Löytyykö ala-asteikäisiä jotka ei harrasta mitään?

Tarkoittaako tämä nytsitä, että KAIKILLA ala-asteikäisillä on harrastus?

hararstusta...



skeittailee monta tuntia päviässä kesäisin, pelailee jalkkista7sählyä kavereiden kanssa jne mutta ei käy missään treeneissä. ei kiinnosta ja miski pitäisi kiinnostaa ?

En siis pidä skeittailua tai jalkapalloa saati sählyä huonoina harrastuksina, mutta jos kaikki jos kaikki vapaa-aika kulutetaan "hengailemalla" erilaisten aktiviteettien parissa niin harmeja on tiedossa kun ikää tulee lisää. Parin vuoden kuluttua poika siirtyy yläkouluun ja tuo, vielä nyt viaton hengailu, voi muuttua. Huonolla tuurilla kuvaan tulee mukaan tupakka, alkoholi ja jopa huumeet. Lapset joilla on tavoitteellisia harrastuksia ja useita aikuiskontakteja ympärillään pysyvät suuremmalla todennäköisyydellä erossa huonoista piireistä. Ymmärrän toki että alhaisen koulutustason, alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat vanhemmat eivät välttämättä näe asiaa näin.

En siis pidä skeittailua tai jalkapalloa saati sählyä huonoina harrastuksina, mutta jos kaikki jos kaikki vapaa-aika kulutetaan "hengailemalla" erilaisten aktiviteettien parissa niin harmeja on tiedossa kun ikää tulee lisää. Parin vuoden kuluttua poika siirtyy yläkouluun ja tuo, vielä nyt viaton hengailu, voi muuttua. Huonolla tuurilla kuvaan tulee mukaan tupakka, alkoholi ja jopa huumeet. Lapset joilla on tavoitteellisia harrastuksia ja useita aikuiskontakteja ympärillään pysyvät suuremmalla todennäköisyydellä erossa huonoista piireistä. Ymmärrän toki että alhaisen koulutustason, alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat vanhemmat eivät välttämättä näe asiaa näin.

Ei ole noin yksiselitteistä:

http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/A08AF68C-0248-4F68-971A-249CEF2AF05B/0…

Vastaanpa samalla mitalla, että toki niiden lasten, joita ei kotona kasvateta tai ohjata toimimaan oikein ja jotka ovat tyhmiä ja muiden johdateltavissa, on hyvä harrastaa jotakin valvotusti mahdollsimman monena iltana viikossa. Sen sijaan fiksu ja hyvin kasvatettu lapsi, jonka vanhemmat ovat halukkaita seuraamaan lapsensa elämää ja tekemään hänen kanssaan asioita, ei todellakaan tarvitse ohjattua ulkopuolisten järjestämää harrastusta.



Sitä paitsi se, että lapsi harrastaa jotakin 10-vuotiaana ei tuo mitään turvaa teinivuosiin. Kaikissa harrastukissa käy kova kato siinä 12-14 vuoden kieppeillä, kun ensimmäiset murrosiän kuohut alkavat. Katselkaapa vaikka futisseurojen junnujoukkueita: 11-vuotiaisiin asti yleensä vielä on kaikki ikäkausijoukkueet, sen jälkeen ikäryhmiä alkaa puuttua. Jos lapsen turvallisuus on perustunut harrastuksille, on aika ikävä huomata 13-vuotiaana, että joukkue häviää alta....

juhlistavat matsin loppua ryyppäämällä bussissa. Että näin.

muttei ole muita harrastuksia. Ja koska ip-kerho ei ole harrastus niin he ei harrasta mitään. Jos kotiutuu ip-kerhosta klo 17 niin tosiaanko harrastus on must? Vaik ip:ssa jumpataan ja askarrellaan ja on niitä aikuisia.

