. Miksi ihminen välttelee tarttumasta toimeen, yrittämästä asioita jne? Ei välttämättä siksi, ettei viitsi. Hänellä ei ehkä ole energiaa, motovaatiota, uskoa itseensä tai onnistumiseen tai hän on epävarma, masentunut, tarkkaavaisuushäiriöinen, temperamentiltaan hitaampi kuin sinä.
Tarpeeksi monesti kun epäonnistuu, eikä koskaan onnistu, se on kyllä omiaan lannistamaan ja vie yrittämisen halunkin, ei se kuitenkaan onnistu. Saattaa olla että tekee jotain väärin, mutta jos se tietäisi mitä tekee väärin, sen voisi korjata, mutta sehän se onkin, kun ei tiedä miksei onnistu. Niin kauan kun ei sitä tiedä, on turha yrittääkään kun se johtaa vain uuteen epäonnistumiseen. Ja kenellä on rajattomasti resursseja yrittää ja epäonnistua?
Perityt luonteenominaisuudet vaikuttavat esim. siihen, miten kohtaamasi traumaattiset asiat ja vastoinkäymiset vaikuttavat sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä totta, että on ihmisiä, jotka ovat syntymässään jo kirottuja olemaan menestymättä elämässään - liian tyhmiä, vässyköitä, mielisairaita, pelkureita luonteeltaan jne. jne.
Surullista mutta totta.
Heilläkin voi olla mahdollisuus jos sattuvat syntymään lahjakkaana. Matti Nykänenkin oli kouluttamaton mielisairas juoppo mutta poikkeuksellisen lahjakas yhdessä asiassa eli mäkihypyssä ja sen turvin pärjäsi.
Totta.
Mutta aika marginaalista puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
95 % menestyksestä on kovaa työtä, jotta se 5% mahis onneen on. Siitä vaan ei pidetä meteliä.
Minulla on ollut helppo elämä. Ei ole lapsuudessa tarvinnut huolehtia mistään, ei ole tarvinnut valvoa öitä kuunnellen vanhempien tappeluja, ei ole tarvinnut kärsiä nälkää tai hävetä vaatteitani, olen harrastanut mitä haluan ja omat vanhempani ovat osanneet neuvoa läksyissä jne. Töitä olen tehnyt, että olen maisteriksi asti päässyt ja työelämässä pysynyt. Mutta olen joutunut tekemään paljon vähemmän töitä kuin ne, jotka huonommista lähtökohdista samaan ovat päässeet.
Ei tarvita kuin yksi tapaturma tai vakava sairastuminen ja tipahdan tämän yhteiskunnan portailla monta askelmaa alaspäin.
-terveellä tavalla nöyrä-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanon noin ja tarkoitan sen niin, että sä voit olla onnellinen, jos asennoidut niin. Jos keskityt vinkumaan kaikesta mikä on pielessä, niin se on oma valintasi. Tiedän mitä on, kun kaikki menee pieleen, silti olen onnellinen. Nimenomaan onnellinen. En sano, että olisin rikas, minulla olisi täydellinen koti tai elämä tai kaikki olisi helppoa, mutta olen onnellinen ja se on oma valintani.
Teen sellaista työtä, jossa kohtaan sen mitä kotien seinien sisällä oikeasti tapahtuu ja missä ilmapiirissä ihmiset elävät. Tästä syystä en todellakaan nosta jalustalle ihmisiä titteleiden tai mammonan takia.
Ulkokuori voi olla hyvinkin kaunis ja sisältö haisevan mätä.
Vierailija kirjoitti:
Teen sellaista työtä, jossa kohtaan sen mitä kotien seinien sisällä oikeasti tapahtuu ja missä ilmapiirissä ihmiset elävät. Tästä syystä en todellakaan nosta jalustalle ihmisiä titteleiden tai mammonan takia.
Ulkokuori voi olla hyvinkin kaunis ja sisältö haisevan mätä.
Tarkoitatko, että kaikilla muillakin kuin asiakkaillasi on yhtä surkeat kotiolot?
