Kuinka unohtaa häpeää aiheuttava menneisyys ja aloittaa puhtaalta pöydältä?

Enkä ole siis kotiin jäänyt alkoholisti vaan edelleen yritän jatkuvasti.

Töitä teen välillä, opiskelen.

Viikonloput lepään tai juon. Nuori olen ja minulla on vielä paljon potentiaalia muuttaa elämäni suuntaa. Tätä en halua sen olevan, tällaista epävarmuutta ja terveydellä leikkimistä. Haluan todella, että muutun ja että pystyisin karistamaan liian epävarmuuden ja häpeän. Elää oikeasti enkä vain ajella jonnekin vailla mitään intohimoa tai määränpäätä.

Haluaisin viattomuuden takaisin. Sellaisen, että näkisin luonnon ja hyvyyden ympärillä.

Enkä keskittyisi niihin negatiivisiin asioihin ja pettymyksiin.

-ap

Pystytkö olemaan ilman alkoholia? Jos se on vaikeaa löytyy apua esim. Minnestä tai Aa:sta. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi tekemällä asioita jotka ovat arvojesi mukaisia ja tuottavat sinulle iloa. Mitä ne asiat ovat?

Parisuhde, ystävä tai oma lapsi voivat olla päämääriä, mutta eivät keinoja, etkä voi sälyttää onnellisuutesi taakkaa muille.

Muista asioista luopuminen vaatii työtä ja myös armollisuutta itseäsi kohtaan.

Tehtyä et saa enää tekemättömäksi, On vain opeteltava hyväksymään itsensä. Katse on suunnattava tulevaisuuteen.

Omien ajatusten selkiyttäminen vaatii työtä. Mikä on sinulle sellainen paikka arjessa jossa sinun on hyvä olla itsesi kanssa ”tekemättä mitään” ja ilman somea? Kylpyamme, metsä, nojatuoli, järvenranta... etsi sellainen paikka jos sinulla ei sellaista ole. Siellä oleminen/kävely auttaa selkiinnyttämään omia ajatuksia ja arvoja.

Vain pienin askelin voi onnistua tekemään omasta elämästään itsensä näköisen.

Ammattilaisen apu voi myös olla tarpeen jos menneisyyden painolasti on liian raskas yksin kantaa.

Psykoterapia on parhaimmillaan erinomainen väline itsetuntemuksen lisäämiseen ja minäkuvan kehittämiseen. Jos mahdollista, kannattaa kokeilla. Jos ei, niin itsemyötätuntoa voi harjoitella ominkin voimin. Esim. Ronnie Grandellin ja Kristin Neffin kirjat antavat varsin konkreettisia välineitä nimenomaan kuvailemiisi ongelmiin.

Ongelman tiedostaminen on se ensimmäinen ja tärkein vaihe. Nyt vain ratkaisemaan. Tsemppiä kovasti, et ole yksin!

Kiitos kommenteista.

Vastailen myöhemmin tarkemmin.

Kirjaehdotukset ovat hyviä. Terapiaan en ole lähiaikoina kykeneväinen.

-ap

Tekoja ei voi erottaa ihmisen identiteetistä.

Näin joku kaveri sanoi.

Mitä tekemistä ja tekoja voi tehdä eri tavalla, se on kimurantimpi kysymys.

Voiko töksäyttelijä oppia puhumaan ystävällisesti?

Voiko kahvinhimoinen oppia olemaan juomatta?

Voiko miellyttämisenhaluinen oppia pitämään puolensa?

Voiko seksiriippuvainen oppia toisenlaiseksi, tai hetero oppia homoksi?

Voiko tekniikasta kiinnostunut oppia humanistiksi?

Ihminen kasvaa ja kehittyy.