Vastaanpa samalla mitalla, että toki niiden lasten, joita ei kotona kasvateta tai ohjata toimimaan oikein ja jotka ovat tyhmiä ja muiden johdateltavissa, on hyvä harrastaa jotakin valvotusti mahdollsimman monena iltana viikossa. Sen sijaan fiksu ja hyvin kasvatettu lapsi, jonka vanhemmat ovat halukkaita seuraamaan lapsensa elämää ja tekemään hänen kanssaan asioita, ei todellakaan tarvitse ohjattua ulkopuolisten järjestämää harrastusta. Sitä paitsi se, että lapsi harrastaa jotakin 10-vuotiaana ei tuo mitään turvaa teinivuosiin. Kaikissa harrastukissa käy kova kato siinä 12-14 vuoden kieppeillä, kun ensimmäiset murrosiän kuohut alkavat. Katselkaapa vaikka futisseurojen junnujoukkueita: 11-vuotiaisiin asti yleensä vielä on kaikki ikäkausijoukkueet, sen jälkeen ikäryhmiä alkaa puuttua. Jos lapsen turvallisuus on perustunut harrastuksille, on aika ikävä huomata 13-vuotiaana, että joukkue häviää alta....

ja niin totta. Lapset joilla on joka ilta joku harrastus ja jolla ei ole ikinä aikaa olla kotona on lähinnä säälittävä. Tulee mieleen että vanhemmat haluavat vain kuskata lapsen pois silmistään..... säälin suuresti. Ja missä ne pedot metsästävät ? urheiluseuroissa

nuorena kavereista/tutuista ne , jotka harrastivat oikein urheiluseurassa jotain, olivat ensimmäisiä jotka kokeilivat tupakkaa, viinaa jne. Pelireissut, leirit jne ovat oivallisia paikkoja kokeilla, siellä kun ei ole kuin muutama vanhempi ihminen mukana.. ja lapset yöpyvät pois kotoa.



Töissä joskus juteltiin asiasta ja kaikkilla oli SAMA näkemys asiasta

sidottua harrastusta. Jos lapset itse haluaisi niin se olisi ihan ok, mutta en ole ikinä tyrkyttäny, enkä ohjannu mihinkään. Reippaita nuoria/aikuisia heistä kuitenkin tullut.



Lapset 18, 17, 12 ja 5. Nuorimmasta en vielä tiedä, jospa sitten alkaa harrastaa kaikkien edestä ;)

tuntuu että nykyinen harrastibuumi on vanhempien OMAN ITSETUNNON pönkitystä...

Pelastakaa Lapset ry:n ylilääkäri, lastenpsykiatri ja psykoterapeutti Jari Sinkkonen:



”Sille, minkä ikäisenä alkaa harrastaa, ei ole nyrkkisääntöä – mieluummin kuitenkin vanhempana kuin nuorempana. Ja mitä nuorempana aloittaa, sitä leikinomaisemmin se pitäisi tehdä.



Periaatteessa aloittaa voi hyvin varhain. Mutta jos rupeaa soittamaan jotakin instrumenttia pari vuotta myöhemmin, oppii parissa kerrassa saman, mihin nuorempana meni puoli vuotta. Miksi keskeyttää lapsen leikki ennen aikojaan?



Harrastukset sinänsä ovat hyvä asia. Lapsi oppii hallitsemaan esimerkiksi omaa kehoaan tai äänten maailmaa, mikä tuottaa perussyvää tyydytystä. Parhaimmillaan lapsi on innostunut ja kokee mielihyvää. Harrastaminen on luontaista ja kivaa, ja sitä on mukava tehdä puhtaasti itseä varten. Suhde valmentajaan on kunnossa: valmentaja näyttää aikuisen mallia eikä prässää, suosi tai toteuta lapsen kautta omia tarpeitaan.



Pahimmillaan lapsi puurtaa ja yrittää tyydyttää muiden tarpeita. Harrastamisesta tulee ahdistunutta pakertamista. Tämä voi johtaa ärtyisyyteen, vetäytymiseen tai vakavaan psyykkiseen oireiluun. Vanhempien pitääkin tarkkailla lapsiaan, tunnistaa heidän mielialansa sekä uskaltaa puhua ja puuttua asioihin.