Oman onnensa seppä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne vaan muutkin vaikuttaa elämässä selviytymiseen. Esim. jos on joutunut koulukiusatuksi ja se on vienyt itsetunnon, aiheuttanut huonon koulumenestyksen jonka vuoksi et pääse mihinkään jatko-opiskeluihin, ainakaan mihinkään hyviin kouluihin, mitenkä muka silloin olet oman onnesi seppä?
Toinen kohta mikä särähti korvaan tuolla aiemmin, oli väite, että ei "viitsi" tehdä ns. oikeita valintoja. Pitäisi ensin TIETÄÄ mikä on se ns. oikea valinta!!
Sitten on esim. yhteiskunnan olosuhteet, jos tuleekin lama, jolloin ihmisiä lentää vain pihalle työpaikoilta etkä sen vuoksi saa töitä, miten silloinkaan olet ns. oman onnesi seppä?
Koko ajatus on vain hyväosaisten keksimä omaan selkään taputtelufraasi, eikä mitään todellista elämää!!
Itse olin 80-luvulla koulukiusattu, kun muutin maalta Helsinkiin. En päässyt yliopistoon, mutta pääsin kuitenkin jatko-opiskelemaan ja valmistuin 90-luvun lamassa työttömäksi. Silti nousin siitä näköalattomuuden suosta tosin kuin jotkut.
Ketä tästä on kiittäminen, jos ei itseäni? Hyvää tuuria?
Luuseri sanoisi, että sinulla on paremmat ahkeruusgeenit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
95 % menestyksestä on kovaa työtä, jotta se 5% mahis onneen on. Siitä vaan ei pidetä meteliä.
Minulla on ollut helppo elämä. Ei ole lapsuudessa tarvinnut huolehtia mistään, ei ole tarvinnut valvoa öitä kuunnellen vanhempien tappeluja, ei ole tarvinnut kärsiä nälkää tai hävetä vaatteitani, olen harrastanut mitä haluan ja omat vanhempani ovat osanneet neuvoa läksyissä jne. Töitä olen tehnyt, että olen maisteriksi asti päässyt ja työelämässä pysynyt. Mutta olen joutunut tekemään paljon vähemmän töitä kuin ne, jotka huonommista lähtökohdista samaan ovat päässeet.
Ei tarvita kuin yksi tapaturma tai vakava sairastuminen ja tipahdan tämän yhteiskunnan portailla monta askelmaa alaspäin.
-terveellä tavalla nöyrä-
Kuinka niin vähemmän töitä? Saman työn se huonoistakin oloista lähtenyt joutuu suorittamaan maisteriksi päästäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Perityt luonteenominaisuudet vaikuttavat esim. siihen, miten kohtaamasi traumaattiset asiat ja vastoinkäymiset vaikuttavat sinuun.
Eli se ei ole omaa syytä jos joku toinen yhtä huonoista lähtökohdista menestyy paremmin?:D
Jo pelkästään se, että Elon Muskin perhe on muuttanut, koska Elonia kiusattiin koulussa, kertoo siitä, että hänellä on ollut rakastavat ja välittävät vanhemmat ja siis täydet eväät menestykseen. Mitä jos Elon ei olisi voinut kotona kertoa, että häntä kiusataan koulussa, koska isä tai äiti olisi vetänyt valittavaa poikaansa turpaan? Siellä olisi oltu samassa koulussa loppuun asti, ei kai sitä jonkun luuserilapsen vuoksi koulua vaihdeta.
Hjallis on vanhaa rahasukua, en vähättele hänen koulukiusaamiskokemuksiaan, mutta ilmeisesti hänkin on perheeltään saanut apua, kuten ovat poikansakin. Vittumaisessa perheessä kasvanut lapsi ei voi kertoa kiusaamisestaan kotona. Pahimmassa tapauksessa häntä kiusataan kotonakin. Esim. narkkivanhemmat eivät välitä muusta kuin aineesta, mitä he tekisivät, jos lapsi kertoo, että häntä kiusataan koulussa?