Ala muuttaa sisäistä puhettasi. Puhu itsellesi kuin parhaalle kaverillesi. Et sanoisi kaverillesi 'V#ttu, sä oot p#ska jätkä eikä susta ole mihinkään.' vaan "Sä ansaitset tuon ja varmasti pärjäät uudessa työssä' jne. Alussa se tuntuu hölmöltä ja teennäiseltä, mutta jatka positiivista puhetta ja lopulta alat itsekin uskoa, että ansaitset hyvää ja sinusta on moneksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista.

Vastailen myöhemmin tarkemmin.

Kirjaehdotukset ovat hyviä. Terapiaan en ole lähiaikoina kykeneväinen.

-ap

Tiedän kokemuksesta, että terapiaan hakeutuminen tai ajatus juttelemisesta jonkun vastaavan ammatti-ihmisen kanssa voi alkuun olla iso kynnys. Olen itse luonteeltani erittäin introvertti ja sosiaalisia tilanteita karttava.  Ja kaikki tuollaiset tapaamiset ahdistaa aina etukäteen. Ensimmäinen käynti on kuitenkin ollut hyvin vapauttava. Saat sanoa ihan mitä haluat ja olla sellaisena kuin haluat.  

Menneitä asioita ei kannata lakaista maton alle, vaan rohkeasti kohdata ne pienin askelin. Jokaisella on varmaan tehtyjä asioita, joita katuu ja mitä ei saa tekemättömäksi. Tärkeintä varmaan loppujen lopuksi on hyväksyä, että näin on tullut tehtyä ja antaa itselle anteeksi. 

Menneessä tehdyt valinnat perustuvat yleensä sen hetkiseen tilanteeseen ja tietämykseen. Silloin se tuntui hyvältä idealta. Nykyhetkessä asian näkee usein eri valossa kun matkan varrelta on kokemusta kertynyt ja lopputulos ei ehkä ollutkaan paras mahdollinen. Itse monesti mietin, että kylläpäs sitä tuli oltua naivi. Nyt tekisin asian ihan toisin ja toiste en samaa virhettä tekisi. 

Nähdäkseni ensimmäinen askel on jo tapahtunut. Olet miettinyt asioita, haluat muutoksen. Olet avautunut niistä täällä..

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö olemaan ilman alkoholia? Jos se on vaikeaa löytyy apua esim. Minnestä tai Aa:sta. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi tekemällä asioita jotka ovat arvojesi mukaisia ja tuottavat sinulle iloa. Mitä ne asiat ovat?

Parisuhde, ystävä tai oma lapsi voivat olla päämääriä, mutta eivät keinoja, etkä voi sälyttää onnellisuutesi taakkaa muille.

Muista asioista luopuminen vaatii työtä ja myös armollisuutta itseäsi kohtaan.

Tehtyä et saa enää tekemättömäksi, On vain opeteltava hyväksymään itsensä. Katse on suunnattava tulevaisuuteen.

Omien ajatusten selkiyttäminen vaatii työtä. Mikä on sinulle sellainen paikka arjessa jossa sinun on hyvä olla itsesi kanssa ”tekemättä mitään” ja ilman somea? Kylpyamme, metsä, nojatuoli, järvenranta... etsi sellainen paikka jos sinulla ei sellaista ole. Siellä oleminen/kävely auttaa selkiinnyttämään omia ajatuksia ja arvoja.

Vain pienin askelin voi onnistua tekemään omasta elämästään itsensä näköisen.

Kiitos.

Pystyn olemaan ilman alkoholia jos olen yksin ja keskityn vain itseeni.

Joskus se on vaikeaa ja pinnalle nousee todella vaikeita tunteita mutta pystyn jotenkin sinnittelemään. Pahinta on kuitenkin yksinäisyys ja merkityksettömyys kun elän liian pitkään itsekseni, omia pieniä asioitani toteuttaen.

Yleensä sitten huonona päivänä menenkin kaverin luokse joka pyytää saunaan eli seuraksi juomaan. En tietenkään syytä muita, että juon, en tietenkään mutta olen jo kymmenen vuoden ajan ollut lähes aina seurassa jossa juodaan. On kynnys olla vapaa-ajalla sosiaalisissa suhteissa selvinpäin. Toisaalta nautin yksinäisyydestä myöskin paljon mutta joskus se kuitenkin tuo sen tyhjyyden tunteen.

