Mitä piirrettä itsessäsi sinun on ollut vaikea hyväksyä?
Otsikossahan se kysymys jo tulikin. Itselläni on ollut vaikeinta hyväksyä kiltteyttä, jonka sain Äidiltä perinnöksi. Vuosikausia yritin päästä eroon kiltteydestä kunnes tajusin, että ei se ole minun vikani, jos ihmiset käyttävät sitä hyväkseen. Kiltteys itsessään on hyvä ominaisuus.
Kommentit (14)
Vikani on se, että on joskus pieni pakkomielle vastata ihmisten kysymyksiin palstalla ja keksiä ratkaisuja. Minun pitäisi lopettaa se jo. Moni pärjää omin ratkaisuin onneen.
Huono muisti, ollut aina. Olen kiinnostunut historiasta, mutta esimerkiksi vuosiluvut eivät juurikaan jää mieleen vaikka jankkaisin niitä kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vikani on se, että on joskus pieni pakkomielle vastata ihmisten kysymyksiin palstalla ja keksiä ratkaisuja. Minun pitäisi lopettaa se jo. Moni pärjää omin ratkaisuin onneen.
Hei mulla on ihan tää sama! Sitten vielä turhaudun, jos ei neuvoja oteta vastaan... Mistä päästäänkin siihen piirteeseen, mitä inhoan itsessäni eniten: olen jokseenkin aggressivinen ja hankala. En tiedä miksi minussa tuntuu olevan kaikki mahdolliset vastakohdat; olen kävelevä paradoksi. Haluan muille hyvää, haluan korjata, parantaa ja hoivata ja olen samalla täynnä okaita. Yök.
Sairaan iso maila. Naiset aina pelästyy
Vierailija kirjoitti:
Huono muisti, ollut aina. Olen kiinnostunut historiasta, mutta esimerkiksi vuosiluvut eivät juurikaan jää mieleen vaikka jankkaisin niitä kuinka paljon.
Mulla on sama. Olen kiinnostunut monista asioista, mutta yksityiskohdat eivät jää mieleen. Voin monesti kertoa nähneeni tietyn elokuvan, dokumentin, lukeneeni kirjan jne, mutta sitten kun pitäisi keskustella niistä jonkun kanssa, niin en muistakaan paljon mitään.
Kateellisuutta ja katkeruutta. Lyhyttä pinnaa ja kärsimättömyyttä.
Dyskalkulia. Paitsi että rajoittaa voimakkaasti mitä ylipäätään voin tehdä työkseni, niin on täysin romuttanut itsetuntoni. Olen utelias ja tiedettä arvostava ihminen ja tavallaan en pääse sen yli, että en voi ikinä opiskella mitään oikeasti vaativaa tuon rajoituksen takia. Tunnen itseni tyhmäksi ja päällimäisin tunne monessa asiassa on häpeä.
Olen ilkeäluontoinen. Johtuu osin kasvatuksesta, kun lapsuudenperheessä oli päällä jatkuva nälviminen ja kilpailu. Haluaisin oppia tästä pois, mutta en ole onnistunut vaan aina ne ilkeät kommentit pääsee suusta.
Se että olen pedofiili tuotti hieman vaikeuksia hyväksyä nuorempana.
Laiskuus. Kaiken muun kanssa olen saavuttanut rauhan.
Vierailija kirjoitti:
Laiskuus. Kaiken muun kanssa olen saavuttanut rauhan.
Ota iisisti, äläkä pingota.
Taipumusta myöhästelyyn. Olisi ihana olla liikkeellä löysemmällä aikataululla, eikä kaaoksella 🤪
En tiedä onko tämä minun piirre, vai jokin karman kirous, mutta elämäni suurin tragedia on se, ettei ole minkäänlaista tuuria elämässä, on vain vastoinkäymisiä, ei koskaan mitään onnea ja positiivisia sattumuksia, kaikki mikä voi pieleen mennä, menee pieleen ja joskus vakavin seurauksinkin. En käsitä miksi mikään ei voi onnistua, en näy voivan omalla tekemiselläni vaikuttaa kohtalooni, kaikki efortti valuu ihan hukkaan, kaikki menee kuitenkin pieleen, eikä pyrkimys positiiviseen lopputulokseen vaikuta mitään.
Tämä paha karma on jo pilannut elämästäni niin suuren osan, ettei tätä korvaisi kuin loton päävoitto!