Miten monta kertaa viikossa on sopivasti? Mitään nyrkkisääntöä ei tähänkään ole. On vain tarkkailtava lapsen naaman väriä ja tunnelmaa. Se, että lapsia kuskataan harrastuksesta toiseen, jotta he saisivat virikkeitä eivätkä pitkästyisi tai luuhaisi kadulla potkimassa mummoja, on älytöntä. Pitkästyminen kuuluu elämään ja saa mielikuvituksen toimimaan. Väkivallan taustat ovat ihan muualla kuin harrastamattomuudessa.



Oma lukunsa ovat vanhemmat, jotka valittelevat, kun joutuvat kuskaamaan lapsiaan jatkuvasti harrastuksesta toiseen. Tämä päänsärky on ihan itse aiheutettua. Myös vanhemmilla on oikeus sanoa, että nyt riittää esimerkiksi yksi harrastus lasta kohti.



Olen sanonut useasti ja sanon taas: on suuri vaara, että lapsesta, joka ei harrasta mitään, kasvaa ihan normaali ja terve aikuinen.”

5-vuotiaalla yksi.



Lapset tykkäävät suunnattomasti harrastuksistaan. Harrastukset selvästi tuo heille paljon iloa, itseluottamusta, itsetuntemusta ja sosiaalisia taitoja ja kontakteja. Eniten iloa, sillä ovat aina superiloisia harrastuksen jälkeen.



Itse koen ajoittain kuskailun hieman työläänä, mutta olen yrittänyt asennoitua iloisesti ja saan kyllä voimia siihenkin kun näen että lapset tykkäävät.



Ymmärrän kuitenkin niitäkin, joiden lapsilla ei harrastuksia ole. Tilalla on sitten jotain muuta enemmän: kavereita, perhettä, lukemista, luovaa toimintaa tms. Tuo jonkun pojan itsenäisesti harrastama jalkkis yms vaikuttaa upealta minusta!!! Mua itseäni harmittaa, kun ei nykylapset leiki enää kirkkistä ja vettä kengässä ja muita perinneleikkejä tuolla ulkona yhdessä kuten ennen tehtiin.

Juuri eilen kysyin ja puhelin eskarilaisen kanssa harrastuksista.

Puhuttiin läpi muutama vaihtoehto ja lopputulokseksi tuli ettei poika halua vielä harrastaa,vaan "oisin mielummin vaan kotona".



Minä ajattelen ettei tuosta ole mitään haittaa ja se harrastusajatus jää muhimaan sinne mieleen ja ehkä se kiinnostus syttyy jossain vaiheessa,jos ei muuten niin koulussa sitten saattaa.



9v on ekaluokalta asti harrastanut kaksi kertaa viikossa kitaransoittoa soitonopettajan kanssa. Kyllä tämä on harrastus vaikkei olekaan ryhmäjuttu.

tänä syksynä ei halunnut jatkaa viime syksynä aloitettua harrastusta.Sovittiin että se on ok, jatsellaan jos joku juttu rupeasi kiinnostamaan. Ollaan käyty yhdessä mm. ratsastamassa, uimassa, lenkillä.En tiedä johtuuko lisääntyneestä yhdessä olosta, onko ikä täsännut mielialoja vai mistä, mutta herkästi tulistuva tyttö on rauhoittunut hirmuisesti!Uskon että koulussa on ihan riittävästi sitä ohjattua ja aikataulutettua tekemistä meidän tytölle juuri nyt, mutta katselkaa, kokeilkaa, ja kuulostelkaa.Harrastus EI saa olla pakkopullaa.

"seuroissa" n. 9 vanhana. Vähän johdattelin ja tarttuivat onkeen. Nyt on harrastus vuosia jo monta molemmilla takana.



Mun mielestä kannattaa aloittaa harrastaminen alaluokilla. Yläluokkalaista murrosikäistä tuskin mikään harrastus rupeaa kiinnostamaan ja vanhempana sitten nousee jo kynnys lähteä harrastamaan sitä mitä ehkä haluaisi.



Tosin eihän ketään voi pakottaa. Jos tosiaan on niin että mikään ei kiinnosta, niin ehkä silloin kannattaa jättää väliin.