Täytyy sanoa, että olen kai vieraantunut itsestäni. En osaa sanoa mistä pitäisin.

Ehkä luonnossa mökkeilystä järven rannalla, hyvästä ruoasta, hyvästä kirjasta rauhallisessa ympäristössä, kiinnostavista seminaareista, rankasta liikunnasta, voimaharjoittelusta, sensitiivisyydestä tulen läheisyydessä luonnossa ja hyisestä avannosta sekä saunasta. Kynttilöistä ja hiljaisuudesta.

Tuli sittenkin lista... :D

Nuo toisivat rauhaa. Saisin kokkailla hienoja aterioita ja jakaa näitä jonkun kanssa. Keskustella asioista syvällisempään sävyyn, olla oma rauhallinen itseni, joka saa jakaa myös naurua hölmöimmillekin jutuille. Olla minä, ilman suoritusta ja itseni pienetämistä tai humaltamista, hyvien ihmisten kanssa.

Tulipa tuosta oikeastaan aika yksinkertainen sanoma itselleni. Olen valinnut vääränlaisia ihmisiä elämääni ja jotenkin tie vienyt niin, että en ole jaksanut panostaa itseeni tai omaan haluamiseeni.

Ehkä alkoholistien kanssa jo lapsuudesta elänyt identiteettini on jämähtänyt tällaiseen totuttuun tapaan hoitaa ihmissuhteensa ja tyytymiseen, tällainen hoivaaja ja silmät kiinni mutta tuntosarvet pystyssä eläjä tullut.

Haluan muuttaa itseäni, sellaiseksi mikä olen.

-ap

Osta juuri ilmestynyt Häpeän hoito-opas ja lue siitä

Vierailija kirjoitti:

Ala muuttaa sisäistä puhettasi. Puhu itsellesi kuin parhaalle kaverillesi. Et sanoisi kaverillesi 'V#ttu, sä oot p#ska jätkä eikä susta ole mihinkään.' vaan "Sä ansaitset tuon ja varmasti pärjäät uudessa työssä' jne. Alussa se tuntuu hölmöltä ja teennäiseltä, mutta jatka positiivista puhetta ja lopulta alat itsekin uskoa, että ansaitset hyvää ja sinusta on moneksi.

Juu tämä on totta. En ikinä mollaisi kaveriani niin kuin itseäni.

Olen kuitenkin häpeissäni, ehkä todella pahoillani jopa joskus, että olen ollut niin typerä. Toisaalta tiedän, että olen voinut huonosti noina aikoina ja valinnut sen, mikä on helppoa ja nopeasti hyvää mieltä tuottavaa hetkellisesti. Olen myös taipuvainen läheisriippuvuuteen, sen vuoksi yleensä olen ollut suhteissa miellyttäjä ja omat rajat ovat olleet hukassa. Onneksi ovat vuosien mittaan kehittyneet huimasti.

Kyllä siis kehitystä on tapahtunut ja voin olla ylpeäkin itsestäni. Olen oppinut ja tehnyt hienoja juttuja. Tänään viimeksi oli mukava kuulla, että minuun luotetaan ja olen tunnollinen. Tuli sellainen kosketus sydämeen, että joku näkee minut niin eikä kuten itse näen itseni joskus niin vastuuntunnottomaksi jne. Eihän ne puheet totta ole pääni sisällä, ainakaan täysin. Olen vain pettynyt siihen, missä kondiksessa elämä on kun se voisi olla todella paljon paremmallakin tolalla.

Olen saanut niin upeita mahdollisuuksia, niissä pärjännyt mutta voimat ovat lähteneet kuin ilmapalloa tyhjennettäisiin. Ne vain hiljalleen katoavat ja silloin minun on helpompi alisuoriutua, olla se luuseri joksika olen itseäni kutsunut lapsuudesta lähtien syystä kuin syystäkin. Ei ole ollut kovin tukea antava ympäristö.

Kuitenkin toivoa tuottava asia on se, että tiedän sen, että olen paljon muuta, että pärjään kyllä jos vain uskallan irrottaa vahingoittavista toimintamalleista, päänsisäisestä äänestä ja ympäristöstä.

-ap

Ehkä tämän kaiken taustalla on myös sellainen outo ajatusketju, että ansaitsenkin kantaa kaiken taakan itselläni ja vain kestää.

Mitenköhän sitä voisi vain päästää irti, sanoa itselleen, että se on mennyttä eikä minun tarvitse kantaa sitä enää? Saa elää ja mennä eteenpäin.

-ap

Ongelmien tiedostaminen ja halu muuttaa suuntaa on jo ensimmäinen ja kenties se tärkein askel.

Hae apua päihteidenkäytön lopettamiseen.

Jos et voi mennä terapiaan, ala kirjottamaan päiväkirjaa. Sinne voit suoltaa negatiiviset ajatukset ja ilot ja onnistumiset. Yks terapeutti neuvoi mulle kerran huolihetken eli hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa kirjoitat ylös päivän aikana nousseet huolet ja murheet.

Aika parantaa haavat. Ajan kanssa on helpompi ajatella menneisyydestä, että opin sitä ja tätä virheistäni.

Keksi joku uusi kiva harrastus.

Voit myös miettiä, että onko sun kavereissa ja lähipiirissä ihmisiä, jotka tukee muutoksessa. Jos on ni tukeudu heihin. Jos on sellasia, jotka haluaa vetää takaisin menneisyyteen, ota heihon etäisyyttä.

Elämäsi kuvaa hyvin omaani 18 vuotta sitten. Vastaan suoraan ja rehellisesti, että ilman raitistumista muutos ei onnistu. Kokemusta ja yritystä nimittäin on.

Nyt olen siis ollut lähes 20v. täysin raitis. Elämäni mies löytyi ekan alkottoman vuoden aikana, olemme aviossa ja onnellisia edelleen.

Raittiina sinäkin onnistut, tsemppiä❣️

Selfhelp kirjat tulee ekana mieleen. Vaikka eckhart tollen läsnäolon voima, kun murehdit menneisyyttä

Tiiät että oot tehny sillä hetkellä ja sillä tiedolla parhaan mahdollisen valinnan. Nyt kun sulla on enemmän tietoa mitä sillä hetkellä ei ollut, valitsisit toisin, mutta sillä ei ole enää merkitystä, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Mutta voit muuttaa miten näät menneisyyden. Jos muistelet sieltä vain negatiivisia juttuja, niin näät sen niin. Mitä jos kirjoitat menneisyydestäsi, mutta otat siihen vain positiiviset asiat. Oon tehny niin, se oli vaikeaa, joutui oikeasti miettimään, mutta sen jälkeen tuntui hyvältä. Jos on vaikka juttu, jonka näkee epäonnistumisena, voi sen nähdä myös niin että mitä sai tai oppi tilanteesta. Jordan peterson on joillekin sellainen joka "kolahtaa" ja auttanu muuttaan elämää

Kiitos edelleen tsemppaavista viesteistä.

En taas ehdi vastailemaan tarkemmin mutta lämmintä luettavaa teiltä.

Tallensin mainitsemianne kirjoja hyllyyn.

Aloitan nyt, ennen nukkumaanmenoa tuon Jordan Petersonin - 12 elämänohjetta. Tallensin tuon kirjan toisenkin osan. Toivottavasti on mielenkiintoista luettavaa ja pääsen mukaan asiaan. Hyvät yöt av:lle.

-ap

Haluaisin myös tietää. Miten voi aloittaa puhtaalta pöydältä kun se menneisyys määrittää minut, ei vain itseni, vaan muidenkin ihmisten silmissä? Olen menneisyyteni vanki enkä ymmärrä, miten siitä on mahdollista päästä eteen päin.